Ensituntumat: Assassin’s Creed Valhalla on kaunis ja toimiva, mutta se tuntuu tarjoavan kovin vähän uutta
Assassin’s Creed -sarjan tuleva viikinkiseikkailu tarjoaa ensikosketuksen perusteella tuttua ja turvallista AC-seikkailua kuvankauniissa maailmassa. Kolmen tunnin pelitesti ei kuitenkaan tarjonnut oikein mitään uutta ja yllättävää.
Assassin’s Creed -pelisarja uudistui muutama vuosi sitten kehutun Assassin’s Creed Originsin (2017) myötä, ja sitä seurasi vielä lämpimämmän vastaanoton saanut Assassin’s Creed Odyssey (2018). Nyt Ubisoftin pelijättiläinen tulee jälleen loppuvuodesta ilmestyvän Assassin’s Creed Valhallan muodossa, ja pääsimme testaamaan ensimmäisten joukossa pelidemoa tulevasta toimintaseikkailusta.
Kuten nimestäkin voi päätellä, sijoittuu Valhalla viikinkien aikaan. Päähenkilö on Eivor, pelaajan valinnasta riippuen joko mies- tai naispuolinen viinkinkisoturi, ja seikkailu sijoittuu pääasiassa Ison-Britannian rannikolle 800-luvun viinkinkivalloitusten aikaan.
Pelidemossa kriitikot pääsivät testaamaan peliä kolmen tunnin pätkässä, joka sijoittui East Anglian alueelle jonnekin pelin puolivälin tienoille. Demoon sisältyi vapaata seikkailua avoimessa pelimaailmassa, pari tarinallista tehtävää ja uusi raid-muotoinen tehtävä, jossa valloitettiin suurikokoinen linnoitus.
Hyvät ja huonot uutiset voi tiivistää samaan lauseeseen: Assassin’s Creed Valhalla tuntuu täysin tutulta Assassin’s Creediltä.
Voin myöntää, etten ole juurikaan pelannut Originsia ja Odysseyta, mutta sarjan ensimmäiset kuusi peliä kolusin aikanaan hyvinkin tarkkaan. Tämän ja Odysseyn pohjalta Valhalla ei tarjonnut oikein mitään uutta ja yllättävää. Ympäristö on tietysti eri, mutta pelityyli, tehtävät ja tarinankerrontakin tuntuivat kovin tutuilta.
Visuaalisestikaan pelidemossa ei vielä näkynyt merkkejä uuden sukupolven lupaamista uudistuksista, vaikka pelimaailma on maisemineen vaikuttava. Kyseessä olikin tietysti vielä keskeneräinen versio pelistä, joten ei tunnu reilulta arvostella laajemmin grafiikoita tai valittaa bugeista.
Ensikosketuksella Valhallassa viehättävintä oli pelimaailman tutkiminen ja itsenäisten sivutehtävien läpäiseminen. Sivutehtävät tuntuvat tältä pohjalta vaihtelevemmilta kuin pääjuonen taistelupainotteiset tehtävät, ja niihin myös siirrytään orgaanisemmin, aivan kuin Eivor vain saapuisi paikalle kohtaamaan varastelevia lapsia, salaperäisen ”noidan” tai viimeistä suurta taistelua kaipaavaan entisen soturin. Kovin montaa sivutehtävää en tosin ehtinyt nähdä.
Myös uudet raid- eli valloitustehtävissä voivat tarjota palkitsevaa pelattavaa, jahka pelin taistelukontrollit ja erikoisliikkeet on ottanut kunnolla haltuun. Testissä Ubisoft kuitenkin viskasi pelikriitikot suoraan raidin keskelle heti demon aluksi, mikä teki tehtävästä tarpeettoman hankalan. Siksi onkin vaikea arvioida, millainen kokemus raidit ovat sitten, kun ne kohdataan luonnollisesti pelin edetessä.
Myös erikoisliikkeissä ja aseissa on suurempia uudistuksia, ja uutta on sekin, ettei pelihahmon health-palkki parane itsestään. Peliin on siis tuotu pieni ripaus selviytymispeliä, sillä Eivorin pitää kerätä marjoja, sieniä ja muita parantavia varusteita ja muistaa parantaa itseään taistelussa.
Sen sijaan pensaissa hiiviskely, vihollisten huijaaminen ja salamurhaaminen tuntuvat samalta kuin ne ovat tuntuneet Assassin’s Creedeissä jo vuosia.
Laimeinta koko testissä olivat valitettavasti itse pääjuoni ja sen tehtävät. Tarinasta nähty kappale ei tarjonnut oikeastaan mitään mieleenpainuvia hetkiä ja hahmoja, eikä muutamilla dialogeissa tarjottavilla valinnoilla tuntunut olevan merkittävää vaikutusta tapahtumiin.
Yksi kohtaus sentään tarjosi mahdollisuuden harrastaa seksiä erään sivuhahmon kanssa, mistä irtosi myös toimivaa komiikkaa. Tässä kohtauksessa oli sentään ripaus jotain oikeasti elävää ja hauskaa tönkön soturitarinan rinnalle.
Valitettavasti myös Eivor tuntuu ensikosketuksen perusteella vähän jäykältä ja mitäänsanomattomalta sankarilta. Jää nähtäväksi, johtuuko tämä vain pelitestin rajallisesta pituudesta vai ei.
Ylipäätään kolmen tunnin kosketus Assassin’s Creed Valhallaan tuskin tekee oikeutta koko pelille, etenkin kun peliä ei päästy testaamaan alusta asti ja tarinasta nähtiin kovin vähän. Sekin on sanottava, että assassiineista tai nykyaikaan sijoittuvasta juonenlangasta ei pelitestissä nähty vielä vilaustakaan.
Kolmen tunnin perusteella arvioisin Assassin’s Creed Valhallan tarjoavan pelisarjan ystäville kauniin ja mittavan paketin kelpo pelattavaa. Jos sen sijaan kaipaat peleihin uudistuksia tai suhtaudut varauksella koko Assassin’s Creediin, kannattaa odottaa varsinaisia arvosteluja ennen ostopäätöksen tekemistä.
Assassin’s Creed Valhalla ilmestyy PC:lle, PlayStation 4:lle, PlayStation 5:lle, Xbox Onelle, Xbox Series X:lle ja Google Stadialle 17. marraskuuta. Alta näet pelin tuoreen pelikuvatrailerin.
