Uusimmat

eDomen arvostelukooste 2007: vuoden parhaimmat pelit

03.01.2008 18:00 Jukka O. Kauppinen

Vuosi 2007 oli uskomattoman hyvä pelivuosi. Niin hyvä, ettei monella toimituksesta tai avustajakunnasta ole mitään kiirettä hommata mitään uutta pelattavaa vielä muutamaan kuukauteen.

Vuoden 2007 -arvostelukoosteissa toimituksemme on käynyt läpi vuonna eDomessa vuoden 2007 aikana julkaistuja peliarvosteluja ja kerännyt niistä erilaisia listoja. Tällä kertaa tutustumme vuoden parhaaseen pelitarjontaan. Mitkä pelit saivat kyynisen arvostelijan ilahtumaan ja unohtamaan nukkumaanmenoajan?

Kaiken kaikkiaan eDomessa julkaistiin vuoden 2007 aikana 276 peliarvostelua ja -ennakkoa, joista tämä artikkeli on koostettu..

Voit selata arvostelujamme seuraavista linkeistä tai suoraan arvostelujen pääsivulta:

Genret: AjopelitBilepelitKamppailupelitLasten- ja perhepelitLautapelitMuutRäiskintäpelitSeikkailu- ja roolipelitSimulaattoritStrategia- ja sotapelitTasohyppelytToimintapelitUrheilupelitÄlypelit

Pelikoneet: GameCubePCPlayStation 2PlayStation 3XboxXbox 360DSGame Boy AdvanceMobiiliN-GagePSPWii

Lue myös:

eDomen arvostelukooste 2007: vuoden pettymykset

Vuoden 2007 epäonnistujat – lukijaäänestyksen tulokset

 


 

Vuoden kirkkainta kärkeä

Parhaat päältä. Ilman sen kummempia selittelyjä. Vuoden kirkkain kärki –listalle on koottu vuoden parhaat herkut ilman alusta- tai genrejaottelua. Nämä pelit olivat poikkeuksellisen mieluisia elämyksiä eDomen arvostelijoille ja saivat heidät vaipumaan suoranaiseen pelinirvanaan…

 

Ace Combat 6: Fires of Liberation (Xbox 360)

Peli ei edes yritä mallintaa tuntien mittaisia rutiinilentoja, pitkiä tarkistuslistoja ja muita pilotin arkiaskareita, jotka saavat simumiesten silmät tuikkimaan taianomaisesti. Sen sijaan tarjolla on elämää suurempia miehiä toteuttamassa puhdasta ilmasotafantasiaa, jossa seinät rytisevät ja suupielet kääntyvät jyrkkään nousuun auringonlaskussa kiitävän F-16 Falconin tavoin.

After Burner: Black Falcon (PSP)

After Burner on se sama vanha peli kuin ennenkin, vain tyylikkäällä PSP-kuorrutuksella höystettynä. Pelattavuus on kohdallaan ja se onkin tärkeintä tällaisessa adrenaliiniräiskinnässä. Tätä pelaa ilokseen.

Anno 1701: Dawn of Discovery (DS)

Anno 1701 onkin loistoesimerkki hyvästä strategiapelistä, joka on siirtynyt isoilta pelikoneilta taskumuotoon. Siinä missä Settlers, SimCity tai Theme Park ovat olleet liian suoria käännöksiä isoilta koneilta, on Annossa otettu käteen alkuperäisen pelin aineksia yksi kerrallaan ja mietitty mikä niistä sopii taskukonsolipeliin, mikä ei. Heitetään liiat pois, suunnitellaan peli uusiksi idean ja alustan mukaan, tehdään vasta sitten. Ja kas, se toimii.

Aquaria (Mac, PC)

Indie-peli on sana, joka ei aina herätä niitä kaikkein positiivisimpia mielleyhtymiä. Monet pienen porukan kehittämät pikkupelit voivat olla hauskaa viihdettä, mutta monet kunnianhimoisemmat projektit kaatuvat joko rahoituksen tai taidon puutteeseen.

Silloin tällöin eteen kuitenkin sattuu indie-peli, josta huokuu sen kehittäjien intohimo pelien kehittämistä kohtaan. Aquaria on yksi niistä peleistä. Tähän hätään on vaikea keksiä toista indie-peliä, joka olisi tehnyt näin suuren vaikutuksen. 

Bioshock (PC, Xbox 360)

Bioshock on mestariteos. Se on peli, joka tulee jäämään pelaamisen historiankirjoihin ja jonka perään tämän sukupolven pelaajat haikailevat vielä vuosien päästä. Se on peli, jonka takia ostetaan konsoleita ja joka saa minut iloiseksi siitä, että olen pelaaja ja pääsin kokemaan sen riemut.

Call of Duty 4 (PC, PS3, Xbox 360)

Loppuvuosi on ehdottomasti räiskinnän juhlaa, johon särmikäs Call of Duty 4 on maanmainio lisä. Vauhdikas ja taatusti yllätyksellinen, mutta lyhyt yksinpeli pitää lujasti otteessaan ja taitavasti tehty moninpeli tarjoaa tiukkia tiimitaisteluita vähintään seuraavaan osaan saakka. Ei voisi konsoliräiskijöillä olla paremmin pullat uunissa. Muistetaan nauttia ne tuoreina.

Crackdown (Xbox 360)

Crackdown on ratkiriemukasta viihdettä, joka tarjoaa sopivan häiriintyneille pelaajille vuoden huikeimman pelikokemuksen. Mahtavaa käsikirjoitusta ja juonta kaipaavat tulevat pettymään, mutta ei peli edes yritä tarjota moista. Tänne on tultu pitämään hauskaa ja koheltamaan ja siinä Crackdown onnistuu mahtavasti.

Europa Universalis III (PC)

Paradoxin historialliset strategiapelit tarjoavat perinteisesti upeaa vaihtoehtohistoriaa, vapaamuotoisesti kehittyvässä hiekkalaatikossa. Europa Universalis –sarjan kolmas osa ei petä niitä, jotka haluavat kirjoittaa maailmanhistorian uusiksi.

Yli 300 vuotta ihmiskunnan historiaa ja 250 pelattavaa valtiota – siinä EU3 pähkinänkuoressa. Mitä muuta pikku pelaaja voisi toivoa?

Eternal Sonata (Xbox 360)

Se on mainio roolipeli, joka hurmaa varmasti pelaajansa upealla grafiikallaan, mahtavalla musiikillaan, hyvällä juonellaan ja kiehtovalla taistelusysteemillään. Valitettavasti se on myös peli, joka olisi muutamalla parannuksella voinut olla todellinen klassikko. Vaikka Eternal Sonataa ei välttämättä tullakaan muistelemaan Final Fantasyjen ja Dragon Questien rinnalla, se on kuitenkin laatupeli, joka vei ainakin minun sydämeni mukanaan jo demon perusteella ja tarjoaa varmasti kaikille Xbox 360 -roolipelaajille ainutlaatuisen kokemuksen.

EverQuest II: Echoes of Faydwer (PC)

Echoes of Faydwer sisältää yksinkertaisesti mielettömän määrän uutta sisältöä, eikä tämän arvostelun puitteissa ole mahdollista kuin raapaista pintaa. Uusia haarniskasettejä, uusia kieliä opeteltavaksi, artisaanien tekemiä kosmeettisia koriste-esineitä ja mikä tärkeintä, paljon uutta nähtävää, löydettävää ja koettavaa. Ei lisälevyltä voi paljon enempää odottaakaan.

FIFA 08 (PC, PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

FIFA 08 lunastaa Elecrtonic Artsin kovia mainospuheita. Lisenssipuoli on hoidettu fantastisesti, kun mukana nähdään vaikkapa Englannin kolmen ylintä sarjatasoa. Tosin Veikkausliigaa ei valikoissa nähdä. Kasvanut vaikeustaso ja haastavampi pelattavuus ovat muuttaneet sarjan uutukaisen kohti vakavampaa simulaatiota.

Final Fantasy VI Advance (DS, GBA)

Ikimuistoisia henkilöhahmoja, kauniita musiikkikappaleita, yllättäviä juonenkäänteitä ja tarinankerronnallisia koukeroita tarjoava Final Fantasy VI Advance on ehdottomasti pakko-ostos jokaiselle Nintendon käsikonsolin omistavalle roolipelaajalle. Advance-versio ei jätä kylmäksi edes arpisia FF-veteraaneja: se nimittäin tarjoaa kieliopillisten korjauksien lisäksi uusia Esper-olentoja ja kaksi täysin uutta luolastoa.

Final Fantasy XII (PS2)

Final Fantasy XII:n sarjaan tuomat, jopa rajut uudistukset ovat pääosin tervetulleita. Vaikka juonen- ja hahmonkehitys on hieman kärsinyt uudentyyppisessä mallissa, on tarina Star Wars-vaikutteineen kaikkineen erittäin viihdyttävää seurattavaa. Paluuta vanhaan on tämän jälkeen tuskin enää luvassa, mutta jos sarjan tuomat uudistukset jatkavat samalla linjalle, ei tämä haittaa ollenkaan.

Sarjan uusin pettymys lieneekin pettymys ainoastaan niille, jotka ovat pelanneet Final Fantasyjä ainoastaan juonen takia, eivätkä ole koskaan innostuneet vahvoista superpomoista tai vapaavalintaisista luolastoista. Tällä kertaa ne kun muodostavat varmasti noin puolet pelin kokonaispituudesta.

FlatOut Ultimate Carnage (Xbox 360)

FlatOut Ultimate Carnage on ajopeli, joka vie hienosti mennessään. Ajamisen tahti, kiivaus ja visuaaliset puitteet ovat niin hyvät, että tämä nousee ehdottomasti yhdeksi Xbox 360:n parhaimmista ajopeleistä ja 360-pelien kärkeen ylipäätään. Uskaltanen väittää, että se on vahva finalisti myös vuoden parhaasta ajopelistä kisattaessa. Bugbearin tiimi onkin tehnyt hienoa jälkeä ja tehnyt samalla tähänastisista parhaan pelinsä. Radalla nähdään!

Flight Simulator X (PC)

Tätä ehdittiinkin odottaa. Ja pelätä. Flight Simulator –sarja on vakiinnuttanut asemansa simulaattorikentällä. Flight Simulator 2004 oli maailman massiivisin virtuaalinen keinotodellisuus, jossa pystyi yhtä lailla lentämään Cessnalla Tampereen päällä kuin olla mukana virtuaalilentoyhtiössä, jotka lentävät säännöllisiä reittilentoa ympäri maailman. Helsingissä Malmin Ilmailukerho on rakentanut pienkoneen runkoon Flight Simulatoriin pohjautuvan simulaattorin, jota käytetään lentokoulutukseen.

Ja nytkö se kaikki vanheni kerralla? Flight Simulator X tuli ja aloitti virtuaali-ilmailuhistoriasta uuden kappaleen?

Folklore (PS3)

Jos pikkuasioiden ei anna itseään häiritä, on Folklore kiehtova ja valloittava seikkailu. Pikkukylän synkkä mysteeri vetää oitis mukaansa, ja folkien suuri määrä sekä mahdollistaa kekseliäät taistelulliset ratkaisut, että rohkaisee ja omalla tavallaan myös vaatii niiden hallintaa. PlayStation 3:n seikkailupula on huutava ja Folklore on pienistä puutteistaankin huolimatta erinomainen lääke sitä lievittämään.

Forza Motorsport 2 (Xbox 360)

Forza Motorsport 2 onnistui naulitsemaan minut vastaanottimen ääreen. Taskuhirviöistä on kannattanut ottaa mallia, sillä addiktio on paitsi loistavan pelattavuuden, myös palkitsevan uratilan ansiota. Moninpeli ja kaupankäynti toimii saumattomasti. Tekemistä on suoraan sanottuna pirusti. Jää vain yksi kysymys – otetaanko vielä yksi kisa?

Gears of War (PC)

Mitäpä sitä turhaan pitkittelemään. Gears of Warin PC-versio ottaa reilun etumatkan vuoden takaiseen Xbox 360 -versioon nähden, aivan kuin sen pitkän kehitysajan jälkeen tulisikin. Uusi lisäsisältö rokkaa ja tuo peliin vähintään toista tuntia lisää kestoa. Jos Gears of War on vielä kokematta ja PC:stä löytyy tarpeeksi vääntöä, peli on ehdottomasti kokemisen arvoinen. 360-veteraanienkin kannattaa harkita, sillä tarjolla on kaikin puolin jouhevampi kokemus – ja myös 1250 täysin uutta saavutuspistettä.

Gears of War (Xbox 360)

Monin paikoin vuoden peliksikin äänestetty Gears of War tarjoaa tiukkaa räiskintää, upeaa grafiikkaa ja hyvää moninpeliä. Lähes täydellinen next gen -peli, siis?

Kaikki oleellinen Gears of Wariin liittyvä lienee jo tässä vaiheessa kerrottu kymmenissä artikkeleissa. Cliffy B:n synkkään tulevaisuuteen sijoittuva räiskintäpeli on voittanut tukuittain palkintoja, valittu useampaankin kertaan vuoden peliksi ja myynyt miljoonia kopioita. Eikä syyttä, kyseessä on ehdottomasti huippupeli. Mutta täydellisestä pelistä ei ole kyse.

God of War II (PS2)

Suomen pelaajat, huomio. Pudottakaa housunne ja kumartukaa, sillä sodan jumala Kratos on palannut ja aikoo potkia meitä kaikkia persiille. Kyllä, myös teitä siellä takarivissä.

Vuoden odotetuimpiin peleihin kuuluva God of War II on vihdoin ilmestynyt myös Suomessa. Hyvinä uutisina kerrottakoon, että meno on samanlaista yliampuvaa hurmehippaa kuin ennenkin.

Guitar Hero II (PS2, Xbox 360)

Voi näitä onnen päiviä. Ensin SingStar-laulupelit toivat vauhtia ja elämyksiä laulajakansalle, sitten Guitar Hero saapui tosi rokkimiesten ja –naisten iloksi. Kitaran muotoinen peliohjain osoittautui täydellisen vastustamattomaksi rock-pelin lisukkeeksi.

Pelin jatko-osa, puolisen vuotta sitten PlayStation 2:lle julkaistu Guitar Hero II jatkoi tutulla iloisella linjalla uusien biisien kera, ja nyt meininkiä viritetään entisestään Xbox 360:lla. Tarjolla on uusia ominaisuuksia, biisejä ja ennen kaikkea uusi, upea kitara.

Guitar Hero III: Legends of Rock (PC, PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

Paljon vain riippuu omista mieltymyksistä. Purevatko biisivalinnat? Onko joukossa suuria suosikkeja tai ihastuttavia yllätyksiä? Entäpä bonuskappaleet tai verkosta ostettavat lisäbiisisetit? Löytyykö niiltä kappaleita, joita tekee mieli soittaa kerran, toisenkin ja kymmenennen kerran? Ja tosi, siis tosi isona kysymyksenä, julkaistaanko kolmoskitarointiin kunnolla lisäbiisejä kohtuuhintaan? Ensimmäisen Guitar Heron biisien tasolle ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä ylletä, mutta kyllä huippubiisejä löytyy nytkin runsaasti, kuten myös positiivisia yllätyksiä ja bändejä, joiden nimi kiitää pelisession jälkeen googlen hakuun.

Half-Life 2: The Orange Box (PC, PS3, Xbox 360)

Half-Life 2: The Orange Box ansaitsee useamman Michelin-tähden hienosta kattauksestaan. Jos vuoden 2004 turistimatka ei nappaa, voi aivonystyröitään vaivata Portalin erikoisissa kiemuroissa. Sosiaalisille pelureille Team Fortress 2 on varma nakki. Lautasella on yksinkertaisesti jokaiselle jotakin, ja vielä vähän päälle.

Halo 3 (Xbox 360)

Kaikki on suurempaa, hiotumpaa ja näyttävämpää. Kolmas osa onkin selkeästi paras ja kunniakas päätös trilogialle. Se on erittäin tunnelmallinen räiskintäpaketti, joka etenee upeasta räiskintähetkestä toiseen, kunnes kaikki on tehty eikä pelaajalla ole enää mitään sanottavaa. Vihreään soturiin uskovat pääsevät pelitaivaaseen. Kunnioitettu olkoon hänen nimensä kaikkialla missä pelaajat kulkevat.

Hotel Dusk: Room 215 (DS)

Hotel Dusk on omituinen ja lumoava peli. Se viehättää niin tarinallaan kuin toteutuksellaan. Erilaisten tyylien yhdistelmät ja vahva tarinapainotteisuus ovat jopa piristäviä. Pelaajalta vaaditaan kuitenkin pitkää pinnaa, sillä tapahtumat etenevät hitaasti. Joskus todella hi-taas-ti.

Se on yhtaikaa perinteinen ja innovatiivinen seikkailu, joka uskaltaa olla erilainen. Hetkittäin turhauttavakin. Mutta pulmineenkin se tarjoaa miellyttävän mielikuvitusmatkan. Uskaltaisiko tässä jopa jo toivoa, että seikkailupelivalmistajat löytäisivät DS:n suuremmassakin määrin?

IL-2 Sturmovik: 1946 (PC)

Kuusi vuotta sitten idästä nousi lentosimulaattorien uusi aamunkoitto. Sen kyljissä komeilivat musta risti, musta hakaristi ja punainen tähti. IL-2 Sturmovik puhkui kertahönkäisyllä koko lentosimulaattorien maailman uuteen vauhtiin. Seuranneiden vuosien aikana pelille julkaistiin lukuisia jatko-osia ja lisälevyjä.

Nyt ilmestynyt 1946-kokoelma kokoaa ne kaikki yksiin kuoriin ja tarjoaa historiallista sotalentämistä etsiville ultimaalisen ilmailuelämyksen.

Jade Empire (PC)

Kun alkuvaikeuksien yli pääsee, tiedossa on hurmaava ja kiehtova seikkailu. Itse jäin peliin täysin koukkuun, vaikka en yleensä suuremmin itämaisesta mytologiasta perustakaan. Positiivisesti pelillä riittää myös kestoa, varsinkin jos ottaa tehtäväkseen kaikkien sivutehtävien ratkomisen. Kun peli on ohi, voi vaihtaa johonkin muista, aivan eri tyylillä taistelevista hahmoista tai vaikka koittaa toisenkoulukunnan filosofiaa. Tiedossa on nimittäin aivan erilainen peli.

PC-versio on vieläpä erikoispainos, joka lisää alkuperäiseen peliin uusia hirviöitä, uusia taistelutyylejä ja muuta mukavaa. Kyseessä on vieläpä laadukas käännös, joka tukee laajakuvanäyttöjä ja pyörii Vistallakin täysin ilman ongelmia. Kokonaisuutena kyseessä on siis äärimmäisen viihdyttävä, näyttävä ja kiehtova roolipeli, jossa riittää vielä pelattavaa viikkokausiksi. PC:n roolipelitarjonnan ehdottomia helmiä.

Lock-On: Gold (PC)

Jo vuodesta 1995 toiminut Eagle Dynamics on eräs lentosimulaattorimaailman todellisista työn sankareista. Venäläinen pelitalo on niitä harvoja maailman simulaattoripajoja, joka yhä jaksaa puurtaa tinkimättömällä linjallaan raskaiden, äärirealististen lentosimulaattorien parissa.

Lock-On on edelleen yksi merkittävimmistä modernin lentokaluston kuvaajista. Vain Falcon 4.0: Allied Force haastaa sen asemaa. Pelin kultapainos onkin mahtava annos lennettävää.

Lost Planet (Xbox 360)

Jos Antti Rokalla olisi ollut 10-metrinen taistelurobotti, Suomen itäraja olisi tällä hetkellä Japanin rannikolla. Koska näin ei kuitenkaan ollut, on tyytyminen Capcomin talvisota-visioihin. Lost Planet on huisi räiskintäkokemus lumen, jättihyönteisten ja taistelurobottien peittämällä planeetalla.

Capcomin Lost Planet on saanut maailmalla sangen positiivisen vastaanoton, eikä ihme. Pelin taustalta löytyy nimittäin hemmo, jonka päästä ovat lähtöisin Mega Manin, Dead Risingin ja Onimushan kaltaiset pelit.

Tällä kertaa mies tarjoilee tiukkaa kolmannesta persoonasta kuvattua räiskintää niin jalan kuin jättirobotin ohjaamostakin. Meininki on tiukkaa, grafiikka on upeaa ja äänimaailma tuo mieleen Rovajärven leirit. Mitä muuta voi peliltään toivoa?

Mass Effect (Xbox 360)

Mass Effect on pitkästä aikaa peli, joka sai aikaan suorastaan pavlovmaisen kuolausreaktion jo ensimmäisten peliruutujen aikana. Ensimmäinen ”ihan nopea testaaminen” venyi kahdeksantuntiseksi ja päättyi aamuviideltä. Peli naulitsi takamuksen penkkiin tehokkaasti myös jatkossa. Silloin tällöin tökkivä ruudunpäivitys ja tekoälyapureiden satunnaiset mörhöilyt ovat pieniä murheita, kun pääosin toteutus on täyttä timanttia.

Metroid Prime 3: Corruption (Wii)

Corruption on omalla tavallaan loppu ja uusi alku. Prime-trilogia saatetaan sen tarinan myötä viihdyttävään, joskaan ei kovin omaperäiseen tai ennalta-arvaamattomaan päätökseen. Samalla se on Wiin teknisistä rajoitteista huolimatta esimerkillisesti tehty 3D-räiskintä. Pelimoottori ei nikottele juuri lainkaan ja kontrollimekaniikan toteutus osoittaa juuri siihen suuntaan, mihin konsoliräiskintöjen tulisi mennä.

Mortal Kombat: Armageddon (Wii)

Armageddon on helposti MK-sarjan pitkästä aikaa vakuuttavin osa, erityisesti jos yksi, kaksi tai jopa kaikki aiemmat osat ovat syystä tai toiseesta jääneet kokematta. Taistelijoita on hirvittävä määrä, ja mätkintää piristävät minipelit kerrankin laadukkaita.

NHL 08 (PC, PS2, PS3, Xbox 360)

Kokonaisuudessaan perinteikkään virtuaalikiekkoilun uusin osa jää mieleen sarjan parhaana. Se ohittaa tuntumassaan legendaarisen vuoden 1994 painoksen. Arcadesta on päästy eroon ja nyt pelaaminen vaatii kypsyyttä ymmärtää pelin kulkua. Kaikkien hienouksien oppiminen ja oman pelitavan luominen ei suju hetkessä, vaan aikaa on uhrattava tuntikaupalla. Vaikka Skill Stick on jopa upeampi kuin viime vuonna, jää se selvään sivuosaan johtuen syöttöpelin kasvaneesta merkityksestä. NHL 08 onkin suositeltava hankinta kaikille lätkän ystäville iästä ja sukupuolesta riippumatta.

NHL 2K7 (PS3)

Niitä muita mahtavia PlayStation 3 -pelejä odotellessa voi ainakin huippulätkän odottelun lopettaa tähän. Vaikka ammattisarjat ovatkin kesätauolla, lätkä voi jatkua kotisohvalla. Tämän vuoden kiekkopainokset ovat toki tulossa jo syksyn mittaan, joten vain oman kiekkokuumeen määrä voi kertoa kestääkö niitä odottaa vai onko jäälle pakko päästä heti.

Ninja Gaiden Sigma (PS3)

Ei lienee yllätys että kokonaisuutena Ninja Gaiden Sigma on katraan paras osa. Sitä pelatessa ei kuitenkaan voi välttyä parilta kummittelevalta ajatukselta. Ensinnäkin niin erinomainen peli kuin se onkin, olisi Team Ninjalta pikkuhiljaa kiva saada joku aivan uusikin peli. Toisaalta Ninja Gaiden Sigma muistuttaa Resident Evil 4:n Wii-version kanssa siitä surullisesta tosiasiasta, että tällä hetkellä Nintendon ja Sonyn uutuuskonsoleiden parhaat pelit ovat useamman vuoden takaisten pelien uudelleenlämmittelyitä.

Okami (PS2)

Heti ensimmäinen asia, johon Okamissa kiinnittää huomiota on sen uskomattoman kaunis visuaalinen anti. Japanilainen maisema herää tyylikkäästi henkiin ja näyttää parhaimmillaan liikkuvalta maalaukselta. Kauneudella on tosin hintansa, sillä joskus ruudunpäivitys köhii kun ruudulla tapahtuu paljon tai kamerakulma näyttää maisemaa liian laajalti. Hidastelu ei kuitenkaan pilaa elämystä.

Clover Studios on luonut toiseksi viimeisenä tekonaan yhden PS2:n parhaista peleistä. Pelin koko ja yksityiskohtien määrä hämmästyttää.  Okami tarjoaa jopa nextgen-konsolien pauloihin langenneille lähes täydellisen seikkailun mielikuvituksellisen Japanin maisemiin.

Pokemon Diamond (DS)

Diamond sekä Pearl ovat luultavasti laajimmat tähänastisista Pokémon-peleistä. Löydettävää, kerättävää sekä tehtävää riittää tuhottomasti. Eikä pelaaminen lopu Pokémon-liigan läpäisemiseen. Rutkasti hupia riittää myös uuden saaren tutkimisessa, vanhempien poksujen pyydystelyssä ja langattoman yhteyden tarjoamissa vaihtamis- ja ottelumahdollisuuksissa.

Pro Evolution Soccer 6 (PSP)

Taskukokoon ahtautunut Pro Evolution Soccer on ensiluokkaista urheiluviihdettä. Mukaan on mahdutettu sisältöä tarpeeksi ja pelattava ei lopu kesken edellisosan tavoin. Nyt useat liigat ja turnaukset tarjoavat viihdettä jopa sadoiksi tunneiksi. Komeimmat maalit voi tallentaa muistikortille ja PES-kaupan hyllyltä voi ostaa uusia ominaisuuksia. Yksityiskohdat on hiottu viimeistä piirtoa myöten laadukkaaksi kokonaisuudeksi.

RACE 07 (PC)

Tietokonekuljettajien erinomainen tekoäly tekee yksinpelistäkin todella mukaansatempaavaa ja verkkopelaaminen muita ihmispelaajia vastaan on sujuvaa. Koska RACE 07 sisältää monipuolisen valikoiman erityyppisiä autoja ja ratoja, tarjoaa peli rata-autoilun ystäville taatusti pelattavaa hyvin pitkäksi aikaa.

Ratchet & Clank: Size Matters (PSP)

Komediaduon uusi aluevaltaus on huippumenestys. Tällaisia omaperäisiä ja viimeisteltyjä pelejä PSP:n omistajat kaipaisivat lisää. Viihdyttävä peli uppoaa kaikille yli seitsemänvuotiailla.

Ratchet & Clank: Tools of Destruction (PS3)

Ratchet & Clank: Tools of Destruction on kokonaisuutena mainio teos. Turhan innokkaasti sivupelien pariin rönsyilevä juoni ja lapsellinen vaikeustaso ovat loppujen lopuksi vain nillitystä. Ne eivät pilaa seikkailua, joka on äärimmäisen näyttävä ja viihdyttävä koko reilun kymmenen tunnin mittaisen kestonsa ajan.

Resident Evil 4 Wii Edition (Wii)

Kaikessa komeudessaan Resident Evil 4:n Wii-versio on esimerkki siitä, mitä uudelta laitesukupolvelta tulisi odottaa: täysin uudenlaisia pelikokemuksia. Vanhaan Resi-sotaratsuun on puhallettu uutta liekkiä tavalla, joka tekee pelistä hienolla tavalla tuoreen ja erilaisen.

Vaikka peli ei olekaan muuttunut sisällöllisesti aiemmista versioista, kokemuksena se on täysin erilainen. Resident Evil 4 onkin Wiin pelivalikoiman ehdoton kärkinimi Twilight Princessin ohella. Viimeistään tämä osoittaa epäilijöille, että Wiin kontrolleilla onnistuu muukin kuin tennis ja marmorikuulien pyörittely.

Rogue Galaxy (PS2)

Rogue Galaxy on kaiken kaikkiaan erinomainen roolipeli, joka saattaa tosin jäädä PlayStation 2:n viimeisten päivien tohinassa turhan pienelle huomiolle. Kannattaa kuitenkin muistaa, että peli toimii mainiosti myös PlayStation 3:ssa, joten sitä voisi kenties pitää myös Sonyn uuden konsolin parhaana roolipelinä. Komea grafiikka, upea soundtrack ja mielenkiintoinen juoni pitävät hyvin otteessaan, eikä pitkässä seikkailussa pääse juuri tylsistymään.

Sam & Max Season 1 (PC)

Kun tekniikka on kunnossa ja pakettikin toimii, se tärkein kysymys on tietenkin, onko Sam & Maxista mihinkään. Vastaus on selkeästi myöntävä. Pelit ovat laadukkaita seikkailupelejä, joiden parissa aika rientää ja hymy on herkässä.

Sega Rally (PSP)

Bugbearin paluu rallipoluille onnistuu yli odotusten. Sega Rallyn kevyin versio on tasavahva ja kattava rallipaketti. Se on aloittelijaystävällinen, mutta sopii myös kokeneemmille ratinkääntäjille. Eteenkin onnistuneelle ulkoasulle on nostettava hattua. Sahalaitojen puuttuminen parantaa pelikokemusta ja ohjaa keskittymisen olennaiseen. Myös rengasruletin saapuminen luo kaivattua lisäjännitystä.

Suomalaisilta löytyy edelleen Midaan kosketus rallipeleihin ehdan rallin ohella. Peli jättää jälkeensä vain yhden kysymyksen. Kuinka pian tätä herkkua saa lisää?

Singstar ’90s (PS2)

Ehdotonta bileviihdettä ja kappalevalikoimaltaan yksi parhaista SingStareista.

Settlers of Catan (Xbox 360)

Settlers of Catan on lähes täydellinen lautapeli. Se vaatii huumorintajua, strategista ajattelua ja voiton maksimointia. Klassinen munkki on pienemmässä asemassa, mutta toki sitäkin aina tarvitaan. Toimivan nettipelin kanssa Catan on Xbox Live Arcaden merkkitapaus – yksi palvelun hiotuimmista peleistä. Kaiken lisäksi se on vaarallisen koukuttava.

Skate (PS3, Xbox 360)

Jos olet pitänyt Tony Hawkin viimeisimpiä osia aivan liian arcademaisina, Skate on sinun juttusi. Tekijät ovat iskeneet juuri oikeaan aikaan ja markkinarakoon – realismia Hawkiin kyllästyneille. Seuraavaan osaan pientä hiomista ja nettipelin lisäksi myös jaetun ruudun moninpeli, niin voittava yhdistelmä selvä.

SOCOM: U.S. Navy SEALs Fireteam Bravo 2 (PSP)

Fireteam Bravo 2 on täyttä tavaraa. Siinä on sisältöä ja toiminnallisuutta enemmän kuin kyynikko olisi taskuräiskinnältä odottanut. Samoin toimivuus ja meininki on kohdallaan. Esikuvaansa nähden pelissä on paljon pieniä parannuksia, mutta parhaimman vastineen saa kun hyödyntää myös maksutonta verkkopeliä.

Super Mario Galaxy (Wii)

Vaikka déjà vu -tuntemuksilta on välillä vaikea välttyä, pelin avaruusteema ja painovoimalla leikittely pitävät pelaamisen tuoreena. Galaxyä voi viimeistään pitää sinä todellisena jatko-osana Super Mario 64:lle, jos Sunshineä ajattelee jonkin sortin välityönä. Se on puhdasta tasoloikintaa ilman minkäänlaisia teknisiä härveleitä.

Super Paper Mario (Wii)

Super Paper Mario on hauska, huumorilla varustettu seikkailu, jossa on tarjolla paljon tehtävää, tutkittavaa ja koettavaa. Vaihtelu hahmojen, pixl-apureiden sekä maailmojen välillä virkistää, eikä pelistä halua näppejään irrottaa ennen kuin kaikki paikat on tutkittu ja lopputekstit vierineet ruudulta.

Super Stardust HD (PS3)

Super Stardust HD on käsittämättömän laadukas paketti. Kyseessä on Geometry Warsin kaltainen klassikko, joka tuntuu miltei liian hyvältä ”vain” halpispeliksi. Tämä on kuitenkin puhtaasti pelaajien onni, sillä harvoin pääsee pelaamaan konsolin hauskinta peliä näin halvalla rahalla. Pakkohankinta kaikille PlayStation 3:n omistajille.

Supreme Commander (PC)

Supreme on hyvin suunniteltu ja hyvin tehty megapeli. Se ei petä suurissa linjoissa, vaikka muutama pikku detalji vähän narisuttaakin. Peli noudattelee naksustrategioiden perinteitä ja tuntuu pohjimmiltaan hyvin tutulta, mutta reseptin päälle lyödyt omat ideat, massiivinen mittakaava ja toteutuksen taso nostavat sen rts-kukkulan ehdottomaksi kuninkaaksi.

Henkilökohtaisesti olin pitkään tyystin kyllästynyt koko rts-genreen. Genre tuntui totaalisen puhkikulutetulta, sen saman vanhan kierrätykseltä, satunnaisista kelpo peleistä ja muutamista innovaation väläyksistä huolimatta. Supreme Commander tuntuu sen sijaan oikealta käänteeltä, hienolta ja maukkaalta peliltä, jossa on sekä uusia ideoita että upea pelattavuus. Sitä vanhakin jaksaa pelata innoissaan.

The Darkness (PS3, Xbox 360)

Kun kävelin öisen New Yorkin kaduilla kuunnellen kaupungin ääniä, taistelin epäkuolleiden hunnien kanssa helvetillisessä ensimmäisen maailmansodan irvikuvassa tai kuuntelin uskottavinta mafiadialogia sitten Sopranosin alkukausien, moiset pikkujutut eivät tuntuneet missään. Niitä ei edes ajatellut, vaan viat nousivat mieleen vasta paljon myöhemmin. Harvoin tulee vastaan pelejä, jotka imaisevat näin tehokkaasti mukaansa ja myös pitävät otteessaan aina lopputekstien rullaamiseen.

The Elder Scrolls: Oblivion (PS3)

Playstation 3:n omistajille Oblivion on varmasti parasta, mitä laitteelle on tällä hetkellä saatavilla. Peliä muilla alustoilla pelanneille se ei kuitenkaan tarjoa mitään uutta.

The Legend of Zelda: Twilight Princess (GC, Wii)

Ehkä kaikkien aikojen odotetuin GameCube-peli on vihdoin julkaistu, mutta ei vain alun perin tarkoitetulle pelikoneelle. Lukuisten viivästysten jälkeen ilmeni, että Twilight Princess julkaistaisiin myös Nintendon uudelle Wii-konsolille. Monet innostuivat, toiset suhtautuivat epäilevämmin uudenlaiseen ohjaustyyliin. Vaikka Zeldan kaavaa ei lopulta käännetäkään päälaelleen, Twilight Princessin kaikki osa-alueet huokuvat laatua.

The Witcher (PC)

Kokonaisuutena The Witcher onkin rautaa. Vaikka pelin tekniset ongelmat laskevat suupieliä selkeästi, eivät ne läheskään pilaa pelin vetovoimaa. Kaikesta paistaa läpi, että peliä on tehty rakkaudella ja että Sapkowskin kirjat ovat CD Projektin jätkille muutakin kuin palkkakuitin tae. Tämä intohimo saa tarinan ja hahmot tuntumaan eläviltä ja kiinnostavilta, tempaisten pelaajan mukaansa heti alusta saakka.

Tony Hawk’s Proving Ground (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

Proving Ground on viimeistely ja monipuolinen pelikokemus. Se ei kilpaile varsinaisesti Electron Artsin palkittua Skatea vastaan, sillä kumpikin suhtautuu lajiin erilaisista näkökulmista. Proving Ground on tutulla pelimoottorilla ja peruskaavalla varustettu arcadetapaus, joka ei jätä ystäviään kylmäksi. Skate taas panostaa simulaatiomaiseen hallintaan ja mahdollisuuteen liikkua vapaammin ympäristössä. Pelien asettaminen paremmuusjärjestykseen on epäoikeudenmukainen ratkaisu molemman osapuolen kannalta. Pelaajan onkin kauppaan mennessään pohdittava, mitä skeittipeliltään tänä vuonna haluaa.

Uncharted: Drake’s Fortune (PS3)

Naughty Dogin filmihuoneessa viettämä aika näkyy ja tuntuu, hyvässä mielessä. Mainion juonen ja erinomaisten välianimaatioiden lisäksi peli nimittäin hurmaa rytmityksellään, joka on kuin suoraan seikkailuleffasta kiskaistu.

Peli on täynnä huikeita huippuhetkiä, kuten epätoivoista säntäilyä sortuvilla rakennustelineillä tai autotakaa-ajoja pujottelevilla vuoristoteillä, mutta huiput on jaettu mainiosti pitkin seikkailua, joten ne eivät missään vaiheessa muutu rutiininomaisiksi tai tylsiksi. Välissä on sopivissa suhteissa rauhallisempaa tutkimusmatkailua ja kiipeilyä, sekä tulitaistelua merirosvoja vastaan, mutta kaikkia sopivassa suhteessa. Tästä monet muut voisivat ottaa oppia.

Warhawk (PS3)

Warhawk onkin kaiken kaikkiaan erinomaisesti toimiva, visuaalisesti näyttävä ja erittäin luistava räiskintäpeli. Se todistaa, että suuremman mittakaavan Battlefield-taistelukenttämeininki onnistuu myös konsoleilla, vaikka myönnänkin olleeni alkuun epäileväinen. Tämän parissa viihtyy, mikäli räiskintään yhdistetty verkkopelaaminen maistuu. Pelaajan vain on oltava riittävän kärsivällinen kikat opetellakseen – ja siedettävä myös peelojen satunnainen kohellus. Parhaimmillaan meininki on hyvää ja nautittavaa.

World in Conflict (PC)

World in Conflict on poikkeuksellinen peli. Se lunastaa ennakkolupaukset täysin. Ja enemmänkin. Moninpelistä uskalsin toivoa paljon, mutta tuskinpa kukaan olisi osannut odottaa myös näin hyvää yksinpeliä.” Edelleen ihmetyttää miten hyvin verkkopeli toimii täysin tuntemattomien kanssa. Tämä saa satunnaisetkin pelaajat puhaltamaan yhteen hiileen, mikä on vähintäänkin harvinaista nettisodinnoissa. Poikkeuksellisen pelin merkki.

World of Warcraft: The Burning Crusade (PC)

World of Warcraft tuskin kaipaa sen kummempia esittelyjä. Maailman suosituinta verkkopeliä pelaa jo kymmenisen miljoonaa ihmistä eri puolilla maapalloa, eikä tahti ole ainakaan hidastumassa. Kauan odotettu ensimmäinen lisäosa on nimittäin täällä.

The Burning Crusade on täyttä rautaa. Me World of Warcraft -addiktit saamme juuri sitä oikeaa herkkua mahan täydeltä. Myös peliä aiemmin pelanneiden, mutta siihen leipiintyneiden kannattaa harkita uutta tutustumista Azerothin maisemiin. Reilusti uutta sisältöä, laastaria alkuperäisen pelin virheiden päälle ja aiempaa parempaa pelisuunnittelua – mitä muuta voi lisälevyltään odottaa?

 


 

Onko sinulla oma sanasi sanottavana? Oletko kenties eri mieltä jostain pelistä tai onko sinulla mielessä pelejä, joita joko emme ole arvostelleet tai jotka eivät ole mainittuina oheisessa koosteessa? Sana on vapaa – kommentoi!

Lue myös:

eDomen arvostelukooste 2007: vuoden pettymykset

Vuoden 2007 epäonnistujat – lukijaäänestyksen tulokset