Ensituntumat Dustborn vie Telltale-fanit automatkalle halki postapokalyptisen Pohjois-Amerikan
Kuva: © Red Thread Games / Quantic Dream
Sanansäilää heiluttavat superihmiset automatkalla halki postapokalyptisen Amerikan. Siinä lähtökohta uudelle Dustborn-pelille.
Norjalaisstudio Red Thread Games ei ole välttämättä tuttu kovinkaan monelle, mutta seikkailupelien ystävät saattavat tunnistavat sen perustaneen Ragnar Tørnquistin genren klassikkoteos The Longest Journeyn luojana. Studion reilun vuosikymmenen mittaiselle uralle on kuulunut toistaiseksi vain kaksi peliä, The Longest Journeyn ja Dreamfallin jatko-osa Dreamfall Chapters sekä Draugen. Kehittäjien kolmas peli on kuitenkin aikeissa kääntää kirjaimellisesti uuden luvun.
Red Thread Gamesin tuleva Dustborn on yksi muutamista Quantic Dreams -studion Spotlight-brändin alaisuudessa julkaistavista tuotoksista, joita Muropaketti pääsi näkemään alkukesästä. Nimi saattaa olla osalle tuttu, sillä se esiteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2020. Sittemmin projektista ei ole kuultu liiemmin kuin vasta nyt.
Dustborn on toimintaseikkailu, joka vie pelaajat automatkalle läpi jakautuneen postapokalyptisen Yhdysvaltojen. Pelillisesti se yhdistää telltalemaista haarautuvaa ja dialogivetoista kerrontaa kolmannen persoonan mätkintään, joiden yhdistävänä tekijänä toimii sanojen voima. Pelin päähenkilöt ovat eräänlaisia supersankareita, joiden supervoimat ovat sanallisia ja joita nämä käyttävät niin vihollisten kukistamiseen kuin ongelmatilanteita kiertääkseen.
Medialle alkukesästä esiteltyä demoa ei päässyt itse pelaamaan, mutta sen alkuvaiheet esiteltiin pelattavassa muodossa. Ryhmärämän matka käynnistyy auton kyydissä, jossa pelaaja voi kuunnella kumppaneidensa keskustelua hiljaa tai keskeyttää sen omalla voimasanallaan. Kyvyt ovat tosin aina toisen manipulaatiota, eikä näitä välttämättä vastaanoteta aina lämmöllä. Hahmojen väliset suhteet muovautuvatkin tarinan aikana pelaajan tekemien päätösten perusteella, joskin demon perusteella tästä on mahdoton sanoa vielä mitään.
Samaisia kykyjä hyödynnettiin myös ongelmanratkonnassa, jossa esimerkiksi itsensä kiveksi muuttava kumppani pystyi nostamaan bussin ylös ja pitämään sen ylhäällä. Pulmat tuntuivat nähdyn perusteella jokseenkin suoraviivaisilta, mutta pelin fokus tuntui ensisijaisesti olevan nimenomaan värikkäissä hahmoissa, näiden välisissä suhteissa ja itse tarinassa. Kerronta oli lisäksi osuvan kepeää ja huumoriin kallellaan, mikä näyttäytyi ryhmän yrittäessä päästä pälkähästä tekeytymällä punk-bändiksi. Soitannan laadun määritteli luonnollisesti pelaajan reaktiokyvyt.
Harmillisesti pelin eetosta vastaan Dustborniin on ängetty myös toimintaa, mikä ei kaiken kukkuraksi tuntunut järin tyydyttävältä. Tørnquist painotti tilaisuudessa kyllä sanoilla olevan voimaa, mutta tästä huolimatta vihollisia joudutaan mätkimään myös toisinaan ihan fyysisesti. Kolmannen persoonan mätkintä näytti hyvin perinteiseltä parin napin ympärille kasatulta toiminnalta, jossa hahmojen voimasanat kääntyivät tyypillisiksi erikoisliikkeiksi. Paxin liikkumiskäsky puhalsi esimerkiksi viholliset kumoon, kun taas aiemmin mainittu kivettyminen tarjosi hetkellisen suojakentän päähenkilön ympärille.
Kolmesta eri osiosta juuri toiminta jätti kaikkein karvaimman maun suuhun, joten toivottavasti lopullinen peli keskittyy ensisijaisesti juuri hahmojen väliseen suhteiluun ja kevyeen ongelmanratkontaan.
Visuaalisesti Dustborn muistuttaa sarjakuvaa niin ulkoasultaan kuin rakenteeltaan. Kunkin episodin päätteeksi pelaajan tekemät päätökset räätälöidään kuvitteelliseksi sarjakuvanumeroksi omine kansineen ja sivuineen. Näitä voi jälkeenpäin lueskella muistutellakseen itselleen tarinan kulusta.
Sarjakuvamaisuus näkyy suoraan pelin värikkäässä yleisilmeessä, joka muistuttaa anniltaan niin Telltalen tuotoksia kuin Borderlandsia. Hahmojen dialogi piirretään luonnollisesti puhekuplina, kun taas erikoisliikkeitä elävöitetään valtavin fontein ilmestyvinä onomatopoeettisinä teksteinä. Selkeistä esikuvista huolimatta visuaalinen ilme on silti piristävä, ja muistuttaa nimenomaan kuin sarjakuvaa.
Yksi pelin kehittäjistä onkin itse asiassa sarjakuvataiteilija, mikä selittää yhdennäköisyyden.
Dustborn vaikuttaa lyhyen kokeilun perusteella varsin mielenkiintoiselta tuttavuudelta etenkin Telltalen pelien ystäville. Kokonaisuuden kannalta tärkein valtti on lopulta henkilöhahmot ja tarina, joten jos näiden suhteen laatu pysyy korkealla, saattavat norjalaiset yllättää pian seikkailupelimarkkinoilla.
Red Thread Gamesin uutuus julkaistaan vuoden 2024 alkupuolella.
