GNT 2007: ei Rock Bandia, mutta hipaisu Gotham Racing 4:ää ja Ace Combat 6:tta

Parhaillaan tätä kirjoitettaessa Tampereella järjestettävä vuotuinen GNT-tukkurin seminaari alkoi pelitoimittajan kannalta suurin toivein. Ennakkovihjausten mukaan EA näet yritti hankkia tilaisuuteen Rock Band –musisointipelin Suomen ensiesittelyynsä. Toisin kävi. Pettymystä laimensivat hieman Project Gotham Racing 4 ja Ace Combat 6.

Hitsin harmi silti. Olin marssinut GNT-seminaariin jo aamuvarhain ja olin ensimmäinen pelitoimittaja, joka tunki nenänsä paikalle suurin Rock Band –toivein. Ja sitten Electronic Artsin pelisedät- ja tädit romuttivat toiveet. ”Ei saatu, sori hirveästi.”

Kuvassa oikealla: Electronic Artsin Minna ja Microsoftin Sanna, aitoja pelinaisia.

Hemmetin ranskalaiset. Ainut Euroopassa kiertävä Rock Band –pelisetti on kuulemma jossain siellä. Ja turvatoimet ovat muutenkin todella tarkat, sillä peliä ei saa esitellä julkisesti ellei paikalla ole joku tekijätiimin edustaja. Tällaiset ovat Atlantin takaa kaikuneet ohjeet.

Jos homma olisi sujunut suunnitellusti, lukisitte nyt Rock Band –pelin ensitestiä valokuvineen. Ja videotakin tulisi perässä. Mutta ei tällä kertaa.

Project Gotham Racing 4

No, jotain kuitenkin jäi käteen. Läppää heitettiin myös Microsoftin kavereiden kanssa ja ihailtiin miten nätiltä Xbox 360:n Project Gotham Racing 4 näyttääkään. Ja pitihän sitä ottaa vielä koeajokin.

Setti oli kivasti järjestetty, sillä ison HD-telkkarin edessä oli PlaySeatin pehmeä ajopenkki Microsoftin 360-ratilla varustettuna. Mikäs siinä ajaessa, kun oli vielä saanut isänniltä hieman lisätietoja pelin olemuksesta. Kuulemma kyseessä on pohjimmiltaan Gotham kolmonen, mutta lähemmäs kahden vuoden lisäduunilla peliä on hiottu, laajennettu ja paranneltu sellaiseksi kuin Bizarre olisi kolmosenkin aikoinaan halunnut. Sen näkee heti ensisilmäyksellä. Grafiikka on värikylläisempää, tarkempaa ja näyttävämpää. Kilparadalle singotessa huomio kiinnittyy myös ratoihin, joilla on enemmän korkeuseroja, kumpareita ja joskus jopa hyppyreitä. Radalla voi kiitää myös moottoripyörillä.

Nelosessa on lisäksi ajateltu enemmän yksinpelaajia, joille on omat offline-haasteensa. Pelkän kilpa-ajamisen lisäksi pelaajat voivat suorittaa erilaisia haasteita, kuten heti toisessa tehtävässä tavoite oli ylittää nopeuskameroiden silmissä tietty minimikeskinopeus ja vältellä seiniin törmäilyä. Verkkopelitiloihin en tutustunut.

Ajaminen oli pehmeää ja miellyttävää. Gotham-kuski oli heti kotonaan. Vaikea enää kuvitella miten nopea arcadea ja hitusen simulaatiota yhdistävä ajopeli voitaisiin enää tehdä tätä pelattavammaksi.

Pelimies: Jarno ”Killi” Kallunki, Microsoftin Gaming Specialist ja PGR4.

Ace Combat 6

Toinen testauskelpoinen uutuustuote oli loppuvuodesta ilmestyvä Ace Combat 6. Monien suosima japanilainen tarinavetoinen lentoräiskintä on pelinä omatakeinen ja tiukasti omia polkujaan tallaava, viimeisen asti. Tilanteen tallentaminen on turhaa, waypointit riittävät. Jos et osaa, aloita tehtävä alusta. Armotonta menoa.

Armotonta ja näyttävää. 360:lle julkaistava lentoräiskintä on visuaalisesti mahtava askel eteenpäin PS2:lta ja PSP:ltä. Grafiikka on tarkkaa, näyttävää ja silti sulavaa. Ensimmäinen tehtävä alkaa kun vihollisen ilmavoimat täyttävät pelaajan kotimaan taivaan ja hävittäjälaivueet nousevat torjuntaan. Näyttävät välivideot kuvaavat miten F-16-koneet rullaavat ja nousevat taivaalle. Sitten astutaankin itse ohjaimiin. Ensin vihollisen pommikoneet jyräävät pääkaupungin päällä ja pelaaja etsiytyy niiden kimppuun karttaa ja HUD-näytön tietoja vertaamalla. Lukittaudutaan viholliseen, lähemmäs, tähtäin muuttuu punaiseksi ja liipaistaan ohjus tiehensä. Ja toinen. Seuraava maali. Ohjus. Ja seuraava. Tämän jälkeen vaihto tykkiin – kohde keskelle tähtäintä, liipasin pohjaan ja kohde syttyy palamaan. Osa räjähtää ilmassa, osa lentää liekeissä ja kieppuu kohta alas roihuavana pätsinä.

Näyttävän runollista. Seuraava vihollisaalto onkin jo pidemmän matkan päässä. Nokka sinnepäin, jälkipoltin päälle. Näin lentopoikana huomio kiinnittyy moottorin suuttimiin, jotka supistuvat ja alkavat sylkeä palavaa roihua koneen taakse. Nopeusmittari kiihtyy, kohta uudet viholliset ovat näkyvissä, ilmajarrua, looppi, pyöräytys maalien taakse ja kolmella ohjuksella kolme pommaria alas.

Ace Combat 6 on edelleen puhdasta ilmojen räiskintää, nopeatempoista hubaa, jossa ei paljoa realismille nyökkäillä. Useita sarjan aiempia osia pelanneena olin heti kotonani, mutta tuskinpa pelin logiikka hämmentää ensikertalaisiakaan. Lentokoneet ovat enimmäkseen nykyajan ja lähitulevaisuuden aitoja laitteita, mutta niiden suorituskykyä ei kannata etsiä Jane’sin tietokirjoista. Etenkään kun vastaan tulee myös astetta järeämpiä scifi-vekottimia. Varmaa tavaraa sarjan aiemmille ystäville ja varmasti hauska uusi tuttavuus.

Mitä muuta?

Tapahtuma, GNT-seminaari, on it-alan tukkurin GNT Finlandin järjestämä vuotuinen seminaari, jossa paikalla on atk- ja it-sektorin valmistajia ja kauppiaita ympäri maailmaa. Nämä esittelevät tuotteitaan suomalaisille kauppasektorin edustajille. Tapahtumassa kiertelee myös joukko journalisteja, joille seminaari on hyvä tilaisuus tutustua rautapuolen uutuuksiin ja hieroa tuttavuutta päämiesten kanssa. Tapahtumassa on myös oma peli- ja viihdepuolensa, jossa allekirjoittanutkin enimmäkseen vietti aikaansa.

Jo mainittujen lisäksi seminaarissa ei Rock Bandin puuttuessa ollut tarjolla muita julkaisemattomia uutuuspelejä. Niinpä jutun loppuun muutama satunnainen foto.

Suttuinen kuva hienoista kaiuttimista.

Das putki.