Jeroen Tel vain teki biisit ja meni sitten pubiin – nyt ne ovat digimusiikin klassikoita

12.10.2016 17:00 Jukka O. Kauppinen

Hollantilainen Jeroen Tel on nimi, jonka ainakin kuusnelosaikakauden harrastajat tunnistavat. Herra oli 1980- ja 1990-luvuilla hurjan tuottelias pelimuusikko, jonka Commodore 64 -sävellykset olivat varsinaisia korvamatoja.

Vuonna 1972 syntynyt Tel aloitti tietokonehommat jo nuorena ja perusti 1980-luvun puolella pelimuusikkoryhmän Maniacs of Noise, jonka jäsenistöön kuului myös toinen kuusneloslegenda, Charles Deenen. Manics on tuottanut sittemmin pelimusiikkia ja äänipalveluja tähän päivään saakka monen monituisille pelitaloille, joista mainittakoon vaikkapa Disney, Codemasters, Activision, Nintendo, Sega ja Ubisoft.

Tel kävi taannoin Suomessa – joten ehkäpä on korkea aika kertoa suurelle yleisölle ja digitaalisen musiikin faneille mitä oikein juttelimmekaan SID-sankarin kanssa.

Kuva: Tuula Ylikorpi / Assembly Organizing

Mistä urasi alkoi?

Kun sain Commodore 64:n 12 vuoden ikäisenä, ryhdyin opiskelemaan Basicillä koodaamista ja luin lähdekirjallisuutta laitteen SID-musiikkipiiristä. Yritin ymmärtää miten piiriä pitää käsitellä. En ymmärtänyt konekieltä, vaikka sitä ammattilaisen on kuitenkin osattava. Basic oli liian harrastelijakamaa. Jossain vaiheessa tapasin Charles Deenen, joka teki pienessä määrin jonkinlaista musiikkia. Pyysin häntä auttamaan minua, jotta oppisin käyttämään SIDiä. Olin silloin 14-vuotias. Hän aloitti tekemällä minulle demokappaleita, ja pian sävelsimme erilaisia kappaleita klassisesta reggaeeseen.

Vuotta myöhemmin menimme Charlesin kanssa Lontooseen pelimessuille. Paikalla oli peliyhtiöiden edustajia Commodoreineen ja soitimme musiikkiamme heille. Pukumiehet kiinnostuivat tuotoksistamme ja pian meidät palkattiin säveltämään peleihin musiikkia. EA oli kiinnostunut myös meistä, mutta minun olisi pitänyt mennä au pairina Yhdysvaltoihin. 15-vuotias ei saanut muutoin työskennellä siellä. EA yritti järkätä tätä mahdollisuutta, mutta vanhempani kieltäytyivät. Oli hyvin jännää mitä mukulat saivat aikaiseksi vain yhdellä lerpulla.

Ennen asiat olivat toisin. Silloin kun sanoi olevansa tietokonehörhö, kaikki ihmettelivät mitä oikein puhuin. Nykyään kaikki ovat tietokonehörhöjä iPhoneineen ja muine laitteineen. Myös nykyään kaiken ikäiset ihmiset pelaajat videopelejä. Kaikki tietävät mistä on kuitenkin kyse.

Mikä sai sinut kiinnostumaan nimenomaan säveltämisestä?

Kyllä minä tein grafiikkaa ja myös koodasin, mutta tajusin miten paljon parempaan SID-piiri pystyi, kuin mitä mihin monet olivat sitä aiemmin käyttäneet. Vuoden 1984 aikoihin musiikki kuulosti lähinnä Game Boyn musiikilta, mutta parempaankin olisi pystytty. Maailmalta kuitenkin löytyi Commodore 64:lle julkaistua musiikkia sekä niiden tekijöitä.

Siten aavistin tässä piilevän jotain hienoa ja minun oli pakko perehtyä asiaan. Opettelin Basic-koodausta, ja tajusin, että jos tätä voi ohjata konekielellä, niin tämä on täysin toimiva syntetisaattori. Olen toisaalta aina halunnut tehdä musiikkia, sillä kaikki perheessäni harrastavat sitä. En kuitenkaan ajatellut tekeväni musiikkia videopeleihin, ennen kuin kuulin Rob Hubbardin Thing On A Spring -pelin sävellyksiä. Silloin halusin videopelisäveltäjäksi.

Kuva: Tuula Ylikorpi / Assembly Organizing

Miten tärkeää säveltäjän on saada tunnustusta työlleen?

Minusta tunnuksen saaminen kuin myös antaminen on todella tärkeää. Annan paljon tunnustusta ihmisille tekemästään työstä. Pelialan historiassa oli aikakausi, jolloin kykyjenmetsästäjät palkkasivat muilta firmoilta ammattilaisia projekteihinsa, eikä pelien tekijöille annettu siksi tunnustusta. Oli pelejä, jotka nimesivät tekijänsä vasta lopputeksteissä, mutta olin mukana kymmenissä peleissä, joista minulle ei annettu minkäänlaista tunnustusta. Ihmiset saivat aikoinaan tietää, että minä olin säveltänyt niihin, mutta se oli todella turhauttavaa aikaa omaa elantonsa turvaamisessa. Se teetti myös paljon lisätöitä, kun tuhannet ihmiset kyselivät, että ”olinko minä pelin säveltäjä, koska musiikki kuulosti niin tutulta”.

Missä vaiheessa säveltäminen sekoittui demoskeneen?

Se sekoittui alusta alkaen. Ensimmäiset kappaleeni sävelsin demoja varten, jotka kirjoitin Basicilla. Se oli varsin paskaa musaa, johon en ole täysin tyytyväinen, koska siellä on virheitä harmoniassa. Minä sentään yritin. En tosin välittänyt hirveästi lopputuloksesta, koska kukaan ei minua tuntenut silloin. Asiat kuitenkin kehittyivät nopeasti Charles Deenenin kanssa.

Tein töitä useita tunteja päivässä kaikesta arkielämän kiireistä ja muista kiinnostuksen kohteista huolimatta. Vietin paljon yöttömiä öitä musiikin teon parissa.

Kuinka pääsit mukaan demoskeneen?

Pääsin mukaan demoskeneen luokkatoverini ansiosta, hän nimittäin tutustutti minut koodarikaverilleen. Siitä se sitten lähti. Osasin vain Basicia, mutta se mies osasi konekieltä. Teimme yhdessä demoja ja menimme Amsterdamiin erääseen tapahtumaan. Minulla oli mukanani C64:n koodaamiseen perehdyttävä kirja, joka kaappasi minut täysin mukaansa. Luin sen kannesta kanteen, ja kiinnostuin muustakin kuin musiikista. Tein jopa omia pelejä, mutta musiikin kysyntä oli niin suurta, että omat pelit jäivät taka-alalle.

Minkälaisen vaikutuksen musiikkisi teki ihmisiin?

Itse asiassa en ollut koskaan tietoinen miten paljon musiikkiani kuunneltiin tai sen vaikutuksista ennen internetiä. Ennen vanhaan vain harvat uskalikot soittivat puhelimella. Kun internet ja Altavista-hakukone saapuivat, niin ihmiset löysivät musiikkiani laajemmin ja kehuivat valtavasti.

Nykyään saan paljon sähköpostia venäläisiltä NES-harrastajilta, jotka pitävät sen aikakauden musiikista. Minä en ennen edes tiennyt, että heillä on 8-bittisiä Nintendoja! Siihen aikoihin minä tein vaan työni, pelifirma laittoi musiikkini peliin ja minä menin kaljoittelemaan pubiin. En ajatellut asiaa työn ulkopuolelle.

Millä tavalla pelit olivat tärkeitä urallesi?

Olen pelannut varhaisilta ajoilta asti, kuten esimerkiksi Q*Bertiä. Ne opettivat paljon itsestään, kuten minkälainen tuntuma pelaamisessa eri peleillä voi olla. H.E.R.O. oli esimerkiksi hyvin yksinkertainen peli, mutta nerokas. Se erottui joukosta loistavalla suunnittelullaan. Pelit ovat inspiraationi. Sitä haluaa tehdä sitä minkä näkee ja kuulee kauniina.

Kuva: Tuula Ylikorpi / Assembly Organizing

Kuinka musiikin tekeminen muuttui vuosien varrella?

Tein aluksi musiikkia lähinnä Commodore 64:lle, mutta sitten kuvioihin tulivat muut konsolit, kuten NES, Sega Master System ja Amiga. Amigasta en pitänyt sen sampleihin perustuvan äänipiirin takia, enkä tehnyt musiikkia kuin muutamiin Amiga-peleihin. Sen jälkeen tuli CD-tason ääni. Vaikka sen rinnalla kulki Game Boyn musiikki, niin CD-tason musiikkiin täytyi opetella studiotyökaluja ja -tekniikoita sekä kuinka miksata raitoja yhteen. Se oli täysin oma maailmansa. Minulla on kuitenkin sävelkorvaa, mutta niiden opettelu vei oman aikansa.

Se millä loppujen lopuksi on väliä, on se mitä sinä kuulet. Kyse on makuasioista. On myös tärkeää, että musiikki kuulostaa hyvältä omalla laitteistolla, autostereoissa ja äitisi cd-soittimella. Jos kappale läpäisee nämä testit, niin biisi on valmis.

Jeroen Tel: syntynyt 1972 Hollannissa. Aloitti digittämisen Commodore 64:llä. Perusti Maniacs of Noise -yrityksen 15-vuotiaana. Säveltänyt musiikkeja ja luonut äänituotantoja satoihin videopeleihin. Työskennellyt myös norjalaisessa Funcom-pelitalossa ja säveltänyt myös paljon musiikkia demoskene-teoksiin.

Lisätietoja: Maniacs of Noisen kappaleita Soundcloud-palvelussa

Haastattelu: Jukka O. Kauppinen

Litterointi ja käännös: Teemu Viemerö

Kuvat: Tuula Ylikorpi / Assembly Organizing