Wii tuli taloon

05.12.2006 23:55 Jukka O. Kauppinen

Wii vieköön, voisi sanoa. Konsolia ei ole aivan vielä julkaistu, mutta kurkistetaanpa mitä myyntipakkausten sisään kätkeytyy. Korkkasimme yhden Wii-paketin, analysoimme sisällöt ja laitoimme laitteen tulille. Millaisen ensivaikutelman tämä vuoden jännittävin pelilaiteuutuus antaa, kun muovit revitään auki?

Siinä se on. Oikeasti. Wii. Wiimein.

Wiin Classic Controller soveltuu vanhojen pelien pelaamiseen. Niitä voi ladata ja ostaa verkosta Virtual Console -järjestelmän kautta. Ohjaimessa on kaksi analogitattia, 8-suuntainen d-pad, kahdeksan nappulaa ja päädyssä vielä yksi painettava nappula. Classic-ohjain kiinnitetään Wiin langattomaan kapulaan, minkä ansiosta sitä ei tarvitse kiinnittää fyysisesti itse konsoliin.

Wii Play -paketin mukana tulee sekä peli että toinen Wiin langaton peliohjainkapula.

Wii, Wii Play ja Wii Classic Controller. Paljon herkkuja pienessä kasassa.

Wiin pakkaus hämmästyttää pienellä koollaan. Vielä enemmän leuat notkuvat kun laatikon avaa. Sisällä on kaksi pahvikoteloa, joihin konsolin tarvikkeet on pakettu. Nämähän painavat yhdessäkin melkein vähemmän kuin Xbox 360:n tai PS3:n virtalähde.

Sisältö pienen purkamisen jälkeen. Vasemmassa laatikossa scart-liitin, laitteen vakiona tuleva kaukosäädin, langattomien ohjainten sensori, nunchuk-ohjain, Wii Sports -pelipaketti sekä ohjekirjat. Toisessa laatikossa on itse konsolin ohella virtalähde ja mukana tulevat videokaapelit. Hyvää kuvaa kaipaavan kannattaa tilata kunnon RGB- tai komponenttikaapelit samantien.

Se on pieni. Tosi pieni ja siro. Ulkoisen dvd-aseman kokoinen. Eikä muuten pidä ääntäkään käyntiin laitettaessa. Konsolin kasaaminen ja käyttöönotto on kiitettävän helppoa, sillä johtojahan tässä ei suuremmin ole. Pakollisia kytkettäviä ovat vain virtajohto, videopiuhat sekä television päälle tai lähistölle asennettava kauko-ohjainten sensori, joka seuraa miten pelaajat oikein hosuvatkaan kapuloillaan. Sensorissa on riittoisan pitkä, hyvin ohut ja häiritsemätön johto. Vastaanotin itse on leveä mutta hyvin matala laite, kuin paksuhko viivoitin, jota ei välttämättä edes huomaa telkkarin tai hyllyn päältä, etenkään jos ne ovat mustia.

Käynnistettäessä laite kysyy hieman perustietoja. Kuten maan, kellonajan ja päivämäärän. Kuten on otettu kameralla tv-ruudusta.

Minkäslainen telkkari arvon isännillä on?

Annetaanpas konsolille oikein nimikin. Wiin virtuaalinäppäimistöä käytetään muun muassa pelaajahahmojen nimien kirjoittamiseen ja nimen antamiseen konsolille. Harmillisesti erillinen usb-näppäimistö ei kelvannut tietojen syöttämiseen.

Kun kaikki pohjatiedot on annettu, päästään Wiin päävalikkoon. Valikkoon ilmestyy lisää tavaraa jahka Euroopan verkkopalvelu avataan laitteen ilmestyessä. Lisäksi käyttäjä voi valita mitä tietoja ruudulle ilmestyy. Pelit ilmestyvät vasemmalla ylhäällä olevaan ikkunaan. Vasemmalla alhaalla olevasta Wii-napista käyttäjä pääsee seuraavaan ruutuun:

Käsiteltäisiinkö vaikka vähän tietoja tai konsolin asetuksia? Pelitilanteet voi tallentaa tai kopioida myös SD-muistikortille, jolloin pelaaja voi mennä kivasti kaverin luo kylään. Wii Settings -valikosta voi muokata kaikenlaista, kuten alla näkyvää:

MMmm. Internet. WiiConnect. Asennetaanpa netti.

Verkkoyhteyksien asentaminen oli helppoa. Konsolissa on sisäänrakennettu wlan-lähiverkko, joka löysi samantien tukiasemani. Ei muuta kuin salasanat sisään ja oltiin netissä. Konsoli latasi samantien paritkin päivitykset.

Ja sitten löytyi hauska ominaisuus. Käyttäjät voivat tehdä itselleen virtuaalihahmoja, avatareja. Tai Wii-mielellä Mii-pelaajahahmot. Näitä voi kustomoida monipuolisesti. Vartalo, kasvot, tukka, silmät, kulmakarvat, nenä, suu, parta sun muut voi luoda kymmenistä eri vaihtoehdoista. Ja valita vielä värit ja muutenkin hienosäätää. Hahmo tallennetaan Wiin muistiin, jolloin samaa hahmoa voi käyttää kaikissa peleissä. Vähän kuin vaikkapa Xbox 360:n profiileja, mutta paljon persoonallisemmalla ja ihmisläheisemmällä tavalla. Mii-hahmon voi myös siirtää ja tallentaa omaan langattomaan kapulaan, jolloin omalla hahmolla voi pelata myös kaverin luona.

Ja sitten vain pelaamaan. Omaa hahmoa ei ole pakko tehdä, vaan pelaamaan pääsee anonyymistikin.

Lisää Wiistä, ensifiiliksistä ja peleistä lähiaikoina.

Mutta pakko sanoa, kyllä tämä on söpö ja sympaattisen oloinen laite heti alkumetreillä. Menee pieneen tilaan, pelien langaton ohjaus kapuloilla tuntuu toimivan mainiosti ja verkko-ominaisuudet tuntuvat odotettua toimivammilta. Laitehyllylläkään ei syntynyt rähinää, kun Xbox 360 ja PS2 haistoivat uuden tulokkaan. Hieman nuuskimista ja pyörimistä, mutta niistä tuntui tulevan heti kaveruksia. Aamulla sitten nähdään miten ensimmäinen yhteinen yö sujui.