Wiin Virtual Console -ladattavat pelit testissä – onko Nintendo iskenyt retrokultasuoneen?
Nintendon Wii-konsolille avaama Virtual Console –retropelipallu on osoittautunut viehättäväksi ja helpoksi tavaksi uppoutua vanhojen videopelien maailmaan. Virtual Consoleen julkaistaan tasaista tahtia Nintendon NES/SNES/N64-konsoleille, Segan Master Systemille ja MegaDrivelle, PC-Enginelle, Neo Geolle sekä Commodore 64:lle julkaistuja pelejä 80- ja 90-luvulta.
eDome tutustui Virtual Consolen retropeleihin ja tarjoilee kymmenen pelin otannan virtuaalikonsolin pelimaailmasta.
Virtual Console on Wii-konsolin verkkokauppapalvelu, jonka kautta pelejä voi ostaa konsolin verkkokaupasta ja ladata omalle konsolilleen.
Pelien hinnat vaihtelevat alkuperäisen alustan mukaan 500 Wii-pisteestä 1000 pisteeseen. 100 pistettä vastaa yhtä euroa. Wii-pisteitä voi ladata tililleen joko luottokortilla tai ostamalla pelikaupasta latauskortin, jonka koodin syöttämällä Wii-verkkokauppatilillesi lisätään vastaava summa. Myös Visa Electron kuulemma toimii.
Markus Muhin & Jukka O. Kauppinen
Kuvitus: Nintendo, Wikipedia, Mobygames
Lisätietoja:
![]()
BomberMan’93 (PC-Engine 1992)
BomberMan’93 (PC-Engine 1992)Hudson Soft
Jukka O. Kauppinen
PC-Enginelle 1992 julkaistu Bomberman’93 edustaa yhtä niistä pelisarjoista, joista ei pääse eroon sitten yrittämälläkään. Ne vain palaavat aina vain uudestaan, joskus uudessa ja joskus retromuodossa. Onneksi tämänkertainen retropaluu on yksi sarjan onnistuneimmista ilmestyksistä.
Mitäpä uutta Bombermanista enää pystyisi sanomaan. Siinä juoksennellaan sokkelossa, räjäytellään pommeja ja yritetään narrata muut pelaajat hengestään. Vaikka yksinpelikin löytyy, niin parhaimmillaan meininki on tietysti useamman pelaajan kera. Ja melkoista ryskettä on luvassa, sillä Wii-version peluu sujuu enimmillään viiden pelaajan kera.
Klassinen ylhäältä kuvattu löytyy tässä versiossa parhaimmillaan, niin ihanan retroräjähtelyn kuin loistavan musiikillisen lurittelun muodossa.
Hinta ja hinta/laatu-suhde: 600 Wii-pistettä (noin 6 euroa). Hyvä moninpeli mutta soveltunee parhaimmin lähinnä sarjan intohimoisille faneille.
![]()
ExciteBike (NES 1984)
ExciteBike (NES 1984)Nintendo
Jukka O. Kauppinen
1984 Nintendon NES-konsolille julkaistu ExciteBike on edelleen lystikäs ja ajettava prätkäpeli. Se tarttuu stadion-motocrossiin klassisella sivusta kuvatulla isometrisellä näkökulmalla, paiskaten pelaajan ajamaan kilpaa useilla erilaisilla radoilla.
Prätkäily on yksinkertaista puuhaa. Pelaajan täytyy varoa radoilla olevia esteitä ja muita kilpailijoita, tehdä upeita loikkia hyppyreistä sekä tietysti varoa moottorin ylikuumenemista. Se onnistuu helposti jos pitää turbovaihdetta koko ajan päällä eikä tarkkaile moottorin lämpötilaa.
ExciteBike on alkujaankin tehty oikein. Se on selkeä ja konstailematon ajopeli, joka ei ole menettänyt vuosien mittaan toimivuuttaan. Niinpä se on lystikäs yhä tänäänkin.
Hinta ja hinta/laatu-suhde: 500 Wii-pistettä (noin 5 euroa). Lystikäs muinaisjäänne, jota pelaa mielellään edelleenkin.
![]()
Harvest Moon (SNES 1996)
Harvest Moon (SNES 1996)Natsume
Markus Muhin
Jo monelle Nintendon alustalle levinneen maatilasimulaattori-RPG-sarjan ensimmäinen osa on nykyisin jonkinmoinen keräilyharvinaisuus, joten sen julkaisu Virtual Consolessa on monelle ensimmäinen tilaisuus tutustua peliin.
Harvest Moonia pelatessa huomaa, miten vähän sarja on loppujen lopuksi vuosien varrella muuttunut. Uudempia sarjan osia pelanneille askareet, maatilan hoito ynnä muu puuhastelu on tuttua huttua entuudestaan. Nostalgisen arvon lisäksi tästä eivät muut saakaan paljoa irti kuin todelliset Harvest Moon –fanit.
Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 Wii-pistettä (noin 8 euroa). Vain Harvest Moon –faneille
![]()
The Legend of Zelda: A Link to the Past (SNES 1991)
The Legend of Zelda: A Link to the Past (SNES 1991)Nintendo
Markus Muhin
The Legend of Zelda –sarjan kolmatta osaa pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista peleistä ja myös yhtenä parhaimmista Zelda-peleistä.
Uusimpiin Zeldoihin tottuneelle A Link to the Past voi olla pienoinen järkytys. Ylhäältä päin kuvattu toimintaseikkailu otti vielä esimerkkiä ensimmäisestä, NES-konsolin The Legend of Zeldasta. Ne, jotka ovat lapsuudessaan tahkonneet kolmatta Zeldaa osaavat varmasti arvostaa peliä enemmän, mutta itse en oikein jaksanut innostua A Link to the Pastista.
Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 Wii-pistettä (noin 8 euroa). Pala pelaamisen historiaa huokeasti. Ennakkotestaus tai katsaus kuitenkin suositeltavaa, jos vain uusimmat Zeldat ovat tuttuja
![]()
Metroid (NES 1988)
Metroid (NES 1988)Nintendo
Jukka O. Kauppinen
Metroidit ovat yksi nykypäivän pitkäikäisimmistä, jatkuvasti ilmestyneistä pelisarjoista. Sen DS- ja Wii-versiot ovat ties miten monennet sarjan julkaisut, mutta nyt palaamme hetkeksi sarjan ihka ensimmäisen 1988 NESille julkaistun osan pariin.
Metroidin maine ja vetovoima piilevät ilmeisesti siinä, että se yhdisti hyvin erilaisia ja yllättäviä elementteja. Sivusta kuvattu luolastoseikkailuräiskintä oli hyvin vapaamuotoinen pelattava. Se ei edennyt koko aikaa ennalta käsikirjoitettua reittiä pitkin, vaan pelaaja pystyi myös kuljeksimaan luolastoissa halunsa mukaan etsien salaisuuksia – ja tietysti lisäaseita. Monet luolastojen osaset olivat pelin sankarin, Samusin, ulottumattomissa ja niihin pääsi käsiksi vasta kun pelaaja oli seikkailut ympäriinsä tarpeeksi kauan ja löytänyt riittävästi lisukkeita.
Hieno ja verrattain innovatiivinen peli siis. Eikä aivan kelvoton tänäänkään. Tosin peli on värimaailmaltaan suorastaan pahuksen ruma, mutta se ei liene kaikille kovin suuri miinus.
Suositeltava kokeiltava jos koet, että konsolipelien historian ikoneihin kuuluvaan peliin tutustuminen kuuluu yleissivistykseen. Ei kuitenkaan välttämättä erityisen kiinnostava tapaus muutoin.
Hinta ja hinta/laatu-suhde: 500 Wii-pistettä (noin 5 euroa). Vain todellisille Metroid- ja tasohyppelyfaneille.
![]()
R-Type III: The Third Lightning (SNES 1994)
R-Type III: The Third Lightning (SNES 1994)Irem/Hudson Soft
Jukka O. Kauppinen
Jos tämä ei ole legendaarista räiskintää, niin sitten ei mikään. Commandoa lukuun ottamatta. R-Typet ovat yksi niistä Japanin lahjoista maailmalle, joiden edessä tällainen länsimainen isosilmä joutuu nöyrtymään ja anomaan armoa. Tämä nopeatempoinen, näyttävä ja ennen kaikkea armoton vasemmalta oikealle vierivä toimintapeli kun on jotain aivan omaa luokkaansa.
Nintendon SNESille 1994 julkaisema yhden tai kahden pelaajan shoot’em’up yhdistää pakettiin myös erilaisten asejärjestelmien tuomaa taktikointia ja harkintaa.
Vaikka sarjan myöhemmissä peleissä onkin tarjolla näyttävämpää grafiikkaa, niin kolmososa on komea osoitus ankarasta, pelaajia säälimättömästä pelisuunnittelusta ja onnistuneesta kokonaisuuden paketoinnista. En kuitenkaan suosittele tätä ainakaan lyhytpinnaisille.
Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 Wii-pistettä (noin 8 euroa). Upea ja aikaa kestävä räiskintä.
![]()
Ristar (MegaDrive 1995)
Ristar (MegaDrive 1995)Sega
Markus Muhin
Sega MegaDriven Ristar jäi varmasti monelle tuntemattomaksi ilmestymisaikanaan reilut kymmenen vuotta sitten, sillä hyviä ja huonompia tasoloikkia ilmestyi tuolloin pilvin pimein. Peli olikin kriitikoiden suosiossa, muttei saavuttanut suuria myyntilukuja.
Pelissä ohjataan Ristar-nimistä tähden muotoista humanoidia, jonka täytyy pelastaa galaksi merirosvo Kaiser Greedyn ikeen alta. Omaperäiseksi pelin tekee Ristarin ominaisuus venyttää käsiään, jolloin hän voi tarrautua kaukana oleviin esineisiin ja ulokkeisiin. Kykyä voi myös käyttää siirtyäkseen tasojen eri puolille. Erityismaininnan arvoinen on myös pelin hieno ja värikäs grafiikka.
Peli on julkaistu myös GameCuben, PlayStation 2:n, Xboxin sekä PC:n Sonic Mega Collectionin kylkiäisenä.
Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 Wii-pistettä (noin 8 euroa). Rehti hinta omaperäistä ja hienon näköistä tasoloikkapeliä kaipaavalle.
![]()
Skate or Die (NES 1990)
Skate or Die (NES 1990)EA
Jukka O. Kauppinen
Pelijätti Electronic Artsin muistetuimpia 80-luvun pelejä listattaessa löytyy Skate or Die taatusti kaikilta listoilta. Ensimmäisten skeittipelien joukkoon mahtuva urheilupeli muokkasi tunnettujen Summer sun muiden Gamesien kaavaa ja yhdisti siihen legendaariseksi muodostuneen digisampleja käyttäneen tunnusbiisin. Good shit.
Siinä missä se aivan alkuperäinen peli saapui Commodore 64:lle vuonna 1987, saapui tämä NES-konsolin painos vasta 1990. Näin nebastina täytyy kyllä sanoa, että vanhempi C-64-versio on se parempi – mutta myös NES-pelillä on yhä ystävänsä.
Ja onhan tämä silti kiva peli. Monen monituiset sporttilajit ovat keskimäärin ainakin ok, parhaimmillaan edelleen viihdyttäviä. Kilpaskeittaus ja temppujen tekeminen ovat parhaimmillaan kaverin kanssa kaksinpelinä.
Konsoliversio kuitenkin kärsii ajan hampaasta. Pelihahmot ovat pieniä pikseliklönttejä, joiden animointi on nykysilmin turhankin karua. Siinä missä ExciteBiken grafiikka oli alun alkujaankin karua, on Skate or Die aikansa visuaalinen ihme, joka näyttää nykyään vain muinaisjäännökseltä.
Surullisinta – taas näin nebakäyttäjänä – on kuitenkin Rob Hubbardin tunnusbiisin puuttuminen konsoliversiosta. Tämä retropeli toimii paremmin kuusnelosena tai muistoissa.
Hinta ja hinta/laatu-suhde: 500 Wii-pistettä (noin 5 euroa). Ei toimi edes tällä hinnalla.
![]()
Super Ghouls ’n Ghosts (SNES 1992)
Super Ghouls ’n Ghosts (SNES 1992)Capcom
Jukka O. Kauppinen
1985 julkaistu kolikkopeli Ghosts ’n Goblins on yksi niistä peleistä, jotka jäivät aikoinaan ne kokeneen pelaajasukupolven muistiin. Kaikkine jatko-osineen, tämä 1992 SNESille julkaistu konsolipainos mukaan lukien, kyseessä oli näet näyttävä, vekkuli ja käsittämättömän vaikea räiskintäpeliä ja seikkailua yhdistelevä tasoloikka.
Pelissä urhea ritari Arthur matkaa pelastamaan rakasta Prin-Prin-prinsessaansa ilkeältä demonilta. Matkan varrella Arthurin on kuitenkin selvittämä demonin hirmuisesta armeijasta zombeja, kauhukoiria muita tuonpuoleisen petoja. Pelin tekee vekkuliksi ja aikoinaan silmiinpistäväksi se, ettei Arthurilla kuitenkaan ole varsinaisesti elämiä – vaan hänen varusteensa putoilevat ja heikkenevät sitä mukaa mitä huonommassa kunnossa hän on. Heikommallakin logiikalla varustettu peluri tietää, että nyt kannattaa pysyä kaukana vastustajista kun sankari loikkii pelkissä kalsareissaan.
Peli on omalla retroisella tavallaan yhä tyylikäs ja mukava katsoa, kunhan silmä vain pystyy automaattiseen retro-antialiasointiin. Pelikin edustaa menestyksellisesti menneiden vuosien hardcore-tasoloikintojen raskainta ja vaikeinta sarjaa. Se on siis antoisa mutta vaativa teos, joka ei sovellu helposti pillastuville.
Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 Wii-pistettä (noin 8 euroa). Ehkä turhan hintava sisältöön nähden.
![]()
Super Mario Bros. 3 (NES 1988)
Super Mario Bros. 3 (NES 1988)Nintendo
Markus Muhin
Super Mario Bros. 3 on yksi NESin ja Mario-sarjan ikimuistoisimmista peleistä. SMB3 uudisti sarjaa muun muassa lisäämällä kartan, jolla Mario liikkuu ja joka toisinaan salli pelaajan valita itse reittinsä. Mukana oli myös Toadin isännöimiä minipelejä, joista saattoi voittaa erilaisia apuvälineitä ja power-uppeja matkaa helpottamaan.
SMB3 on edelleen ehdottoman koukuttava peli, joka aiheuttaa sitä kuuluisaa, esimerkiksi Tetriksestä tuttua ”vielä yksi yritys” –kuumetta. Vaikka jokin taso alkaisi vähitellen tuhauttaa vaikeudellaan, pienen tauon jälkeen sitä kuitenkin palaa yrittämään uudestaan kunnes pääsee etenemään viimeistään painamalla tason rakenteet muistiin. Näennäisesti yksinkertainen hyppelypeli on myös mukavaa vaihtelua nykypäivän massiivisiin ja elokuvamaisiin peliteoksiin.
Hinta ja hinta/laatu-suhde: 500 Wii-pistettä (noin 5 euroa). Pienellä rahalla irtoaa pelikulttuurin klassikko, jota jaksaa tahkota todella pitkään.
Paljon – ja hyvääkin
10 pelin otanta Virtual Console –peleistä on vain pintaraapaisu, sillä pelejä on julkaistu kirjoitushetkellä kaikkiaan 218 kappaletta. Palaammekin aiheeseen ennemmin tai myöhemmin uuden pelikatsauksen kera.
Yhteenvetona Virtual Consolen pelitarjonta on todella laaja ja monipuolinen, mutta ei välttämättä kaikkia miellyttävää. Jotkut pelit eivät vain maistu kuin pahimmille retrohörhöille, jos heillekään. Monien pelisarjojen muinaiset esi-isät voivat tuottaa fanille ikävän yllätyksen. Toisaalta, jos tiedät täsmälleen mitä haluat ja millainen kyseinen peli on, niin pullat ovat hyvin uunissa.
Pelien hinnoittelu on tosin aiheuttanut hieman yskintää. Erityisesti retropeliharrastajat osaavat tuunata emulaattorinsa ja noutaa pelien ilmaisversiot internetin uumenista. Niinpä 5-10 euroa voi tuntua kovalta hinnalta vanhasta pelistä, jonka saa ilmaiseksikin. Toisaalta – parhaimmillaan pelit ovat sisällöllisestikin hintansa arvoisia ja ne pyörivät Wiissä ja tv-ruudulla vaivattomasti. Ehkä se säätämisen, emulaattorien kanssa romplaamisen ja toimivien rom-tiedostojen etsimisen vaivan puuttuminen tasapainottaa? Silti, viitonen siitä samasta C-64-pelistä, joka löytyy kaapista lerpulla, cd:llä, dvd:llä sekä omalta koneelta emulaattoritiedostona on kova hinta. Olisikin kiva jos Nintendo järjestäisi useammin pelien alennusmyyntejä tai tarjouksia.
Artikkelin otsikon esittämään kysymykseen vastatakseni: vaikka pelien hintaa vähän karsastaisikin, niin ne myyvät ja paljon. Pelejä myydään miljoonittain, joten yhtiö on löytänyt taas yhden uuden kultasuonen. Ei hullummin.
Lue lisää eDomesta
Ensimmäiset käyttäjien ilmaispelit saapuvat Xbox Liveen
Nintendon rahapaino jylisee – myös Virtual Console on rahasampo
Ovatko konsolien ladattavat pelit liian halpoja?
PlayStation 3:n ladattavat pelit testissä – PlayStation Storen parhaat
PlayStation 3:n verkkopalvelun suosio vahvassa kasvussa, suosituimmat PSN-pelit
PlayStation Store avautuu myös PC-käyttäjille
Wiille uusia virtuaalikonsolipelejä, myös C-64-herkkuja
Xbox Live Arcade – pikkupelien paratiisi
Xbox Live Arcade – pikkupelien paratiisi osa 2
Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 3)
