Age of Empires: The Age of Kings (DS)
Nintendon taskukonsolien peliskaala yltää yllättäviin ääripäihin. Toisaalta Mariot ja muut hahmot loikkivat tasohyppelyissä, toisaalla niin Game Boyt kuin DS tunnetaan myös hyvinä laitteina strategiapeleistä nauttiville. Microsoftin tunnetun pc-strategiasarjan siirtäminen taskumuotoon on kuitenkin melkoisen yllättävä liike. Ei vähiten siksi, että se on erittäin hyvää taskustrategiaa.
Age of Kings kiertää pitkin ja poikin ihmiskunnan historiaa suurten sotapäälliköiden tahdissa. Historialliset taistelut ja kampanjat ovat aitoja, vaikka vapauksia on täytynyt ottaa pelin mahduttamiseksi taskukonsolille.
Pelin toteutus yhdistelee miellyttävästi niin pc-Empiresien kuin Nintendo-taskustrategioiden lintuperspektiivejä. Pelikenttien tapahtumia kuvataan ylhäältä, isometrisesti, mutta pelikentät ovat tuttuja 2d-ruudukkoja. Pelijärjestelmään pääsee heti kiinni, jos esimerkiksi Advance Warsit ovat entuudestaan tuttuja. Mutta ei ensikertalaisenkaan tarvitse hikoilla – alun opetusvaiheessa järjestelmä neuvoo miten joukkoja liikutellaan, miten soditaan, miten tehdään mitäkin. Tiivistettynä pelaaminen on sitä, että otetaan kiinni yksiköstä ja liikutetaan se haluttuun paikkaan, minkä jälkeen voi vielä hyökätä tai tehdä jonkin erikoistoiminnon.
Ripauksia historiaa
Age of Kingsin kuvaa viiden historiallisen kansakunnan maineen ja jännityksen vuosia. Mukava ovat historialliset britit, frankit, mongolit, saraseenit (turkkilaiset) sekä japanilaiset. Jokaisella kansakunnalla on oma tarinansa, joka koostuu liudasta vaikenevia ja monimutkaistuvia tehtäviä.
Tässä löytyykin se suurin ero pc-Empireseihin. Jokainen tehtävä on tarkoin rajattu eivätkä pelikentät ole taskukonsolin rajoituksista johtuen erityisen laajoja. Niinpä tekeminen ja tavoitteet ovat verrattain pienimittaisia ja selkeitä, pelaaja ei voi puuhailla vapaasti ja rakentaa imperiumiaan kertalaakista. Imperiumi kyllä rakentuu itsestään, pelikentän ulkopuolella, pelaaja vain astuu paikalle määrättyinä kriisihetkinä.
Tämä ei kuitenkaan syö Age of Empiresin henkeä. Taistelupainotteisuus on hyvä ratkaisu taskukonsolipelille, etenkin kun se on tehty näin hyvin. Pelaajalla on paljon mahdollisuuksia ja sekaan on viskattu myös hieman eeppisempiä aineksia.
Vaikka jokaisen tehtävän päämäärä onkin yleensä nujertaa viholliset, niin yleensä tehtävän aikana voi myös hieman kehittää valtakuntaansa. Pelin etenemisen mittaan, jos pelaajalla vain on massia lompakossaan, voi kansakunnan sivistystasoa ja kykyjä kehittää ostamalla uusia teknologioita. Nämä mahdollistavat uusia, parempia tekniikoita, tehostavat taloutta ja tietysti kehittävät sotaväen taitoja.
Talousjärjestelmä on yksinkertainen mutta toimiva. Pelaajan on rakennettava maatiloja ja kaivoksia, joista kertyvillä tuloilla voi rakentaa uusia sotilasyksiköitä, uusia resurssilähteitä, laajentaa kaupunkeja ja jopa linnoja.
Yleensä pelaaminen vaatii miettimistä ja tasapainottelua, vaikka jotkut tehtävät hoituvat myös suorasukaisemmalla sotimisella. Tämä erilaisten pelityylien ja vaihtelevien tehtävien tekee Age of Kingsistä monipuolisen ja kiinnostavan taskustrategian, vaikka alkukampanjat tuntuvatkin pitkään yksioikoisilta, jopa tylsiltä. Sitten vaikeustaso ja haaste nousevat kertarykäyksellä. Pelaaja huomaa yhtäkkiä saaneensa tietokonevastustajalta turpiinsa pahemman kerran, eikä toinenkaan pelikerta välttämättä tuo ratkaisua. Taktiikoitaan on pakko miettiä, jopa etsiskellä vinkkejä netin uumenista.
Alun epäilyistä huolimatta Age of Kings osoittautui ehdaksi Age of Empires -peliksi, eli toimivaksi, kiinnostavaksi ja vetovoimaiseksi historialliseksi strategiaksi. Se läpäisi myös haastavimman taskupelitestin, kuusituntisen junamatkan, jonka loppuessa allekirjoittaneen ensimmäinen ajatus oli ’helkkari, joko nyt perillä’, kun peli oli pakko laittaa pois. Perillepääsy ei tuntunutkaan niin mukavalta, kun taistelu oli yhä kesken.
Tekijä: Digital Eclipse
Julkaisija: THQ
Testattu: Nintendo DS
Saatavilla: Nintendo DS
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://www.ageofempiresds.com/
