Arvostelu Assassin’s Creed Mirage on selvä askel taaksepäin
Kuva: © Ubisoft
Mammutiksi kasvanut Assassin’s Creed -pelisarja ottaa uusimman osan myötä hieman takapakkia ja tarjoaa asteen kompaktimman kokemuksen.
Julkaisupäivä: 5.10.2023
Studio: Ubisoft Bordeaux
Julkaisija: Ubisoft
Saatavilla: PC (Windows), PlayStation 4 & 5, Xbox Series X/S (Testattu) & Xbox One
Ikäraja: K18
Pelaajia: 1
Peliä pelattu arviota varten: 16 tuntia
Ubisoftin Assassin’s Creed -pelisarja on vienyt pelaajat salamurhaajien ja temppeliritareiden ikiaikaiseen sotaan jo vuodesta 2007 lähtien. Samainen taistelu on levinnyt myös pelien ulkopuolelle, kun franchise on laajentunut sarjakuviin, elokuviin, animaatioihin, kuunnelmiin ja lautapeleihin. Sarjan tuorein osa, Assassin’s Creed Mirage, palaa kuitenkin juurilleen.
Emosarjan 13.:na osana Assassin’s Creed Mirage jättää parin edellisen AC:n valtavat avoimet maailmat taakseen ja keskittyy sen sijaan tarjoamaan tiiviimmän kokemuksen. Kronologisesti tapahtumat sijoittuvat 11 vuotta ennen Assassin’s Creed Valhallan tapahtumia ja seuraa siinä esiteltyä Basim Ibn Ishaqia tämän noustessa katuvarkaasta salamurhaajien killan mestariksi.
Tapahtumapaikkana toimii 800-luvun Bagdad lähiympäristöineen. Ajallisesti peli sijoittuu abbasidikalifaatin vallan murentumisen hetkiin ja tarkemmin määriteltynä epävakaaseen Samarran anarkiaan, jolloin kalifit vaihtuivat vallassa yhtä tiheään kuin sukat jaloissa. Miljöö toimiikin siltä osin erinomaisena kulissina juonitteluille, salamurhille ja varjoista toimiville salaseuroille, josta pelisarja on tullut tutuksi.
Kuva: © Ubisoft
Tarina ei vakuuta
Tiukempi fokus ei näy kuitenkaan Assassin’s Creed Miragessa vetovoimaisena tarinana, vaan niin Basim hahmona kuin tämän nousu killassa muuttuvat unohdettaviksi jo varsin pian. Monilta osin juoni jätetään jopa naurettavalla tavalla varjoihin, sillä niin hahmojen motiiveja kuin suurempia linjoja ei ole raaskittu miettiä mustavalkoista vastakkainasettelua pidemmälle. Päähenkilöt kumppaneineen tuo Bagdadiin vain yksinkertainen velvoite ikuisesta taistelusta, eikä muuta tarvita.
Päähenkilön kohdalla ongelma syntyy osin siitä, että tämän taustat paljastettiin jo pelisarjan edellisessä osassa. Siltä osin juonellisesti pedattu yllätys tuntuukin huvittavalta ja suunnatun tyystin hahmosta tietämättömille pelaajille. Juonen aikana esitellyt tunnontuskat ja Basimia piinaava jinni eivät myöskään etene mihinkään suuntaan, minkä vuoksi hahmonkehitys junnaa paikallaan. Myöskään muut sivuhahmot eivät ennätä nousta järin mielenkiintoisiksi.
Pelisarjalle tuttuun tapaan tarinan aikana esitellään lisäksi liuta historiallisia hahmoja, mutta osittain pelin kompaktin koon vuoksi näihin ei juurikaan ennätetä perehtyä. Länsimaiselle pelaajalle Lähi-idän tuntemattomampi kulttuuri ja suurhenkilöt olisivat olleet oiva tapa valistaa meikäläisiä edellisten osien lailla, mutta harmillisesti historiikki on jätetty valtaosin erilliseen koodeksiin luettavaksi. Silti jos lukeminen kiinnostaa, tarjoaa Assassin’s Creed Mirage jälleen tuttuun tapaan mielenkiintoisen sukelluksen yhteen aikakauteen, sen käytäntöihin ja ihmisiin.
Kuva: © Ubisoft
Pelisarjaa ei uudisteta
Pelillisesti tuorein osa ei tuo oikeastaan mitään merkittävää lisää, vaan oikeastaan päinvastoin karsii aiempia rönsyilyjä tiiviimmäksi kokemukseksi. Kehittäjät ovat palanneet myös likemmäksi aivan ensimmäisiä pelejä, jolloin salamurhaaminen oli keskeisemmässä roolissa. Silti Basim on edelleen aivan yhtä taitava sarjamurhaaja kuin salamurhaaja, joka latoo niin tusinapäisen armeijan kuin yksittäisen kenraalin vaivatta tuonpuoleiseen.
Isompien salamurhattavien kohdalla Assassin’s Creed Mirage esittelee tosin Unitysta ja Syndicatesta tutun Black Box -suunnittelufilosofian, jossa pelaajilta vaaditaan pientä ongelmanratkontaa ennen piiloterän käyttöä. Käytännössä kohteet ovat tehtävien aluksi tavoittelemattomissa, mutta paljastavat itsensä, kun tietyt parametrit täyttyvät. Esimerkiksi vartijoita salakuuntelemalla tai lahjoen saattaa avautua keino soluttautua alueelle potilaana tai yllyttää kauppiaat kapinaan, jolloin kohde muuttuu ylipäätään tapettavaksi.
Uudenvanha rakenne estää pelaajaa suuntaamasta suoraan kohteen luokse terä ojossa, mutta käytännössä pelattavuus ei poikkea liiaksi jo totutuista kuvioista. Tehtävät etenevät edelleen pitkälti puskissa piilotellen, yksittäisiä vartijoita eliminoiden ja seiniä kiipeillen. Niin ikään pelaajan käytössä olevat avut, kuten Enikidu-kotka, nukutusnuolet, tainnutusansat ja vislaus, ovat puhkikulutettua kamaa niin genren kuin eritoten Assassin’s Creedin osalta. Mirage ei tältä osin tosiaankaan uudista pelisarjaa.
Kuva © Ubisoft
Ainoa täysin uusi kyky on naurettavan ylivoimainen Assassin Focus -liike, jonka avulla pelaaja pystyy teleporttamaan vihollisten välillä nämä teilaten. Maksimissaan viidesti ketjutettavalla erikoiskyvyllä puhdistaa helposti pahimmatkin pesäkkeet, jolloin pelikenttien strategisointia ei juuri tarvita. Kyky ei onneksi ole koko aikaa käytettävissä, joskin se latautuu verrattain nopeasti tekemällä tappoja huomaamatta.
Muu kykypuu on niin ikään supistettu pelisarjan edeltävistä osista ja jää monin osin melko triviaaliksi. Edut lähinnä joko helpottavat tai parantavat jo olemassa olevia liikkeitä, sen sijaan että ne esittelisivät pelaajalle kokonaan uusia. Ainoa poikkeus ovat avattavat työkalut, jotka ovat kuitenkin tuttuja aiemmista peleistä. Sama karsinta on tehty myös varusteisiin, jotka tarjoavat erinäisiä bonuksia ja joita pystyy parantamaan sivutehtävistä sekä arkuista saatavilla resursseilla. Jos oma lempiase ja haarniska löytyvät verrattain varhaisessa vaiheessa peliä, muuttuu resurssien kerääminen täysin turhaksi.
Kuva: © Ubisoft
Hei, ainakin se näyttää kivalta
Suoraviivaisemmasta juonesta huolimatta Bagdadiin ja sen lähiympäristöön on ripoteltu oheisaktiviteettia, jotka koostuvat pitkälti keräilytehtävistä. Harmillisesti suurin osa näistä on täysin pelillisiä, eivätkä tarjoa tarinallisesti mitään lisää. Palkkioksi näistä saa joko resursseja tai kosmeettisia esineitä. Jälkimmäisiä voi luonnolliseen tapaan ostaa myös oikealla rahalla pelin sisäisestä kauppapaikasta.
Visuaalisesti Assassin’s Creed Mirage on sen sijaan miellyttävää katseltavaa, joskin edellisistä osista saapuville miljöö saattaa käydä nopeasti yksioikoiseksi. Bagdad on silti upean elävä kaupunki, jonka maamerkkejä ja ahtaita katuja koluaa oikein mielellään. Parhaimmillaan näkymät yltävät kuvakaappausten arvoisiksi, eikä julkaisua edeltäneessä versiossa ilmennyt juurikaan ongelmia. Kaatuilujen tai graafisten bugien sijaan suurimmat ärräpäät syntyivätkin pelisarjalle tutun oikukkaissa kontrolleissa, jotka eivät aina noudata pelaajan haluamia syöttöjä. Ei siis tältäkään osin mitään uutta auringon alla.
Assassin’s Creed Mirage on tuttuakin tutumpi pelisarjan osa, joka palaa alkulähteille karsimalla pitkälti skaalaa ja pelattavuutta. Ratkaisu itsessään ei olisi ongelma, mutta yhdistettynä kovin merkityksettömään juoneen ja unohdettaviin hahmoihin, Mirage tuntuu kaikin puolin askeleelta taaksepäin. Silti sarjan fanit saavat sillä varmasti fiksinsä tyydytettyä ja aiempien satoja tunteja vaatineiden osien jälkeen maltillisempi noin 16 tunnin kesto on varmasti houkuttelevampi vaihtoehto myös muille.
ASSASSIN’S CREED MIRAGE
”Assassin’s Creed Mirage palaa menneisyyteen niin pelattavuuden kuin tarinan osalta.”
