Uusimmat

Arvostelu Dune: Spice Wars tekee kunniaa Frank Herbertin scifi-klassikolle, mutta on 4X-peliksi turhankin perinteinen

Kuva: © Funcom

18.05.2022 21:00 Joonas Pikkarainen

Se joka hallitsee rohtoa, hallitsee koko maailmankaikkeutta. Vaan RTS-genren hallitsijaksi vaaditaan vähän enemmän.


Dune: Spice WarsJulkaisupäivä: 26.4.2022 (Early Access)
Studio: Shiro Games
Julkaisija: Funcom
Saatavilla: PC (Windows, testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: –
Peliä pelattu arvostelua varten: 14 tuntia


Frank Herbertin klassikkokirja Dyyni on nyt kuumaa valuuttaa. Ohjaaja Denis Villeneuve onnistui sovittamaan osan filmaamattomaksi tituleeratusta opuksesta näyttävästi kankaalle, ja myös pelipuolella riittää säpinää. Funcom on sovittamassa Arrakisin aavikkoplaneettaa avoimen maailman selviytymistaistoksi, mutta sitä ennen rohdosta taistellaan reaaliajassa.

Shiro Gamesin kehittämä Dune: Spice Wars palaakin juurilleen, sillä alkuperäinen vuonna 1992 julkaistu Dune II on nykyisen RTS-genren arkkityyppi. Samaa formaattia jatkoivat sittemmin Warcraft, Command & Conquer sekä lukuisat muut genren klassikot. Spice Wars ei kuitenkaan tyydy pelkkään reaaliaikanaksutteluun, vaan tuo mukanaan elementtejä 4X-genrestä.

Pelissä ohjataan yhtä neljästä Arrakisin herruudesta taistelevasta osapuolesta, jotka ovat kaikki tuttuja alkuperäisteoksesta. Aatelisperhe Atreidesin ja Harkonnenin lisäksi valittavana ovat planeetan alkuperäisasukas fremenit sekä universumin alamaailmaa edustavat salakuljettajat. Kullakin osapuolella on luonnollisesti omat erikoisuutensa, vaihtelevat yksiköt ja muutama erikoisteknologia, joilla peluukertoihin saa hivenen vaihtelua.

Valitettavasti erot eivät ole kuitenkaan riittävät.

Dune: Spice Wars

Varsinkin Early Access -versiona kaikki neljä ryhmää tuntuvat liian samankaltaisilta keskenään. Valtaosa teknologioista ja käytännössä kaikki rakennukset ovat puolesta riippumatta identtiset, mikä rajoittaa osapuolten uniikkiutta. Yksiköt poikkeavat visuaalisesti ja jossain määrin myös arvojen osalta, mutta käytännössä edustavat muutoin samoja jalkaväkityyppejä lähi- ja kaukotaistelijoineen. Strategisuuden kannalta omalla puolella ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta pelin kulkuun.

Pelillisesti Dune: Spice Wars muistuttaa niin ikään melko tavanomaista 4X-genren edustajaa. Herbertin maailma tuo touhuun toki oman lisämausteensa. Muutoin Arrakisia hallitaan tuttuun tapaan laajentumisen, kehityksen, sodankäynnin ja hyödyntämisen kautta. Nämä puolet on tehty hyvin, mutta ne eivät ole mitenkään erikoiset. Voitto saavutetaan joko vastustajat kukistamalla, hegemoniapisteitä keräämällä tai nousemalla Arrakisin hallitsijaksi.

Käytännössä peli kulkee sektoreihin jaettua planeettaa tutkimalla ja valloittamalla, jolloin omat resurssihanat valuvat entistä voimakkaammin. Näistä arvokkain on vesi, jota hyödynnetään niin uusien alueiden valloitukseen, kapinallisten sietchien tyynnyttämiseen kuin yksiköiden kouluttamiseen. Huvittavasti rohto itsessään tuntuu melkein toissijaiselta sivutuotteelta, jota pitää kerätä keisarin vaatimiin kymmenyksiin ja joka muutoin toimii pääasiallisena rahanlähteenä. Raha jää vain prioriteetiltään muiden resurssien taakse.

Dune: Spice Wars

Merkittävin osa peliajasta kuluu sotiessa, joka jää yksikkövajauden vuoksi melko yhdentekeväksi. Käytännössä kehittyneemmät yksiköt ovat vain kestävämpiä versioita aiemmista, joten näiden välillä ei ole juurikaan taktikointia. Isompi merkitys on vakoojaverkoston avulla kehitettävissä operaatioissa, joilla omia joukkoja voi buffata tai vastustajia heikentää sektorikohtaisesti. Nämäkin ovat vain osapuolten välillä käytännössä identtiset.

Oikeastaan mielenkiintoisin elementti pelissä ovat universumin sisäiset landsraad-äänestykset, joissa omaa poliittista arvovaltaa voi hyödyntää erinäisten käskyjen osalta. Näitä voi joko pyrkiä haalimaan itselleen tai usuttaa vastustajille, minkä lisäksi muutaman osapuolet voivat houkutella muita puolelleen joko lahjomalla tai uhkaamalla kapinalla. Lopputulos määräytyy aina kokonaisäänimäärän perusteella, joten keinottelu on usein ainoa tapa saada haluamansa päätökset.

Dune: Spice Wars

Visuaalisesti Dune: Spice Wars on varsin näppärän näköinen ja miellyttävä katsoa. Toki planeetan luonteen vuoksi aavikolta ei voi välttyä, joten samankaltaisia dyynejä katsellaan tunnista toiseen. Silti planeetan paahtava kuumuus on onnistuttu välittämään onnistuneesti myös ruudun toiselle puolelle, eikä yksiköitään kannata lähettää aavikolle ilman tarkempaa suunnitelmaa. Nestehukka on kuitenkin vain ongelmista pienin Arrakisissa.

Dune: Spice Wars sovittaa tieteisklassikon mukiinmeneväksi ja lähdemateriaalia kunnioittavaksi 4X-genren edustajaksi. Pelattavuudeltaan se ei tarjoa juurikaan uutta tai ihmeellistä genren faneille ja olisi voinut olla hivenen monipuolisempi. Silti lajityypin ja eritoten Dyynin ystäville Arrakisin valloituksessa on oma viehätyksensä. Kyse on myös Early Access -pelistä, joten tilanne voi muuttua parempaan ajan kanssa. Tämän varaan en kuitenkaan rohtoani panttaisi.

Ja kyllä, pelissä voi ratsastaa hiekkamadoilla.

DUNE: SPICE WARS (EARLY ACCESS)

Arvosana: 3/5

”Dune: Spice Wars ei suoranaisesti uudista genreä, mutta tarjoaa oivan Dyynille uskollisen sovituksen lajityypin faneille.”

Joonas Pikkarainen

"Olen lähetellyt outoja raaputuksiani peleihin ja elokuviin liittyen Muropakettiin vuodesta 2018 alkaen. Läpi elämäni jatkunut intohimo on jostain syystä kiinnostanut myös TechRadarin, Pelaajan, IGN:n, KonsoliFIN:in ja muiden medioiden lukijoita, jotka ovat saaneet sietää turinoitani jo toista vuosikymmentä. Kun en kirjoita peleistä, elokuvista ja/tai teknologiasta, käytän kaiken vapaa-aikani näiden parissa. Pääväylien lisäksi meikäläistä voi seurata myös useimmissa sometileissä tunnuksella @Pjorkkis."

Muropaketin uusimmat