Arvostelu: El Presidente on palannut! Tropico 6 on pätevä kaupunginrakentelupeli, mutta tyrii tilaisuuden uudistua

16.04.2019 20:40 | Joonas Pikkarainen

Limbic Entertainment on ottanut haltuun suositun ja humoristisen kaupunginrakennuspelisarjan, mutta riittääkö korruptio kukistamaan genren nykyisen valtiaan?


Julkaisupäivä: 29.3.2019
Tekijä: Limbic Entertainment
Julkaisija: Kalypso Media
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 20 tuntia


Luojan kiitos, El Presidente, olette palannut! Alamaisesi ovat poissa ollessasi siirtyneet vehreämmille mannuille. Pikkulintujen mukaan jotkut suomalaiset ovat rakentaneet valtakuntaasi monipuolisemman paratiisin pohjoiseen, mutta se on eittämättä vain vihollisten propagandaa. En ymmärrä, miten alamaisesi ovat voineet haksahtaa siihen! Pyydän, El Presidente, todistakaa heille, ettei kanssasi kannata ryttyillä!

Huumoria kaupunginrakennussimulaattoreihin kaivanneet voivat varata matkalippunsa valmiiksi, sillä kauppasaarto Tropicoon on päättynyt. Saksalainen Limbic Entertainment tuo viiden vuoden hiljaiselon jälkeen oman näkemyksensä suosittuun pelisarjaan, joka kehittäjävaihdoksesta huolimatta säilyttää perinteensä. Banaanivaltion hallinnoiminen on toki entistä kauniimpaa ja aavistuksen monipuolisempaa, mutta kauniin kuoren alla jyllää edelleen sama korruptoitunut sydän.

Tropico 6 päästää pelaajat jälleen El Presidenten roolissa hallitsemaan rautaisella nyrkillä karibialaisia kohti parempaa tulevaisuutta. Se on sitten asia erikseen, onko tulevaisuus valoisampi juuri asukkaille vai itse hallitsijalle, mutta se on edelleen täysin pelaajan itsensä päätettävissä. Toki liiallinen totalitarismi saattaa aiheuttaa kansalaisten keskuudessa pientä mielipahaa, mahdollisia – järjestettyjä – kuolemia ja jopa kapinoita, mutta sitähän varten sitä omaa kirstua kasvatetaan, että nämä voidaan lakaista tuohitukun kera unohduksiin.

Olen tosin kuullut täysin järjettömiä huhuja, että kansalaisia voisi johtaa muka oikeudenmukaisestikin.

Edellisosan tapaan valtiota kasvatetaan läpi neljän aikakauden. Siirtomaavuosina kumarretaan kruunun alaisuudessa niin pitkään, kunnes asukkaat ovat valmiita kapinoimaan presidentin nimissä, minkä jälkeen edetään maailmansotien ja kylmän sodan kautta nykyaikaan. Uudet aikakaudet tuovat mukanaan lisää opittavaa, kehitettävää ja palloteltavaa, mutta varsinainen pelimekaniikka säilyy maailmansotien jälkeen melko identtisenä. Limbic on missannutkin tämän suhteen oivan tilaisuuden pitää pelattavuus vaihtelevana.

Presidentillä riittää silti hallinnoitavaa. Uusi aikakausi esittelee aina liudan uusia osapuolia mielisteltäväksi, joten loppua kohden kaikkia ei voi enää yksinkertaisesti pitää tyytyväisenä. Tämä johtaa useimmiten kapinoihin, uusintavaaleihin tai suurvaltojen kohdalla hyökkäyksiin, joten varoja joutuu suuntaamaan niin puolustusmenoihin, lobbaamiseen tai – oksetus –  kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseen. Jälkimmäisin saattaa toisinaan vaatia suorastaan naurettavan kohtuuttomia investointeja.

Politikointi ei ole kuitenkaan mitään liian syvällistä, vaan se toimii lähinnä lisävärityksenä kaupunginrakentelulle. Toki poliittinen suuntaus vaikuttaa siinä määrin, että jos valtaosa kansalaisista nojaa militarismiin päin, on suositeltavaa kuunnella ensisijaisesti juuri heidän vaatimuksiaan. Satunnaisesti luodut vaateet ovat useimmiten vain tietyn rakennuksen pykäämistä tai lakiasetuksen muuttamista, mutta varsinainen pelitapa vaikuttaa myös osapuolten mieltymyksiin.

Ylemmiltä tasoilta laskeudutaan lopulta varsinaiselle rakennustasolle, jolla hallinnoidaan yksittäisten kansalaisten mieltymyksiä sekä taloutta. Asukkaiden tyytyväisyyteen vaikuttavan muun muassa asuinolosuhteet, työllisyys sekä alueen viihtyvyys, joita varten pelistä löytyy iso liuta erilaisia vaihtoehtoja. Sama koskee myös teollisuutta, joka laajenee alun maanviljelystä ja karjankasvatuksesta lääkkeiden, autojen ja aseiden valmistukseen. Jäin kaipaamaan tosin pidempiä tuotantoketjuja loppupään tuotteita varten, sillä valtaosan valmistukseen tarvitsee ainoastaan yhtä tai kahta peruskerättävää resurssia.

Infrastruktuuri on silti merkittävässä roolissa. Kuljetuksen pitää olla kunnossa, jotta tuotteet ylipäätään liikkuvat kohteiden ja satamien välillä, minkä lisäksi myös työntekijät olisi hyvä saada sorvin ääreen mahdollisimman nopeasti joko likempää löytyvillä asuinrakennuksilla tai julkisella liikenteellä. Kaikki ylimääräinen luonnollisesti kustantaa lisää, joten omaa budjettia joutuu pitämään silmällä. Juuri kassavirran logiikka jäi itselläni hivenen hämäräksi, sillä lähes jokaisessa pelissä tasaisen varmasti kasvanut kirstu kääntyi usein täysin yllättäen laskuun täysin mitättömiltä tuntuneiden investointien jälkeen. Useimmiten tämä tuntui tapahtuvan aina viimeiselle aikakaudelle mentyä.

Tropico 6 esittelee samalla pelisarjaan uutena saaristot, jotka tuovat muun muassa infrastruktuuriin omat haasteet. Esimerkiksi tietyt resurssit saattavat olla tarjolla ainoastaan lahden toisella puolella, ja pahimmillaan niitä ei ole lainkaan saatavilla. Tällöin joutuu turvautumaan tuontitavaraan, mikä on jälleen yksi ylimääräinen kuluerä huolehdittavaksi. Useammat saaret tekevät oman banaanivaltion hallinnoimisesta asteen monipuolisempaa, mutta laajemmassa strategisessa merkityksessä niillä ei ole kovin suurta vaikutusta pelattavuuteen.

Sama koskee tuoreimman osan toistakin toitotettua uudistusta: nähtävyyksien varastelua. Jokainen aikakausi tarjoaa mahdollisuuden pieniin tihutöihin, joihin lukeutuu muun muassa Eiffel-tornin tai Colosseumin ryövääminen. Kuuluisuudet antavat yksittäisiä bonuksia sekä houkuttelevat paikalle enemmän turisteja, mutta muuten ne jäävät lähinnä silmänruuaksi. Nähtävyydet eivät ole tosin ainoat kohteet, vaan rosvojoukoillaan voi kerätä itselleen myös lisää asukkaita, resursseja ja keksintöjä tai pistää kapuloita rattaisiin suurvaltojen politiikassa.

Tropico 6 on loppujen lopuksi varsin pätevä kaupunginrakentelupeli, mutta ei juuri sen enempää. Se ei lähde uudistamaan genreä saati vie sarjaa juuri pidemmälle viiden vuoden takaisesta edellisosasta. Se tarjoaa vankan perustuksen sekä riittävästi mikromanagerointia faneille, mutta kevään kahdesta saksalaisvalmisteesta Ubisoftin Anno 1800 tuntuu ainakin betan perusteella vievän voiton monipuolisuudellaan ja strategisuudellaan.

(Arvostelija katosi mystisesti vain kaksi päivää arvostelun lähettämisen jälkeen. El Presidente vakuuttaa hänen palanneen takaisin pohjoiseen)

TROPICO 6

”Tropico 6 tarjoaa tutun ja turvallisen syyn palata Karibialle, mutta uutta kaipaavien kannattaa suunnata toisaalle.”