Arvostelu: Endless Space 2 on satojen tuntien lähes täydellinen avaruussotapeli

Tekijä: Amplitude Studios
Julkaisija: Sega
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia & GeForce GTX 760
Saatavilla: Mac & PC
Laitevaatimukset: Windows 7 64-bit tai uudempi, Intel i3/AMD A6, 4 Gt muistia & DirectX 11 -näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä)
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

eXplore, eXpand, eXploit and eXterminate. 4X-avaruusstrategiat ovat monimutkaisuudestaan huolimatta yksi videopelien vanhimmista ja sitkeimmistä genreistä. Ne osaavat myös uudistua, mistä Endless Space 2 on erinomainen esimerkki. Se on peli, jonka parissa saa raapia päätään urakalla, samoin kuin nauttia kymmenien ja satojen pelituntien edestä.

Vai voiko puhua nautinnosta, kun raskas vastuu painaa?

Onhan pelaaja oman rotunsa yliherra, jonka vastuulla on sen johtaminen onnelaan, galaksin valtiuteen ja ehkä nirvanaan. Usein, mutta ei aina, muiden rotujen kustannuksella. Mitenkäs suu pannaan, kun diplomatia ei enää riitä ja valtakunnan rajojen yli rynnistää vihollislaivastojen armada, jota ei ole pysäyttäminen? Tai kun ruojat piirittävät aurinkokuntaa sota-aluksillaan ja sielunsyöjälaivat roikkuvat planeetan yllä, imien kansalaisten elinvoiman oman kirotun uskonnollisen koneistonsa polttoaineeksi?

Viime vuosien kaksi merkittävintä avaruusneliäksää ovat olleet Master of Orion ja Stellaris. MoO reboottasi vuoden 1993 klassisen ja rakastetun Orionin uusiksi taitavalla ja viihdyttävällä tavalla luoden pelin, jossa vuorot kiitävät kuin vesi hanhen selässä. Järin syvä se ei ollut, mutta sitäkin helpompi oppia ja nauttia. Stellaris sukelsi saman altaan syvään päähän, nilkoissaan tonnin painot. Paradoxmaisen superraskas avaruussotasimulaatio on peli, joka on armottoman monipuolinen ja ottavainen. Ja antavainen.

Amplitude Studiosin uutuuspeli Endless Space 2 on samassa päädyssä Stellarisin kanssa, mutta ilman painoja. Pohjaan yltää jos haluaa, mutta varovainen kokeilija saa halutessaan myös kellukkeet.

Enemmän kuin perus-4X

Pidemmän päälle Endless Space 2:ssa pistää silmään ennen kaikkea se, miten eri rodut ovat todellakin hyvin erilaisia. Hyvin usein 4X:t paiskaavat rodut samaan galaksiin samoissa lähtökohdissa, samalla teknologialla, identtisillä aluksilla. Toki Endless Spacenkin lähtökohdat ovat tasaveroiset, ja niiden perustoiminnallisuus on samankaltaista: asutetaan ja kehitetään planeettoja, kehitetään teknologiaa, jutskataan muiden rotujen kanssa ja välistä soditaan.

Vaan roduissapa on hyvin selkeitä eroja, ihan perusmekaniikoiltaankin. Jotkut niistä vaativat ihan rehellisesti muutaman tunnin verran totuttelua ja kenties nettiohjeidenkin lukemista, ennen kuin rotuun tartutaan oikein kunnolla kiinni, tosipelin merkeissä. Ja kun ihmispelaaja kohtaa näitä hyvin erilaisia muukalaisrotuja galaksien syövereissä, niin se tarkoittaa myös sitä, että yllätyksiä on luvassa. Rotumekaniikkojen mittavat erot ja rotukohtaiset bonukset tarkoittavat sitä, että se mikä näyttää varsin yksinkertaiselta valloitussodalta saattaakin muuttua rasittavaksi, vuorosta toiseen jatkuvaksi asemasodaksi.

Ja että osaavatkin olla rodut erilaisia muutenkin. Jotkut eivät edes asuta planeettoja, vaan viihtyvät mieluummin valtavissa avaruusarkeissa, jotka ankkuroidaan aurinkokuntaan. Toiset lähettävät siirtolaisia pienemmillä aluksilla ja perustavat ensin kauppa-asemia ja etäpesäkkeitä, ennen kuin niistä kasvatetaan kunnollinen siirtokunta. Yksi rotu koostuu uskonnollisista fanaatikoista, joilla on galaksin vakkariresurssien lisäksi ihan ikioma taivaallisten pisteiden resurssinsa, jota kasvatetaan muun muassa uhraamalla muiden rotujen asukkaita omille jumalille. Reilu meininki.

Oman lisämausteensa pelaamiseen tuo lisäksi sisäpoliittinen paini, jota kaikki rodut harrastavat.

Haaste: tapissa

Endless Space 2 tarjoaa tuhdisti haastetta jo pelkästään sillä, että se on niin erilainen muihin 4X:iin nähden. Perinteinen 4X-mekaniikka on saanut ympärilleen niin monta kerrosta aivan omanlaisiaan kikkoja, juttuja ja kommervinkkejä, että ensimmäiset illat menevät käytännössä pelkkien perusasioiden opettelemiseen. Se ei kuitenkaan tuota valtavia ongelmia, sillä tutoriaalit ovat hyvät. Eihän Endless Space 2  helppo peli niidenkään avulla ole, mutta ainakin se yrittää selittää vastaantulevia uusia juttuja ja niiden vaikutuksia sitä mukaa, kun pelaaja niitä kohtaa.

Pelin syvyys ja monimutkaisuus näkyy tosin siinä, että erilaiset valtakunnan hallintaruudut, talousnäytöt, avaruusalusten suunnittelut, diplomatiat ynnä muut ovat kaikki sieltä mutkikkaammasta päästä. Tietoa on tarjolla valtavasti ja valtakuntaa pyöritetään kovin monen erilaisen asian kautta. On isoja ja pieniä resursseja, on rahaa ja politiikkapisteitä, on jumalvoimaa ja harvinaisia raaka-aineita, joita tarvitaan erikoisempien vempeleiden rakentamiseen tai kaupankäyntiin. On tieteellistä tutkimusta neljässä eri päähaarassa ja sen satayksi tieteellistä läpimurtoa tehtäväksi.

Jos ihan suoraan sanon, niin tykkäsin Master of Orionin selkeydestä. Se tiivisti resurssit ja raaka-aineet yksinkertaiseksi kokonaisuudeksi ja esitti statistiikan kertasilmäyksellä. Endless Space 2 :ssa mennään niin paljon syvemmälle ja niin paljon mutkikkaammin, että on ihan turha haaveilla tajuavansa asioita tuosta vain.

Ei silti, etteikö Endless Space 2  yritä. Tärkeimmät statistiikat löytää ja näkee, sitten ne pitää vain tajuta. Symboliikka on vahvaa, sillä likipitäenkään kaikkea ei mahdu kuvaamaan tekstillä. Merkeillä siis mennään, mutta plussaa sentään siitä että tekijätkin ovat ymmärtäneet tilanteen. Lähes kaikesta aukeaa infoikkuna kun hiirellä vain osoittaa, sitten täytyy vain pureskella dataa ja tehdä päätöksiä.

Palkitsee se

Kaikki tämä kuulostaa hankalalta ja sitä se onkin, mutta samalla Endless Space 2 nappaa sen ansiosta pisteet mukaansa.

Peli haastaa oppimaan ja ymmärtämään, minkä jälkeen se myös palkitsee. Ainakin niin kauan kuin kylmä sota pysyy kylmänä eikä muutu kuumaksi. Naapurisuhteet kun ovat aina haastavia. Niiden soppaa monimutkaistavat myös itsenäiset pikkuvallat, jotka asuttavat yksittäisiä tähtijärjestelmiä. Heidän kanssaan juoniminen on suurvaltoja suoraviivaisempaa, ja riittävällä diplomaattisella panostuksella pikkuvalloista voi saada hyviä puskurivaltioita ja kauppakumppaneita.

Automaattisesti pyörivät kauppasuhteet tuovat mukavaa lisää omaan budjettiin, mutta tarpeeksi hyvillä suhteilla ne voi myös assimiloida omaan valtakuntaan. Joskus se kannattaa, joskus ei, joskus puskurivaltio joutuukin toisen osapuolen valtaamaksi. Valintoja, riskinottoja!

Perinteisemmän, joskin syvän ja monipuolisen, 4X-näpertelyn lomassa Endless Space 2  tuo pakettiin myös oivallisia, omia twistejään. Jokaisella rodulla on esimerkiksi koko ajan useita yhtäaikaisia tehtäviä, questejä, joista osa on yhteisiä, osa kilpailullisia, osa rotukohtaisia. Ne saattavat viedä oman valtakunnan kehitystä vähän sivuraiteillekin, mutta toisaalta ne samalla ohjaavat uusiin, erikoisiin suuntiin ja palkitsevat. Niiden lomassa pelaajalle putoilee tiuhaan tahtiin myös erilaisia poliittisia, taloudellisia ja tieteellisiä päätöksiä, joissa yleensä valitaan tuon tai tämän väliltä.

Päätökset hyödyntävät yksiä, heikentävät toisia, aiheuttavat joskus kapinoita ja joskus ilahduttavat kansalaisia.

Endless Space 2:n poliittinen järjestelmä on kaikessa syvyydessään maukas, jos siihen vain malttaa paneutua huolella. Jokaisen valtakunnan taustalla operoi useita puolueita, kullakin omat tavoitteensa ja bonuksensa. Puolueiden valta-asemaan voi vaikuttaa poliittisten päätösten lisäksi rakennusprojekteilla. On toki pelaajakohtaista miten suuren painoarvon politiikalle antaa. Valtakuntaa voi kehittää vapaamuotoisestikin, mutta puoluepoliittisilla painotuksilla voi hakea myös selkeää tukea mahdollisesti valitulle pelityylille.

Politiikka onkin yksi monista metapeleistä Endless Space 2:n mekaniikkojen taustalla, mikä tekee kokonaisuudesta vetävän ja koukuttavan. Pelaaminen onnistuu varsin sutjakastikin ignooraamalla kaiken taustatoiminnan, mutta todella päättäväinen ja pitkää strategiaa pelaava avaruusjohtaja voi heruttaa kokonaisuudesta kaiken irti.

Ylipäätänsäkin peli on toteutettu tyylikkään modernisti. Kehittäjät ovat tarttuneet rohkeasti pelisonnia sarvista ja suunnitelleet teoksensa nykykoneille ja isoille näytöille. Endless Space 2 pyörii hienosti vanhemmallakin koneella, mutta ei sen tarjoama tiedon ja detaljien määrä enää pikkuruudulle mahdu. Käyttöliittymä ja ruudut onkin tehty oivallisen nykyaikaisesti ja pieteetillä. Nyt ollaan selvästi vuodessa 2017 eikä 1997.

Endless Space 2:n rohkea ote ja asenne modernisoivat kertalaakista 4X-genreä, ja raskaan sarjan rima nouseekin nyt hienosti taas vähän korkeammalle. Sen rohkeasti omannäköisensä galaktinen kerronta luo pelikokemuksen, josta on iloa pitkäksi aikaa.

Oikeastaan ainoa isomman miinuksen arvoinen asia on avaruustaistelujen taktiikoiden puute, sillä taistelut hoituvat täysin automaattisesti joko valmiiden tai pelaajan kehittämisen purkkitaktiikoiden avulla. Joskus on kivaa hoitaa taisteluja itsekin, mutta se puoli on Endless Space 2:ssa jätetty täysin pois. Parempi toki näin kuin tarjota puolivillainen ja merkityksetön taisteluosuus.

Iso peukku siitä, että peli on kehittynyt ja päivittynyt isoin askelin julkaisunsa jälkeen. Ranskalaisella Amplitudella on kova maine firmana, joka välittää peleistään. Se näkyi jo silloin, kun firma oli vielä pienempi indiepulju. On hienoa nähdä, ettäAmplituden myynti Segalle näkyy entistä korkeampina tuotantoarvoina, viimeistelynä ja jälkitukena. Siinä on kaksi yhtiötä, jotka oikeasti tuntuvat välittävän faneistaan.