Arvostelu Final Fantasy 7: Rebirthin tarina tökkii, mutta jo hahmot pelastavat paljon

Kuva: © Square Enix

Final Fantasyn vuosikymmeniä odotetun uusioversion neljä vuotta odotettu jatko-osa jatkaa viimein Cloudin ja kumppaneiden tarinaa, mutta ei ilman omia ongelmia.

Julkaisupäivä: 29.2.2024
Kehittäjä: Square Enix Creative Business Unit I
Julkaisija: Square Enix
Saatavilla: PlayStation 5 (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: K16
Peliä pelattu arviota varten: 81 tuntia

Peräti kuusitoista pääsarjan peliä ja lukemattomia sivuosia tarjoillut Final Fantasy on yksi tunnetuimmista roolipelisarjoista koskaan. Useat sen peleistä ovat uudistaneet genreä jollain tapaa ja monet niistä ovat päätyneet parhaimpien pelien listalle vuosien varrella. Monilla faneilla onkin omat mieltymykset siitä parhaasta viimeisestä fantasiasta, mutta vuonna 1997 julkaistu Final Fantasy 7 on silti yksi sarjan rakastetuimmista ja ainakin vaikutusvaltaisimmista peleistä.

Vuosien varrella fanit ovatkin toivoneet lukuisia kertoja uusioversiota alkuperäiselle klassikolle, ja toiveisiimme vastattiin viimein vuonna 2020 julkaistulla Final Fantasy 7 Remakella. Kyseessä oli tosin hieman ristiriitainen kokemus ja ainoastaan ensimmäinen kolmannes jälkeenpäin trilogiaksi varmistuneesta kokonaisuudesta, jonka toinen osa, Final Fantasy 7 Rebirth, on viimein täällä.

Kuva: © Square Enix

Juoni junnaa paikallaan…

Neljä vuotta sitten Midgarin portit avattiin ulkomaailmaan ja pelaajat jätettiin vellomaan lukuisten kysymysten ääreen. Final Fantasy 7 Remake määritteli mielenkiintoisella tavalla uusioversioiden merkitystä liittämällä termin osaksi kohtaloa, jota vastaan tutut päähenkilöt taistelivat tarinan edetessä. Samalla kehittäjät vihjailivat jatko-osien poikkeavan mahdollisesti totutusta linjasta.

Odotuksiin on nyt saatu vastaus, kun Final Fantasy 7 Rebirth jatkuu suoraan edellisen tapahtumista. Cloud kumppaneineen on löytänyt hetken levon Kalmin pienkylästä, jonne nämä ovat saapuneet paettuaan Midgarissa Shinran sotilaita ja törmättyään maailmanlopulla uhanneeseen Sephirothiin. Ryhmän yhteispäätöksellä Sephiroth on listalla seuraavana, joten matka jatkuu eteenpäin tätä etsien ja salaperäisiä kaapuun pukeutuneita mumisijoita seuraten.

Ja koska kyseessä on trilogiaksi jaetun tarinan keskimmäinen osa, juoni ei pelin aikana tätä edemmäksi etene.

Tarinallisesti Final Fantasy 7 Rebirth onkin jopa Remakea heikompi ilmestys, sillä siitä uupuu niin dramaattinen alkusykäys kuin kaiken yhteen nitova päätös. Sen sijaan päähenkilöt matkaavat toistuvasti paikasta toiseen etsien vastauksia, joita pelaaja ei tässä vaiheessa saa. Toki tämä vastaa melko uskollisesti alkuperäisen pelin keskivaihetta, mutta sillä sentään oli myös alku ja loppu. Uusioversiossa hahmot kuulevat sen sijaan samat vihjailut useita kertoja hieman eri sanoin, mutta eivät ole juuri sen viisaampia lopputekstien rullatessa.

Temaattisesti peli jatkaa edeltäjänsä ja alkuperäisteoksen jäljillä ympäristön puolesta puhuvana eetoksena, jossa isot korporaatiot ovat pahoja ja tuhoavat maailman. Siinä, missä Remake lähestyi aihetta vielä aavistuksen harmaammin sävyin, Rebirth siirtyy takaisin mustavalkoisempaan paatokseen.

Kuva: © Square Enix

…mutta hahmokemiat loistavat

Tämä ei onneksi tarkoita sitä, etteikö Rebirthillä ole omat huikeat ansiot annettavana. Vaikka juonellisesti peli ei etene yhtään mihinkään kymmenistä ja taas kymmenistä tunneista huolimatta, se tarjoaa senkin edestä huikeita uusia paikkoja tutkittavaksi, hupaisia hetkiä koettavaksi ja hahmonkehitystä seurattavaksi. Jälkimmäisiä saa tosin odotella pitkälle pelin jälkimmäiselle puoliskolle saakka, sillä alun laahaavuus jatkuu pelottavan pitkään ennen todellisten helmien saapumista.

Onneksi Barretin, Aerithin, Red XIII:n ja muiden yksittäiset tarinat palauttavat pelin takaisin kiinnostavaksi, sillä uusioversion myötä hahmoihin on voitu panostaa entistä enemmän ja antaa näille lisätilaa hengittää. Ylimääräisiä tunteja on hyödynnetty paikoin myös yllättävillä tavoilla, jotka tulevat vastaan erityisesti pelin lukuisia sivutehtäviä suorittaessa. Näiden avulla jo entuudestaan ikonisista hahmoista onnistutaankin tekemään asteen inhimillisempiä ja samaistuttavampia, jolloin myös tarvittavat tunnelataukset onnistuvat iskemään entistä lujemmin.

Kuva: © Square Enix

Kutkuttavien hahmotutkielmien ohella Rebirth sisältää kenties pelin mielenkiintoisimmat alueet koettavaksi, sillä matkan aikana vieraillaan niin Junonissa, Gold Saucerissa, Cosmo Canyonissa kuin Nibelheimissa. Final Fantasy 7 -veteraanit tietävätkin saavansa makeaa mahan täydeltä, mutta saavat yllättyä tästä huolimatta useaan otteeseen uusien hupaisten hetkien rullatessa ruudulle. Entistä avoimempi maailma – joka Remakesta uupui – sekä suorastaan järisyttävä määrä minipelejä, sivutehtäviä ja muita oheisaktiviteetteja takaa sen, että Rebirthiin voi upottaa kevyesti yli sata tuntia kerätäkseen ja kokeakseen kaiken mahdollisen, mitä pelillä on tarjota. Pelkästään uusi Queen’s Blood -korttipeli satoine kortteineen vetää vertoja The Witcher 3: Wild Huntin addiktiiviselle Gwentille.

Harmillisesti aiemman pelin vihjailut mahdollisista poikkeavuuksista ei kuitenkaan toteudu, vaan Final Fantasy 7 Rebirth osoittautuu sittenkin melko uskolliseksi käännökseksi. Toki muutoksia löytyy ja paikoin yllättäviäkin sellaisia, mutta pääosin tapahtumat kulkevat vähän turhan siivosti eteenpäin. Tämä selittää myös jatko-osassa olevien kuiskausten vähyyden, mikä henkilökohtaisesti jopa hieman harmittaa. Jälkeenpäin ajateltuna Remaken kohtalon toteutumista kaitsevista aaveista oli itse asiassa herkullinen tapa sekoittaa pakkaa ja pitää pelaajat varpaillaan, kun taas Rebirthissä ajatus tunnutaan pitkälti unohdetun.

Silti faneja pidetään arvailemassa pitkin peliä, vaikka kaikkien muutosten ja muokkausten kohdalla ei olla osuttu täysin napakymppiin. Muutaman kohdalla nämä jopa vesittävät alkuperäisen tehokkaimmat kohtaukset epäselväksi sekasotkuksi, enkä nyt sanoisi Zackin olemassaolonkaan toimivan juuri fanipalvelua enempää.

Kuva: © Square Enix

Uusi uljas ja avoimempi maailma

Final Fantasy 7 Rebirthin kenties isoimmista muutoksista edeltäjään on isommat avoimet pelialueet. Remake oli sullottu lähinnä yhteen putkeen, mutta jatko-osassa pelialueet on laajennettu vapaasti tutkittaviksi lääneiksi, joihin on piiloteltu niin sivutehtäviä kuin aktiviteetteja. Vaikka lisätekeminen on alkuun kaivattu lisä, osoittautuu valtaosa pelkäksi tylsäksi puurtamiseksi, jota tekee lähinnä näihin sidottujen saavutusten vuoksi. Jos tällaista geeniä ei omasta DNA:sta löydy, säästää itseltään samalla useamman kymmentuntisen ”turhaa” peliaikaa.

Sivutehtäviä lukuun ottamatta kopioiden ja liimaten levitetyt aktiviteetit eivät nimittäin tarjoa oikein mitään tarpeellista, vaan pakottavat pelaajan vain nuohoamaan joka nurkan nostaakseen tiimitason tappiin saakka. Näiden avulla aktivoidaan erilaisia synergiakykyjä kumppaneiden välillä sekä parannellaan yksittäisten hahmojen statseja marginaalisesti paremmiksi. Aktiviteettien taakse on tosin sidottu myös uusien summon-loitsujen saamista helpottavat askareet sekä muutamat erikoisvihut.

Kuva: © Square Enix

Maailmaan on lisäksi piilotettu nykytrendin lailla kerättäviä resursseja, jotka yhdessä vihollisilta saaman lootin avulla voidaan kasata käytettäviksi varusteiksi. Pakonomainen keräilyvimma lisää kelloon jälleen tunteja, joita fanit varmasti arvostavat, mutta joiden merkitys esimerkiksi etenemisen kannalta jää lopulta kovin pieneksi. Toisaalta näiden parissa touhutessa pääsee viettämään enemmän laatuaikaa suloisten chocobojen selässä, mikä on aina plussaa.

Pelialueet itsessään ovat onneksi todella vakuuttavaa tapitettavaa ja yllättävän erilaisia keskenään. Esimerkiksi Gongagan rehevät viidakot ovat paikoin jopa raivostuttavan sokkelomaiset, kun taas Cosmo Canyonin hiekkalaaksossa lennellään valtavien tuulenpuuskien varassa ympäri kanjonia. Visuaalisesti Final Fantasy 7 Rebirth on lisäksi upeaa katsottavaa, joskaan ei ilman kompromisseja. Performance-tilalla peli pyörii äärimmäisen sulavasti, mutta sisältö pikselöityy ja pehmenee vähän liian paljon. Quality-tila nostaa puolestaan graafisen annin tappiin ruudunpäivityksen kustannuksella, eikä peli pyöri tällöin enää lähellekään vakaata 30 ruutua sekunnissa.

Onneksi ulkoasua ei voi sanoa huonoksi kummassakaan tapauksessa, kiitos erinomaisen taidetyylin, joten valinta kannattaa lopulta tehdä sen perusteella, kuinka hyvin sietää nikottelevaa ruudunpäivitystä.

Kuva: © Square Enix

Toiminnassa ei suuria muutoksia

Toiminnan osalta Final Fantasy 7 Rebirth lainaa edeltäjänsä reaaliaikaisen taistelun, johon on tuotu muutamia parannuksia ja lisäyksiä. Kahinoihin osallistutaan edelleen kolmen tiimeissä, jolloin tekoäly ohjaa kahta muuta kumppania. Nämä eivät kuitenkaan tee oma-alotteisesti oikein mitään, joten pelaaja joutuu lopulta mikromanageroimaan näiden erikoisiskuja ja toimintoja pitkin taistelua. Tämä ei tosin nouse ongelmaksi kuin pomotaisteluissa, jotka vaativat vähän enemmän taktikointia.

Reaaliaikaisuudesta huolimatta ATB-järjestelmän pystyy pistämään hidastustilaan, jolloin käskyjä ja toimintoja voi jakaa tarkemmin. Edeltäjän lailla hahmot pystyvät lyömään vihollisia vapaasti, mutta erikoisliikkeitä käytetään lyönnein ja suojauksin täytettävän mittarin palkkeja tyhjentämällä. Näihin lukeutuvat niin hahmon omat taidot, materioista saatavat taiat kuin repun pohjalta heitettävät esineet. Jatko-osaan uutena tuodut synergialiikkeet käyttävät sen sijaan erillistä mittaria, jonka aktivoimalla valittu taistelupari tekee usein näitä boostaavan erikoisiskun. Yksi tällainen antaa esimerkiksi rajattoman manan taikoihin ja toinen jakaa normaalisti kahdessa osassa olevan ATB-palkin kolmeen osaan.

Kuva: © Square Enix

Vaikka taistelut ajautuvat yllä mainituista syistä johtuen pitkälti yhden miehen showksi, ovat ne sentään näyttäviä ja varsin nopeatempoisia. Vihollisten heikkouksien tunnistaminen on usein lisäksi kriittinen tapa helpottaa kahakoita, mikä lisää toiminnan taktisuutta. Kullakin hahmolla pelaaminen tuntuu myös merkittävästi erilaiselta, joten halutessaan kokemusta voi piristää ottamalla toisen hahmon pelattavaksi.

Ja koska kyseessä on roolipeli ja vieläpä Final Fantasy -sellainen, päästään hahmoja ja näiden kantamia materioita kehittämään pitkin peliä. Remakessa kerätyt materiat ovat luonnollisesti kadonneet näiden tarinallisten viiden minuutin aikana, joten vanhat tutut loitsut on löydettävä uusiksi ja päivitettävä tappiin. Näitä yhdistelmällä hahmoista voi kuitenkin loppupuolelle mentäessä tehdä todellisia tappokoneita, jotka pystyvät loitsimaan koko vihollistiimin lamaannuksiin yhdellä taialla tai vastaavasti herättämään koko oman poppoon takaisin elävien kirjoihin.

Tasojen grindaaminen kuuluukin lajityypin luonteeseen, joskin runsaita sivutehtäviä ja -aktiviteetteja tekemällä mitään erityistä tarvetta pysähtyä varta vasten nostamaan hahmojen tasoa ei ole. Vaikeustasoa voi lisäksi vaihtaa lennosta, jos erityisen vaikea vastustaja pysäyttää etenemisen.

Kuva: © Square Enix

Tuttu mutta turhankin turvallinen

Final Fantasy 7 Rebirth korjaa useita edeltäjän saamia kritiikin kohteita ja antaa pelaajille entistä vapaammat kädet tutkiskeluun ja puuhasteluun. Tekemistä riittääkin reilusti yli sadaksi tunniksi, jos touhu vetää puoleensa. Pelisarjan fanina voin myös allekirjoittaa, että jokaisen nurkan ja aktiviteetin haluaa nuohota, vaikka nämä muuttuivat jo kymmeniä tunteja sitten enemmän puurtamiseksi kuin palkitsevaksi.

Sen sijaan pelin tarinallinen puoli jättää toivomisen varaa, mikä ei ole trilogiarakenteen vuoksi kuitenkaan yllätys. Silti ilman erinomaisia yksittäisiä hahmokohtaisia hetkiä Rebirth olisi myös kerronnallisesti todella tylsää puurtamista, jota ei ilman fanilaseja nielisi. Täysin uusille pelaajille peliä on kuitenkin vaikea suositella, sillä sen nauttimiseksi on käytännössä välttämätön kokea myös edeltävä Remake ja aikanaan saapuva kolmas osa. Pelkkä pelattavuus – vaikkakin viihdyttävää – ei nimittäin riitä kannattelemaan kokonaisuutta yksinään.

Fanien ei sen sijaan tarvitse moisia miettiä tai tätäkään arvostelua lukea. Final Fantasy 7 Rebirth jatkaa neljä vuotta sitten aloitettua uudistettua tarinaa, jonka pariin päästään taas useiden kymmenien tuntien ajan tässä jatko-osassa. Vaikka kerronnan olisi suonut ottavan vapauksia entistä enemmän alkuperäisestä, paluu Gaiaan on silti ilahduttavan lämpöinen ja riittävän erilainen siitä nauttiakseen.

FINAL FANTASY 7: REBIRTH

”Final Fantasy 7 Rebirth korjaa monia edeltäjänsä vääryyksiä, mutta ei pysty peittämään kerronnallista sijaansa trilogian keskimmäisenä osana.”