Uusimmat

Arvostelu Harvestella yhdistää roolipelin ja farmisimulaation – lopputulosta on vaikea ymmärtää

22.11.2022 20:00 Senja Littman

Harvestella on Square Enixin julkaisema genrejen sekasotku, joka tekee monia asioita keskinkertaisesti, muttei yhtään loistavasti.


HarvestellaJulkaisupäivä: 4.11.2022
Studio: Live Wire
Julkaisija: Square Enix
Saatavilla: PC, Switch (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arviota varten: noin 20 tuntia


Elämäsimulaatiota ja maanviljelyä yhdistelevien pelien joukossa käy kova kuhina. Uusia nimikkeitä popsahtaa julki kuin sieniä sateella, mutta samalla vanhat suosikit tuntuvat pitävän pintansa. Ehdottomana ykkösenä loistaa edelleen Eric Baronen kehittämä Stardew Valley, ja kaukana perässä seuraavat Story of Seasons- ja Rune Factory -pelisarjat.

Harvestella ottaa genreen omanlaisensa lähtökohdan. Se on sydämeltään japanilainen roolipeli, johon on sekoitettu hippunen farmielämää.

Pelin tapahtumat sijoittuvat maailmaan, jossa jättimäiset Seaslight-kristallit takaavat vuodenaikojen sujuvan vaihtelun. Kausien vaihtuessa toiseen joutuvat asukkaat kohtaamaan julman Quietus-ajanjakson silmästä silmään. Tämän lyhyen tapahtuman aikana pellolle jääneet sadot kuolevat, eivätkä ihmiset uskalla poistua kodeistaan. Syystä tai toisesta kuoleman vuodenajaksi kutsuttu kausi on alkanut kestää vuosi vuodelta kauemmin.

Harvestellan muistinsa menettänyt sankari herää Lethe-nimisen kylän lähellä sijaitsevan kallion kukkulalta. Sekavien sattumusten seurauksena hän päätyy asumaan autiolle maatilalle toisen muistinsa menettäneen henkilön seuraksi. Luvassa ei kuitenkaan ole leppoisaa farmielämää ja kiikkustuolissa istuskelua, vaan sankarimme ystävineen alkaa selvittää Quietus-ajanjakson ympärillä vellovaa mysteeriä.

Harvestella

Hyvää Harvestellan alkuasetelmassa on se, ettei tällä kertaa muuteta edesmenneen isoisän farmille, kuten farmisimuissa on valitettavan usein tapana. Kehittäjät ovat kuitenkin sortuneet toiseen videopeleissä aivan liian usein käytettävään, kuluneeseen kliseeseen, eli muistinsa menettäneen hahmon istuttamiseen tarinan pääosaan.

Pienestä kitinästä huolimatta ainakin pääjuonen alkupuoli on mielenkiintoista seurattavaa. Tarinallisesti parasta antia ovat kuitenkin lukuisat sivutehtävät, jotka parhaimmillaan saavat herkimpien pelaajien silmäkulmat kostumaan.

Ennen kuin maailmaan päästään rellestämään, luodaan oma pelihahmo. Valitettavasti hahmonluonti jättää suuhun happaman maun, sillä muokkausvaihtoehtoja on hyvin rajallisesti. Sukupuoli valitaan kolmesta vaihtoehdosta: mies, nainen tai ei-binääri. Tämän lisäksi muokataan hiusten sekä silmien väriä. Avatarin ruumiinrakenteelle on kaksi vaihtoehtoa, maskuliininen ja feminiininen. Hiustyyliä, vaatetusta tai muita yksityiskohtia ei pysty muuttamaan, mistä johtuen oma pelihahmo jää hyvin geneerisen ja valjun näköiseksi.

Harvestella

Kun on toipunut hahmonluonnin aiheuttamasta järkytyksestä, päästään kai vihdoin ja viimein tositoimiin?

Turha toivo! Harvestellan pari ensimmäistä tuntia vietetään eräänlaisen tutoriaalin parissa, jonka aikana pelaajaa pidellään kädestä ja selitetään miten peli toimii. Eikä siinä mitään, rautalangasta vääntäminen on hyödyllistä genren ensikertalaisille. Farmisimujen suurkuluttajille perusteet ovat niin tuttua hommaa, että hitaan alun aikana tunnelma saattaa lässähtää.

Maanviljely tuntuu omituisen irtonaiselta, jotenkin päälle liimatulta – aivan kuin ominaisuus olisi läntätty peliin ihan vain koska miksipäs ei. Kasvattamalla kasveja ansaitaan rahaa sekä saadaan raaka-aineita nikkarointia varten, mutta sen syvempää merkitystä sillä ei ole. Toki olen pelannut vain 20 tuntia, ehkä pelin loppupuolella farmaus saa syvemmän merkityksen?

Työt farmilla sujuvat silti ihan sulavasti. Ensin maaperä kuokitaan sopivan pehmeäksi, sitten heitetään siemenet perään ja kastellaan pläntti hyvinkin omituisella kastelukannulla. Odotetaan muutama päivä ja avot, pelto kukoistaa.

Perinteiseen tapaan navettaan saa haalittua erilaisia elukoita. Valikoima on tässäkin asiassa omituisen nihkeä, sillä saatavilla on vain Cluffowl-kanoja sekä Woolum-vuohia. Missä ovat lehmät? Tai kissat? Tässäkin kohtaa kehittäjät ovat selvästi menneet siitä, missä aita on matalin.

Harvestella

Neljä vuodenaikaa ovat vahvasti läsnä Harvestellan maailmassa. Pelin neljä suurta kaupunkia ovatkin koristeltu teeman mukaisesti. Esimerkiksi Nemeassa kirsikankukat kukkivat ympäri vuoden ja talvista The Holy Capital of Argenea peittää ikilumi. Vaihtelevat maisemat ovat kaunista katseltavaa ja vaikka grafiikka on tuttua Switch-laatua, on peli suurimmalta osin silti ilo silmälle.

Reaaliaikainen taistelu hoituu ensi alkuun ehkä vähän liiankin yksinkertaisesti, eli vain yhtä nappia painamalla. Pikkuhiljaa pelaaja saa käyttöönsä erilaisia kykyjä, joiden ansiosta homma muuttuu edes vähän kiinnostavammaksi.

Vihollisia päästään sohimaan miekalla sun muilla vehkeillä erilaisissa luolastoissa ja metsiköissä. Sankarin lisäksi ryhmässä voi olla kerrallaan kaksi muuta hahmoa, ja taistelutiiminsä voi muokata omaan pelityyliin sopivaksi. Itse taistelu ja seikkaileminen sujuu alun nihkeyden jälkeen ihan rattoisasti, mutta ongelmaksi muodostuu ajan rivakka kuluminen.

Koska kyseessä on osittain farmaussimulaatio, taustalla tikittävä kello kiirehtii eteenpäin hurjaa vauhtia. Vuorokaudenajat vaihtelevat tiuhaan tahtiin, joten luolastoissa seikkaileminen muuttuu kilpajuoksuksi kelloa vastaan. Yön saapuessa pelaajan on matkattava kotiin, tai hän kuukahtaa keskelle luolastoa. Jos näin käy, on paikalliselle lääkärille maksettava pieni maksu sankarin pelastamisesta.

Ainainen kiire alkaa ärsyttämään, sillä alueita ei ehdi tutkia niin tarkasti kuin haluaisi. Onneksi luolastoihin on ripoteltu tallennuspisteitä, mutta nekin täytyy onnistua löytämään ennen pimeyden laskeutumista.

Harvestella

Tarjolla on useita eri hahmoluokkia, joita kutsutaan Harvestellassa ammateiksi. Aluksi käytössä on perinteinen taistelija, mutta tarinan edetessä valikoima laajenee muun muassa maagilla, parantajalla sekä eräänlaisella roguella. Ammatteja pystyy vaihtamaan vaikka kesken taistelun, joten yhteen hahmoluokkaan ei tarvitse jumahtaa.

En tajua Harvestellaa.

Kaikki osa-alueet tuntuvat parin ensimmäisen tunnin ajan niin nihkeältä, että pelaaminen tekee mieli lopettaa kesken. Kaikki muuttuu kuitenkin hiukan parempaan suuntaan, JOS vain malttaa antaa pelille mahdollisuuden. Kun Harvestellaa vertaa muihin JRPG-genren teoksiin, ei se yllä niiden tasolle. Jos sitä taas vertaa farmisimulaatioihin, ei se yllä niidenkään tasolle. Harvestella jääkin siis valitettavasti inhottavan keskinkertaiseksi jokapaikanhöyläksi.

HARVESTELLA

Arvosana: 3/5

”Harvestella jää kaikilta osin keskinkertaiseksi japanilaisen roolipelin ja farmisimulaation yhteentörmäykseksi.”

Senja Littman

”Aloitin Muropaketin peliarvostelijana keväällä 2022. Kirjoitan näppäimistö sauhuten eritoten Switchin julkaisuista. Nintendo Switch onkin suurin syy siihen, miksi aikoinani jätin tietokoneella pelaamisen taakseni ja siirryin lähes kokonaan konsolipelaamisen pariin. Muropaketin lisäksi tuotoksiani saattaa bongata KonsoliFIN- sekä Fintendo-sivustoilta. Lemppareihini lukeutuvat monet tarinavetoiset, hieman synkähköt videopelit, kuten Vampire: The Masquerade – Bloodlines, Night in the Woods sekä Sherlock Holmes Chapter One.”

Muropaketin uusimmat