Arvostelu Kirby’s Return to Dream Land Deluxe ei kestä vertailua viime vuoden Kirby and the Forgotten Landiin
Ihkusöpön palleron seikkailuja seuraava Kirby’s Return to Dreamland Deluxe on ihan pätevä tapaus omassa genressään, muttei aivan yllä nykypäivän standardien tasolle.
Julkaisupäivä: 24.2.2023
Studio: HAL Laboratory
Julkaisija: Nintendo
Saatavilla: Switch
Pelaajia: 1–4
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arviota varten: noin 10 tuntia
Viime vuonna ilmestynyt Kirby and the Forgotten Land nosti jo ehkä hieman unholaan vaipuneen Kirbyn takaisin pelaajien sydämiin. Pinkin palleron ensimmäinen kerta kokonaan kolmiulotteisessa maailmassa keräsi kehuja niin pelaajilta kuin kriitikoiltakin, ja fanit jäivät innokkaana odottamaan jatkoa pelille.
Aivan uutta teosta ei vielä saada, vaan pinkkiyden puutetta joudutaan lääkitsemään Wiille vuonna 2011 ilmestyneen, sivultapäin kuvatun Kirby’s Return to Dreamlandin remakella.
Switch-julkaisu on koristeltu Deluxe-lisänimellä. Ennennäkemätöntä on ainakin Merry Magoland -niminen huvipuisto, jonne on koottu kymmenisen minipeliä. Tämän lisäksi pääjuonen päihittämisen jälkeen avautuu miniseikkailu Magolor Epilogue. Mukana on myös uusia kopiokykyjä, vihollisia, helppo vaikeustaso sekä muita pieniä pelaamista helpottavia muutoksia.
On kaunis kesäpäivä Popstar-planeetalla. Kirby ystävineen on matkalla nautiskelemaan herkullisesta kakkupalasta, kun yht’äkkiä taivaalta rysähtää maahan lentävä laiva. Hämmästynyt poppoo marssii laivaan ja tapaa Magolor-nimisen olennon. Olento näyttää ystävyksille, että hänen aluksensa osat sinkoutuivat pitkin Kirbyn kotikontuja, eikä paluu kotiinsa onnistu ennen kuin ne on palautettu oikeille paikoilleen.
Kiltti pinkki pallero lupautuu tietenkin auttamaan murheen murtamaa Magoloria, ja pian Kirby kumppaneineen suunnistaakin kohti Keksimaata.
Kirby’s Return to Dream Land Deluxen lyhyen, noin seitsemän tuntia kestävän pääjuonen aikana kolutaan seitsemän tasoa sekä pitkähkö pomotaistelu. Tasot sisältävät muutamia kenttiä, joissa edetään Kirbylle perinteiseen tapaan käyttäen hyödyksi erilaisia kopiokykyjä. Kirby voi nielaista tiellään seisovan pahiksen ja saada käyttöönsä sen kyvyn, kuten esimerkiksi miekan, pommin tai ruoskan.
Kopiokykyjen valikoima on kiitettävän runsas ja jokaisen kentän pystyy läpäisemään käyttämällä eri kykyjä – mikä lisääkin uudelleenpeluuarvoa ihan mukavasti.
Erikoisuutena ovat superkopiokyvyt, jotka muuntavat tavallisen aseen jättimäiseksi apuvälineeksi aiheuttaen samalla pelaajassa ihastuneen vau-fiiliksen. Muhkean astalon avulla sankari pystyy kätevästi kurittamaan tielleen sattuvia esteitä ja jatkamaan matkaansa kohti päämäärää ilman huolta huomisesta.
Erityisen nerokas kenttäsuunnittelu on yleensä Kirby-pelien suola, ja niin on tässäkin tapauksessa. Vastaan ei tule kahta keskenään samanlaista kenttää, ja erilaisten kykyjen hyödyntäminen antaa harmaille aivosoluille pientä ja sievää jumppailua. Kun tähän vielä lisätään iloisen värikäs ympäristö sekä supersöpöt olennot, on visuaalisuuden ja kekseliäisyyden pyhä liitto täydellinen.
Vaikeustaso on Kirby-sarjalle ominaiseen tapaan tälläkin kertaa melko alhainen. Tasohyppelyiden intohimoisimmat harrastajat saattavat mutristaa huulensa haasteen puutteelle, mutta perheen pienimmille ja satunnaisille pelaajille vaikeustaso on juuri passeli. Varsinkin pääjuonen viisi ensimmäistä tasoa sujuvat leppoisasti, mutta kuudenteen tasoon leijuttaessa vaikeustason nousun huomaa selkeästi. Viimeinen pomotaistelu tuntuukin jo erityisen haastavalta verrattuna muuhun sisältöön, eikä hirmuisen pahiksen päihittäminen ole mikään läpihuutojuttu.
Kun pääjuonen saa läpäistyä, avautuu lisähaastetta tarjoava extra-moodi. Kokemus on melko lailla samanlainen kuin aiemmin – mutta vaikeampana.
Yksin ei supersöpöllä Popstar-planeetalla tarvitse temmeltää, sillä pelissä on neljän hengen co-op-mahdollisuus. Ykköspelaaja hyppää tietysti Kirbyn saappaisiin, ja muut tekevät valintansa Meta Knightin, King Dededen, Bandana Waddle Deen tai eri väristen Kirbyjen välillä. Hahmoilla on erilaisia kykyjä, mutta vain Kirbyt pystyvät käyttämään hyödyksi vihollisten antamia kopiokykyjä.
Yhdessä pelaaminen tekee kaikesta asteen hauskempaa, vaikkakin hommat muuttuvat joskus hieman kaoottisiksi. Varsinkin jos kentällä riehuu useampi Kirby, menevät pinkit pallerot joskus sekaisin.
Aivan uutena lisänä on pääjuonen jälkeen avautuva Magolor Epilogue. Tässä parin tunnin pituisessa miniseikkailussa ohjastetaan Magolor-olentoa. Tarkoituksena on päihittää vihollisia ja kerätä taikapisteitä, joilla päivittää otuksen taitoja vahvemmiksi. Magolorin seikkailu on kiva lisäys peruspeliin, ja se tuo mukanaan nykyaikaisen tuulahduksen.
Mukana on myös kymmenisen minipeliä, joita voi pelata yhdessä ystävien kanssa samalta sohvalta käsin. Ne ovat ihan hauskaa hupailua ja sopivat ohjelmanumeroksi vaikkapa illanistujaisiin, sillä kukapa ei haluaisi nöyryyttää kavereitaan. Määrällisesti minipelejä voisi kuitenkin olla hieman enemmän, sillä ne on nopeasti nähty ja koettu.
Hyvää mieltä hohkaava Kirby’s Return to Dreamland Deluxe on yksi niistä peleistä, joista ei oikeastaan keksi mitään pahaa sanottavaa, sillä siinä ei ole mitään suurempia vikoja. Miksi sitten ehkä hieman keskinkertaiseksi jäävä arvosana?
Ongelmaksi muodostuu se, että peliä tulee pakostikin verrattua viime vuonna ilmestyneeseen Kirby and the Forgotten Landiin. Tässä kisassa uudelleenlämmittely vuoden 2011 tasoloikasta jää valitettavasti kakkoseksi.
Kun on kerran kokenut Kirbyn seikkailut 3D:nä, on sivultapäin kuvattuun tyyliin hankala palata.
Kirby’s Return to Dreamland Deluxe tarjoaa joka tapauksessa laadukasta puuhaa muutaman tunnin ajaksi. Se toimiikin erinomaisena välipalana herttaisen palleron uutta tulemista odotellessa.
KIRBY’S RETURN TO DREAM LAND DELUXE
”Suloinen Kirby’s Return to Dreamland Deluxe on toimiva ja hyvin perinteinen Kirby-sarjan tuotos, mutta se jää valitettavasti loistavan Forgotten Landin varjoon.”
