Arvostelu Layers of Fear on kauhupelien kummitusjuna
Unreal Engine 5 -pelimoottorin päälle rakennettu Layers of Fear on graafisesti näyttävä ja tunnelmallinen kauhupeli. Kovin pelottavalta se ei kuitenkaan tunnu, eivätkä erikoistehosteilla kikkailu tai alta lahoava tarina kanna peliä loppuun saakka.
Julkaisupäivä: 15.6.2023
Studio: Blooper Team
Julkaisija: Blooper Team
Saatavilla: PlayStation 5 (testattu), Xbox Series X/S, PC
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arviota varten: noin 9 tuntia
Layers of Fear ei ole varsinaisesti remake eikä jatko-osa, vaan jotain siltä väliltä. Peli yhdistää samoihin kansiin alkuperäisen vuonna 2016 ilmestyneen Layers of Fearin ja sen vuonna 2019 ilmestyneen jatko-osan tarinat, ja nivoo niiden päälle vielä lisää uutta omaa sisältöään.
Layers of Fearissa pelaaja istuu ”The Writerin” rooliin, ja tehtäväksi tulee kirjoittaa ensimmäisestä ja toisesta pelistä tuttujen kirottujen artistien – perhetragedian keskelle joutuneen ”The Painterin” ja mystisellä risteilyllä seikkailevan ”The Actorin” – traagiset tarinat yhteen nivoutuvaksi kirjaksi. Toki myös pelaaja pääsee kokemaan omat paranormaalit kokemuksensa miehittämässään majakassa.
Hideo Kojiman P.T.-demosta ammentava Layers of Fear perustuu edelleen pelaajan ympärillä muuttuvaan ympäristöön. Kun pelaaja kääntää päätään, voi esimerkiksi taakse ilmestyä kokonaan uusi käytävä, tai karmiva maalaus voi muuttaa muotoaan. Välillä maalauksista vuotaa verta ja huone syttyy yhtäkkiä tuleen.
Ensimmäiset pari kertaa Layers of Fearin surrealistinen pelimaailma säväyttää aidosti. Peli on graafisesti upea ja erikoisefektit on toteutettu pääosin laadukkaasti, mikä lisää niiden vaikuttavuutta. Kun sama temppu toistetaan kerta toisensa jälkeen, muuttumista oppii odottamaan eikä se onnistu enää yllättämään, vaan alkaa tuntua itseään toistavalta.
Harmillisesti pelaaja huomaa nopeasti, että Layers of Fear ei mene silmänkääntötemppuja syvemmälle tasolle, vaan jää käytännössä kikkailemaan surrealistisilla efekteillään vajaat kymmentuntisen kampanjansa ajaksi. Muuttuva ympäristö jaksaa vielä niukin naukin kannatella ensimmäisen The Painterin osan loppuun saakka, mutta The Actorin osuudessa se alkaa jo vähän ärsyttää.
Layers of Fear alkaa nopeasti muistuttaa Dear Estherin kaltaisia kävelysimulaattoreita. Pelaaminen on jatkuvaa huoneesta toiseen kävelyä, ja välissä kolutaan ympäristöstä vihjeitä, ratkaistaan keveitä pulmia tai juostaan hetken verran kummituksia karkuun. Silti varsinaiset pelilliset elementit jäävät turhan keveiksi.
Alkupuoliskolla läpikäytävä The Painterin tarina on selvästi parempi kuin The Actorin. Layers of Fear pelaa siis parhaat korttinsa jo kättelyssä, eikä tarina ei jaksa kantaa peliä loppuun asti. Eri klassikkoelokuviin, kuten Hohtoon ja Se7eniin, on tarjolla vähän liikaakin viittauksia, ja lopulta tarina tuntuu hukkuvan liian suureen määrään eri ideoita. Mysteereille ei saada kovin tyydyttäviä ratkaisuja, ja paljon jää pelaajan tulkinnan varaan.
Peli kärsii myös viimeistelemättömyydestä. Esimerkiksi tekstityksissä on kirjoitusvirheitä, grafiikoissa bugeja ja tiettyjen esineiden käyttäminen voi muuttua mahdottomaksi, jolloin peli täytyy ladata uudelleen edellisestä tallennuspisteestä.
Kokonaisuudessaan Layers of Fear tuntuu huvipuiston kummitusjunalta. Peli on kyllä graafisesti näyttävä ja tavallaan viihdyttävä kokemus, mutta aitoa kauhun tai pelon tunnetta se ei kykene aiheuttamaan. Viimeistään tarinan laadun lopahtaessa pelin toisella puoliskolla Layers of Fear alkaa tuntua liian pitkältä, eikä pelkkä näyttävillä visuaalisilla efekteillä kikkailu jaksa kantaa peliä loppuun saakka.
LAYERS OF FEAR
”Graafisesti vaikuttava Layers of Fear on kuin huvipuiston kummitusjuna – tavallaan hieno kokemus, mutta pelottavalta se ei tunnu.”
