Arvostelu Mask of the Rose – kosmista kauhua ja goottiromantiikkaa maanalaisessa Lontoossa
Failbetter Gamesin kehuttu maailma täydentyy uudella visuaalisella novellilla, joka päästää pelaajat rakastamaan ja rakastelemaan mielensä kyllyydestä.
Julkaisupäivä: 8.6.2023
Studio: Failbetter Games
Julkaisija: Failbetter Games
Saatavilla: PC (Windows, kokeiltu) & Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: K12
Peliä pelattu arviota varten: 15 tuntia
Indie-studio Failbetter Gamesin tunnetaan ensisijaisesti omaperäisestä Fallen London -universumista, johon ovat lukeutuneet niin samaa nimeä kantanut selainpohjainen esikoisteos kuin sittemmin julkaistut Sunless Sea– ja Sunless Skies -roolipelit. Vuonna 2009 käynnistynyt maailma on viehättänyt uniikilla yhdistelmällä viktoriaanista fantasiaa, kosmista kauhua ja goottiromantiikkaa, joista jälkimmäisin korostuu studion uutuusteoksessa Mask of the Rose.
Kahdesta auringottomasta edeltäjästään poiketen Mask of the Rose on aavistuksen kapeampi kokemus, joka sovittaa kehittäjien tunnelmallisen kynäilyn visuaaliseksi novelliksi ja deittisimulaattoriksi. Genre on omiaan korostamaan aiempien tuotosten jo entuudestaan vahvaa kerronnallisuutta, joka herätetään tällä erää eloon hahmojen kautta. Toki romantisointi ei ole ainoa – saati halutessaan edes välttämätön – puuha vastikään langenneen Lontoon kaduilla, sillä kaupunkilaisia kohisuttaa myös sen ensimmäinen ei-murha.
Vaan ennen kuin menemme sen pidemmälle, lie sopiva pohjustaa, missä Fallen Londonissa on ylipäätään kysymys. Herrain vuonna 1862 valtava lepakkolauma nousi taivaalle ja varasti Lontoon syvälle maan uumeniin. Viktoriaaninen metropoli siintää nykyään valtavassa maanalaisessa luolassa, jonka ikuiset varjot kätkevät omat salaisuudet ja sanoinkuvaamattomat kauhut. Mask of the Rose sijoittuu vain muutamia kuukausia yllättävän muuton jälkeen ja seuraa joukkoa ihmisiä, jotka yrittävät sopeutua uuteen elämäänsä mysteeristen Mestareiden hallitsemassa maailmassa.
Pelaaja on yksi näistä henkilöistä, jolla on mahdollisuus uudistaa itsensä halutessaan kokonaan tässä uudessa ympäristössä. Mask of the Rose käynnistääkin tarinan udellen pelaajan intressejä tulevaa kokemusta varten, mitkä vaikuttavat myös varsinaiseen pelikokemukseen. Lemmenkipeät voivat esimerkiksi määritellä tarkemmin, etsivätkö he Lontoon kaduilta romanttista suhdetta, pelkkää fyysistä kosketusta tai haluavatko he nauttia kokemastaan ilman ylimääräistä tunteilua. Hahmolle valittu ammatti puolestaan määrittelee, millaisista taustoista on lähtöisin ja keiden kanssa tulee parhaiten juttuun.
Lempi tuiskuaa tosin ilman pelaajaa, sillä vaikka kaikki Lontoon asukkaat ihmisistä demoneihin ja salaperäisistä Mestareista muinaisiin lonkero-otuksiin ovat romantisoitavissa, nämä etsivät lohtua ja lämpöä itsekseenkin. Halutessaan pelaaja pystyykin keskittämään voimansa näiden parisuhdeneuvojana tai sukeltamaan kaupungin muihin salaisuuksiin, joita on mahdoton löytää saati viimeistellä yhdellä peluukerralla. Mask of the Rose on tehty nimenomaan uudelleenpeluuta ajatellen, sillä todennäköisesti ensimmäinen noin seitsemäntuntinen läpipeluu jättää lukemattomat tarinasiivut auki lopun koittaessa. Ja pelin eduksi sanottakoon, että näiden selvittely myös houkuttelee käynnistämään kokemuksen uusiksi, vaikka tarinoiden laadussa jäädään Sunless-kaksikon jälkeen.
Kiinnostavuus riippuu pitkälti myös pelaajan mielenkiinnosta deittisimulaattoreita kohtaan. Genrelle tyypillisesti Mask of the Rose on pitkälti eri hahmojen miellyttämistä niin oman vaatekerran kuin valitun dialogin osalta, minkä lisäksi myös näiden arkisten ongelmien selvittely kuuluu luonnollisesti asiaan. Yhdessä päivässä ennättää hoitaa kuitenkin vain kaksi asiaa, eikä aikaa ole tuhlattavaksi loputtomiin. Pelin laajemmasta aikajanasta pitää huolen päähenkilön ystävän murhatuomio, jonka oikeudenkäynti toimii pelin lopullisena päätepisteenä. Kukaan tai mikään ei kuitenkaan pakota selvittämään tapausta.
Jos murhamysteerin selvittely – tai johdattelu haluamaan suuntaan – kuitenkin kiinnostaa, peli esittelee oman tarinankerrontamekaniikan. Käytännössä pelaaja pystyy keksimään uusia kysymyksiä yhdistelemällä henkilöitä, motiiveja ja tekoja keskenään luodakseen vallitsevan teorian. Esimerkiksi epäillessä lääkäriä murhasta, pelaaja voi todeta tekotavan olleen väärin annosteltu lääkitys, mutta motiivista ei ole vielä selvyyttä. Jos luotu tarina on validi, muuttaa peli vallitsevan konseptin teoriaksi, jolloin muilta voi tiedustella lääkärin mahdollisia motiiveja murhaan.
Erilaisia teorioita pyörittämällä ja ihmisille keskustelemalla pelaaja saa yhä enemmän termejä käyttöönsä uusien tarinoiden luomiseksi, jolloin myös tutkimisen suunta voi muuttua. Kenties kuolinsyynä ei ollutkaan lääkkeiden yliannostus, vaan myrkytetty kirje? Tämä johtaa puolestaan taas uusiin kysymyksiin, joiden aikana saattaa selvitä taas jotain uutta keissistä tai henkilöstä. Samaa mekaniikkaa hyödynnetään myös muualla, kuten luomalla kirjaimellisesti uusia tarinoita kirjoittajan blokista kärsivälle kirjailijalle.
Vaan myönnettäköön, että koko tarinankerronnan ympärille rakennettu mekaniikka tuli sisäistettyä kunnolla vasta ensimmäisen peluukerran loppupuolella. Vaikka termien yhdistely on näennäisesti ja visuaalisesti hyvin yksinkertaista puuhaa, vallitsevan teorian voi vahingossa vaihtaa toiseen vain kokeilemalla eri vaihtoehtoja. Jo kertaalleen löydettyä teoriaa ei myöskään enää noteerata uudemmin. Tällöin voi helposti onnistua siirtämään itsensä sivuraiteille jo tuntikausia edenneestä tutkinnasta, jos aiemmin käytetyt termit sattuivat unohtumaan kokeilun merkeissä.
Onneksi sivupolut ovat harvoin Mask of the Rosessa mikään menetys. Studion aiemmille peleille tyypillisesti pelin vahvuus on sen kerronnassa ja eritoten maailmassa, jonka kosmiset kauhut, maanpäälliset Helvetit ja muut mielikuvitukselliset piirteet kiehtovat edelleen. Harmillisesti maailmanluonti ei pääse aivan täysin oikeuksiinsa vielä näin varhaisessa vaiheessa lankeemusta, sillä niin alkuperäinen Fallen London kuin molemmat Sunless-pelit sijoittuvat vuosikymmenien päähän Mask of the Rosen tapahtumista. Kaikki on tässä vaiheessa vielä kovin uutta, eikä syvemmällä luolassa ja taivaalla odottavista kosmisista kauhuista saada kuin pieni vilaus.
Ja toisaalta deittisimulaattoreita mukaillen tässä keskitytään nimenomaan niihin ihmisiin – tai ihmisten kaltaisiin.
Mask of the Rose ei ole välttämättä paras tapa tutustua Fallen Londonin kiehtovaan maailmaan, mutta universumiin jo entuudestaan koukkuun jääneet saavat nyt mahdollisuuden luoda entistä syvempiä suhteita sen moninaisiin tuttaviin. Visuaalisena novellina peli hyödyntääkin erinomaisesti kehittäjien kirjallista osaamista, mutta valittu genre tekee tästä silti hyvin pienelle nichelle suunnatun kokemuksen.
MASK OF THE ROSE
”Maan uumeniin kadonneen Lontoon kadut täyttyvät rakkaudesta, murhasta ja toismaailmallisista otuksista.”
