Arvostelu: Red Dead Redemption 2 on kokonaisen sukupolven määrittelevä mestariteos

Kuvaamansa aikakauden lailla Red Dead Redemption 2 toimii vanhan ja uuden ajan käännekohtana, jonka jälkeen paluuta entiseen ei enää ole. Teknisesti huikea pelikokemus on tämän sukupolven määrittelevä mestariteos.

Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Rockstar Studios / Julkaisija: Rockstar Games / Saatavilla: PlayStation 4 (testattu) & Xbox One / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 18 / Peliä pelattu arvostelua varten: 37 tuntia

Villi länsi kutsuu jälleen lainsuojattomat luokseen, kun Rockstar Gamesin kuumeisesti odotettu Red Dead Redemption 2 avaa teemapuistonsa ovet pelaajille. Julkaisua ennen levinneet paljastukset suurtuotannon kulissien takaisista kurjista työolosuhteista ja laittoman pitkiksi venyneistä päivistä unohtuivat sitä moralisoivilta tosin saman tien, kun studion uutukainen ratsasti julkaisuviikonloppunaan välittömästi arvostelu- ja kassamenestykseksi.

Vaikka pelialan työolosuhteita pitäisikin ruotia ihan aiheesta, se kaikki kieltämättä unohtuu välittömästi, kun Red Dead Redemption 2:n käynnistää. Jos Rockstar on onnistunut vakuuttamaan jossain kerta toisensa perään, niin se on aidonoloisten ja elävien maailmojen luomisessa. Eikä tässä maailmassa tunneta käsitettä crunch.

Red Dead Redemption 2 sijoittuu edeltäjänsä tavoin romantisoidun villin lännen viimeisille vuosikymmenille. Sivilisaatio on levittänyt teräksiset kiskot läpi preerian, jonka viimeisetkin asuttamattomat kolkat alkavat täyttyä ihmisistä, kulttuurista ja teknologiasta. Vanha elämäntapa on väistymässä sivuun uuden tieltä. Tuon joukossa pyyhittävien joukkoon ovat ajautumassa myös lainsuojattomat.

Ajallisesti vain reilu kymmenen vuotta ennen Red Dead Redemptionin (2010) tapahtumia sijoittuva jatko-osa lainaa tematiikkansa lähes suoraan alkuperäisteoksesta. Villi länsi on kuolemassa, minkä huomaa myös Van der Linden jengi – vaikka joukkiota johtava Dutch ei moista halua myöntääkään. Epäonnisen lauttaryöstön jälkeen rosvojoukko on ajautunut pakosalle lain koura perässä, missä vaiheessa myös pelaajat saapuvat mukaan kuvioihin.

Aiempaa osaa pelanneet muistanevatkin Van der Linden nimen varsin hyvin, sillä silloisen päähenkilö John Marstonin seikkailut pyörivät hyvin vahvasti tämän entisten jengiläisten metsästämisessä. Tällä erää pelattavana on tosin Dutchin oikeana kätenä toimiva Arthur Morgan, joten niin Marston kuin muutkin tutut kasvot nähdään jatko-osassa tuntuvissa sivurooleissa. Laajemman tematiikan pyöriessä aikakauden muutoksessa ja vanhan elämäntavan kuolemisessa, varsinainen juoni keskittyy sen sijaan itse jengiin, sen monenkirjaviin jäseniin ja heidän alati tukalammaksi käyvään pakomatkaan.

Päällisin puolin Red Dead Redemption 2 ei poikkea Rockstar-studion aiemmista suurtuotannoista mitenkään suuresti. Pikkutarkasti rakennettu avoin maailma tarjoaa jälleen ison liudan aktiviteetteja suoritettavaksi ja tarinatehtäviä läpäistäväksi – tai sitten ne voi vaihtoehtoisesti sivuuttaa tyystin ja keskittyä täysin eskapismiin 1800-luvun lopun villissä lännessä. Red Dead Redemption 2 onkin niitä harvoja pelinimikkeitä, joita voi hyvällä omatunnolla kutsua immersiivisiksi elämyksiksi, ja siitä saamme kiittää Rockstarin valtavirtaa vastaan kulkevaa suunnittelufilosofiaa.

Studion uutukainen on nimittäin hieman ristiriitainen teos. Se on mestariteos. Piste. Mutta se on samalla tarkoituksellisen kankea, todella hidastempoinen ja suoraan sanottuna nykypäivänä melkein luokiteltavissa epäpeliksi. Nykyisiin avoimen maailman pelien sujuvuuteen tottuneille Red Dead Redemption 2 on märkä rätti vasten kasvoja, sillä se tähtää niin ulkoasussaan, suunnittelussaan kuin kontrolleissaan kohti realismia.

Ja juuri tämän realismin vuoksi se on samanaikaisesti jumalainen elämys ja paikoin raivostuttavan kankea peli.

Puhtaasti pelillisesti ajateltuna Red Dead Redemption 2:ssa on tarkoituksellisesti monia viime vuosikymmeneltä juontavia piirteitä, jotka on sittemmin sujuvoittamisen tieltä muutettu nykypeleihin paljon käyttäjäystävällisemmiksi. Esimerkiksi tavaroita ei poimita maasta välittömästi nappia painamalla, vaan Marson käy kuolleiden taskut läpi ja avaa kaappien ovet tunnollisesti, missä kestää useita sekunteja. Kun ruumiita on maassa kymmeniä, näiden tyhjentämisessä kestää aikaa.

Red Dead Redemption 2:ssa ei ole myöskään suoranaista pikamatkustusta, vaan ainoa keino päästä tiettyihin etappeihin välittömästi on joko kulkea junalla tai vankkureilla, joihin pitää ensin astua sisään. Hevonen ei myöskään ilmesty maagisesti tyhjästä, vaan kuulee kutsun vain tietyn etäisyyden päähän. Toisin sanoen jos ratsastat ensin korpeen, unohdat ratsusi vuoren huipulle lähtiessäsi laaksoon karhujahtiin ja huomaat sitten nallen nyljettyäsi lähimmän asutuksen olevan muutaman kilometrin päässä, niin voit suosiolla varata reilusti aikaa kantaaksesi taljan takaisin sivistyksen pariin.

Ei sillä, että näin olisi käynyt minulle…

Samoin kävely on hidasta. Siis realistista, mutta nykypäivän peleihin tottuneille hidasta. Liikkeissä onkin selkeää massan tuntua, mikä itseäni ei jäänyt harmittamaan, vaan pikemmin päinvastoin – se saa Red Dead Redemption 2:n tuntumaan juuri aidommalta, oikealta elämykseltä, eikä vain peliltä. Kontrolleja tai tähtäystä ei siis voi millään ilveellä sanoa sujuviksi, mutta niihin kyllä tottuu nopeasti. Ja Rockstarin aiempia pelejä pelanneet tietävät jo etukäteen, mitä voi odottaa.

Vaan juuri tämä autenttisuuteen pyrkiminen saa Red Dead Redemption 2:n loistamaan tämän hetken ylivoimaisesti kirkkaimpana avoimen maailman teoksena, joka asettaa samalla kokonaan uudet standardit genrelle. Ilman kontrollien kankeutta tai realistisen kauan kestäviä taskujen tyhjentämisiä myös yhtä vakuuttavan pieteetillä rakennettu maailma jäisi vain kulissiksi. Mutta kaikki nämä lukuisat detaljit yhdessä saavat sen heräämään, tuntumaan aidolta, elävältä, kosketeltavalta ja todelliselta.

Eli sellaiselta, johon uppoutuu helposti tuntikausiksi vain samoilemaan ilman huolta seuraavasta tehtävästä, tavoitteesta tai ajankulusta.

Tätä pyrkimystä tuetaan tuhansin pienin yksityiskohdin, jotka houkuttelevat entisestään vetämään suitsista ja pysähtymään vain hengittämään ympäröivää virtuaali-ilmaa. Pelaajan tukikohtana toimii jengin liikuteltava leiri, jota voi päivittää ja jossa muu joukkio viettää aikaa toistensa ja Morganin kanssa. Alueella käyskennellessä voi jäädä kuuntelemaan kollegoidensa välisiä keskusteluja, katsella sivusta näiden välille syntyviä riitoja tai ottaa osaa viinanhuuruisiin yhteislauluihin. Kaikki nämä rakentuvat niin orgaanisesti pelaajan ympärille, että se on toisinaan jopa pelottavan aitoa.

Ja aivan liian monesti huomasin vain käveleväni leirinuotion äärestä kaatamani kahvikupin kanssa katselemaan kohti auringonlaskun punertamaa rantahorisonttia, kuuntelemaan sivukorvalla takana käytävää keskustelua ja hörppien mustaa nektaria omaan rauhaisaan tahtiin ilman huolen häivää etenemisestä. Pelillisesti kahvinjuonti auttaa toki ylläpitämään ajan hidastavaa Dead Eye -kykyä sekä kuntoa, mutta useimmiten nämä mittarit olivat minulla jo entuudestaan täynnä. Join kahvia, koska se tuntui juuri siihen hetkeen ja tilanteeseen aina kaikkein sopivimmalta ratkaisulta.

Eikä tällaisilta hetkiltä voi välttyä missään vaiheessa. Rockstarin luoman maailman yksityiskohdat räjäyttävät monipuolisuudellaan tajunnan lukuisia kertoja ja saavat kaiken tuntumaan niin uskomattoman aidolta. Kivikkoista alamäkeä kävellessä kenkä voi osua pieneen kivenlohkareeseen, joka lähtee vyörymään fysiikanlakeja noudattaen alaspäin. Jalanjäljet piirtyvät lumeen tai mutaan, ja jälkimmäisessä painiessa myös vaatteet pysyvät likaisina niin pitkään, kunnes ne pesee.

Aamu-usvan verhoama pelto saattaa tuntua autiolta, mutta yksittäinen revolverin laukaus saa läheisessä puskassa nököttäneen lintuparven suhahtamaan lentoon.

Kaikki on lisäksi optimoitu hämmästyttävän hyvin konsoleille. Jopa perusmallin laatikot pyörittävät kokonaisuutta pääosin sujuvasti ja ulkoasusta liioin tinkimättä. Visuaalisesti Red Dead Redemption 2 on helposti yksi näyttävimmistä nykysukupolven peleistä, etenkin kun huomioidaan sen avoin maailma. Tekstuurit ja piirtoetäisyys ovat suoraan sanoen yllättävän kiitettävät jo tavallisella PlayStation 4:lla. Ruudunpäivitys on myös pääosin todella sujuvaa, ja ainoat selkeät notkahdukset koetaan valitettavasti aina pelin isommissa kaupungeissa, joissa 20-25 lukemilta ei voida välttyä.

Jos villin lännen elämyssimulaattori 2018 ei voisi vähempää kiinnostaa, Red Dead Redemption 2:ssa riittää sitä varsinaista pelattavaakin kyllä aivan riittämiin. Pääjuonen tehtäviä on tarjolla kymmenittäin, minkä lisäksi maailmaan on piilotettu Rockstarin aiemmista peleistä tuttuja muukalaisia, salaisuuksia ja aktiviteetteja aina korttien lätkimisestä metsästykseen. Jatkuvalla syötöllä luodut satunnaiset kohtaamiset pitävät huolen, ettei tehtävä lopu missään vaiheessa kesken, minkä lisäksi maailman lukuisat kaupat, vankkurit, junat ja pankit ovat otollisia ryöstökohteita laista piittaamattomille luonteille.

Totuuden nimissä on kuitenkin mainittava, ettei oikeastaan mikään pelissä nähtävä ole mitään sellaista, jota Rockstarilta ei olisi jo muodossa tai toisessa nähty studion aiemmissa peleissä. Taistelu toimii pitkälti samalla lailla kuin ennenkin – joskin ajankuvaa noudattaen aseiden iskurit pitää vetää aina laukauksen jälkeen taakse hidastaen totuttua tempoa – tehtävät noudattavat usein aina samaa kaavaa ja kaikki on sen suhteen hivenen yllätyksetöntä.

Onneksi studion käsikirjoitus on edelleen timanttisen kovaa kamaa, ja hahmot ovat moniulotteisia sekä mielenkiintoisia tuttavuuksia, joista löytyy aitoa syvyyttä ja lämpöä. Puhumattakaan ilmiömäisistä näyttelijäsuorituksista. Heidän kauttaan käsitellään myös laajalti aiheita Yhdysvaltain ongelmallisesta ja syvälle juurtuneesta historiasta, joka ei kuitenkaan nouse missään vaiheessa liian saarnaavaksi. Esimerkkejä löytyy myös skaalan kevyemmästä päästä, mutta kerronnan yleisvire on lähes kauttaaltaan yllättävän surumielinen ja haikea.

Pelkkänä pelinä tarkasteltuna Red Dead Redemption 2 ei ole kuitenkaan aivan sellainen napakymppi kuin olisi toivonut. Mutta toisaalta se on niin paljon muutakin kuin vain peli.

Red Dead Redemption 2 on vakuuttava taidonnäyte, joka asettaa (avoimen maailman) peleille kokonaan uuden riman saavutettavaksi. Tuotantoon palaneet ylityötunnit näkyvät käytännössä kaikessa, ja sen lukuisat pienet detaljit onnistuvat häikäisemään vielä kymmenien tuntien jälkeen. Pelin rikkaaseen maailmaan uppoutuukin mielellään vain uusia elämyksiä etsien, enkä usko, että ne käyvät tylsiksi vielä ihan hetkeen.

RED DEAD REDEMPTION 2

”Tämän sukupolven määrittelevä teos on täällä.”

Julkaisimme ensituntumat Red Dead Redemption 2:sta heti pelin julkaisupäivänä. Lue juttu täältä:

Ensituntumat: Red Dead Redemption 2 on jumalattoman kaunis peli, jonka maailmaan haluaa kadota