Uusimmat

Arvostelu Return to Monkey Island on viiden tähden napakymppi

04.10.2022 21:45 Teemu Purhonen

Tuskin kukaan osasi arvata, että vuonna 2022 julkaistaan uusi Monkey Island -peli, ja vielä alkuperäisten pelien tekijöiltä.


Return to Monkey IslandJulkaisupäivä: 19.9.2022
Studio: Terrible Toybox
Julkaisija: Devolver Digital
Saatavilla: PC (Windows, testattu) & Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 11 tuntia


The Secret of Monkey Island (1990) on ehkä kaikista tärkein peli itselleni, kuten niin monelle muullekin 1990-luvun lapselle. Niinpä tuntemukset Apinasaarelle palaamisesta olivat vähintäänkin ristiriitaiset: mitä jos uusi peli onkin aivan haitarista? Haluanko tuhota miellyttävimmät pelimuistot Ron Gilbertin massi & pätäkkä -projektin takia?

Onneksi luotto Gilbertiin on jämäkällä pohjalla, sillä hänen yhtiönsä kehittämä vuoden 2017 Thimbleweed Park on yksi parhaista koskaan tehdyistä point and click -peleistä. Se on pikseligrafiikalla toteutettu seikkailu, ja juuri tämän vähän liiankin tutun visuaalisen otteen takia Return to Monkey Island oli ryöpytyksen kohteena jo ennen sen julkaisua.

Monet pelaajat olivat sitä mieltä, että Monkey Island -pelien pitää näyttää aina samalta. Return to Monkey Islandin koettiin näyttävän väärältä, vaikka Gilbert totesi moneen otteeseen, että pelisarjan kaksi ensimmäistä julkaisua eivät olleet pikseligrafiikkaa, vaan sen ajan huipputeknologiaa. Tilanne koettiin erityisen vaikeaksi myös sen takia, että Return to Monkey Island jatkaa siitä, mihin pelisarjan toinen osa aikanaan päättyi.

Monkey Island 2: LeChuck’s Revenge tarjosi kiivaan lopputaistelun jälkeen merkillisiä hetkiä. Pelin lopuksi kun kävi ilmi, että Guybrush Threepwood ja tämän ikuinen vihollinen LeChuck ovat huvipuistossa olevia veljeksiä. Pelin tapahtumat olivat mielikuvitusta, ja kaksikko poistui huvipuistosta vanhempiensa kanssa. Yllättävä käänne, jollaista Gilbert käytti myös Thimbleweed Parkin lopussa.

Return to Monkey Island kertoo siitä, kuinka Guybrush lähtee jälleen kerran metsästämään Apinasaaren kuuluisaa salaisuutta. Itse salaisuus, oli se sitten aarre tai mitä tahansa, ei ole kuitenkaan lopulta tärkeä, vaan sitä käytetään tarinaa ja tapahtumia siivittävänä MacGuffin-juonielementtinä.

Return to Monkey Islandin Guybrush ei ole enää merirosvon urasta haaveileva nuorukainen, vaan aikuinen mies, jolla on yhteisiä lapsia Elaine Marleyn kanssa. Marley oli mukana jo ensimmäisessä Monkey Island -seikkailussa, jossa hän toimi saarialueiden kuvernöörinä. Tarina etenee sen mukaan, kuinka Guybrush kertoo sitä varsin paljon isäänsä muistuttavalle lapselleen. Tilanne on tuttu toisesta Monkey Island -pelistä, jossa jyrkänteen reunalla roikkuva Guybrush aloittaa tarinansa kertomisen Marleylle.

Return to Monkey Islandin pelaaminen on huomattavasti aiempia pelejä suoraviivaisempaa. Gilbert käytti vielä Thimbleweed Parkissa peliruudun alareunassa sijaitsevia verbejä, joilla komennettiin sankareita. Nyt Guybrushin saa tottelemaan hiiren nappuloita, eli joko toimimaan tai kuvailemaan asioita. Tavarat löytyvät kätevästi ruudun alakulmassa näkyvästä pienestä pussukasta, ja sieltä löytyy pelaamisen kannalta olennainen uudistus: vinkkikirja.

Vinkkikirja on hyvä lisä, vaikka sille ei ole juurikaan käyttöä. Pelin puzzlet on rakennettu taitavasti, eikä mukana ole yhtään turhauttavaa pähkinää. Saavutus on mojova, kun ottaa huomioon, että pelissä on kymmenisen tunnin verran pohdittavaa. Monkey Island -pelien ja sen johdannaisten lätkyttäminen ei ole koskaan ollut näin vaivatonta – ja siistiä.

Koska kyse on Apinasaarelle paluusta, on luonnollista, että mukana on paljon aiemmista peleistä tuttuja hahmoja. Nämä ja tutut sijainnit tuovat mieleen kaikki ne arveluttavat asiat, joita Guybrush on seikkailuissaan tehnyt. Guybrush on pohjimmiltaan jonkinlainen ilkikurinen henki, joka tiedostaa olevansa videopelissä, ja hän on valmis uhraamaan lähes mitä vain sen eteen, että pelien tarina etenee.

Guybrush ei pelastanut Monkey Island -saarelle haaksirikkoutunutta Herman Toothrotia, kartturi Wally jätettiin lautalle ajelehtimaan ja lisäksi Guybrush varastaa kaiken mahdollisen. Guybrush ei arvosta muita ihmisiä lainkaan, vaan kohtelee ja manipuloi heitä aivan kuten sosiopatiasta nauttivan merirosvon kuuluukin. Eräs Return to Monkey Islandin hauskimmista ja pysäyttävimmistä hetkistä on juuri tällainen tilanne, jossa Guybrush ylittää kaikki aiemmin tekemänsä kyseenalaiset touhunsa.

Ja vain yhden mopin tähden…

Return to Monkey Islandin helppo pelattavuus välittyy myös sen tarinasta ja dialogista, jotka on selvästikin veistetty tarkasti harkiten. Monkey Island -pelien ytimessä olevat typerät sanaleikit ja sutkautukset ovat uudessa pelissä vähintäänkin aiempien tasolla. Niiden toimivuuteen vaikuttaa varmasti myös se, että mukana ei ole enää pitkästyttäviä letkautuskimaroita alkuperäisestä pelistä tutun loukkausmiekkailun muodossa.

Myös äänimaailmassa on onnistuttu: Return to Monkey Islandin pelimusiikin kimpussa ovat olleet alkuperäisistä peleistä tutut hahmot, joten alkuperäisen teeman ympärillä kulkeva musiikki varioituu mukavasti myös uusille poluille. Ääninäyttely on onnistunutta – Guybrush kuulostaa juuri sellaiselta ääliöiltä kuten pitääkin.

Return to Monkey Islandin piti jäädä pelisarjan joutsenlauluksi, mutta peli on syystäkin menestynyt niin hyvin, että Apinasaaren satamaa ei ole kokonaan suljettu. Kaikista tutuista elementeistä huolimatta peli on täysin uusi luku mittavaan The Secret of Monkey Island -eepokseen. Se sitoo onnistuneesti Monkey Island -pelien menneisyyden nykyisyyteen, ja jättää oven auki tuleville tarinoille, joissa ei välttämättä seikkaile Guybrush, vaan hänen jälkeläisensä.

Kaikista ennakko-odotuksista ja epäilyksistä huolimatta Return to Monkey Island on täysosuma – jonka loppu varmasti suututtaa monet.

RETURN TO MONKEY ISLAND

”Return to Monkey Island on tuttu point and click -tuulahdus Karibian saaristoilta, mutta se kertoo täysin uuden ja viiden tähden arvoisen tarinan.”

Teemu Purhonen

”Muropaketin kannet aukesivat edessäni vuonna 2017, josta lähtien olen nauttinut työskentelystä pelipuolen piinkovien ammattilaisten kanssa. Olen aiemmin kirjoittanut Mikrobitin lisäksi myös musiikkimedioihin, kuten Sueen, Rumbaan ja Nuorgamiin. Rakastan scifiä ja indie-pelejä, ja palvon Iain M. Banksia ja Disco Elysiumia. Muropaketin ulkopuoliseen elämääni kuuluu tinnituksen lihottaminen täydellistä äänitaajuutta etsiessä.”

Muropaketin uusimmat