UUSIMMAT

Arvostelu Sniper Elite 5 voittaa epäilijänkin puolelleen, vaikka peli näyttää vanhalta ja bugeja piisaa

07.06.2022 21:00 Tuukka Hämäläinen

Sniper Elite -sarjan tuorein peli onnistuu mahdottomassa, eli voittamaan puolelleen uudetkin pelaajat. Tämä on vielä vaikuttavampaa siksi, että peli näyttää ankealta ja ärsyttää sekä bugeillaan että tarinallaan.


Sniper Elite 5Julkaisupäivä: 26.5.2022
Studio: Rebellion
Julkaisija: Rebellon
Saatavilla: PC, Xbox One, Xbox Series X/S, PS4, PS5 (testattu)
Pelaajia: 1 (2-16 verkossa)
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 14 tuntia


Rebellion-studion pitkäikäinen Sniper Elite -pelisarja on ehtinyt jo viidenteen peliin asti, ja jälleen pelaaja lähtee toisen maailmansodan melskeeseen tappaman natseja kiikarikiväärin tähtäimen läpi. Sniper Elite 5 mitä ilmeisimmin ei tee suuria uudistuksia pelisarjan kaavoihin, vaan luottaa tuttuun ja turvalliseen. Itseasiassa melkein kaikki pelissä tuntuu turhan tutulta, vaikka hyppäisi sarjaan mukaan uutena pelaajana.

Myönnänkin heti kättelyssä, että Sniper Elite 5 on itselleni ensimmäinen Sniper Elite -peli. Siitä huolimatta peliin ei ollut turhan vaikea päästä käsiksi – ja lopulta se voitti myös epäilijän puolelleen.

Sniper Elite 5:n tarina sijoittuu toisen maailmansodan lopulle. Edellisistä osista tuttu tarkka-ampuja Karl Fairburne lähetetään tehtävälle natsien miehittämään Ranskaan, jossa hän pääsee pian salaisen Kraken-operaation jäljille. Tehtäväksi tulee tietysti tietojen kerääminen, avainhenkilöiden listiminen ja natsien suunnitelmien pysäyttäminen yhdeksässä päätehtävässä.

Tarinasta ei ole sen kummempaa kerrottavaa, erityisesti siksi, että se on täysin yhdentekevää toimintaleffahömppää. Fairburne on myös niin tylsä pelihahmo, ettei hän missään kohtaa tunnu ihmiseltä, vaan pelkästään pelaajan välikappaleelta sotakentällä. Ei sillä että sivuhahmoistakaan jäisi mieleen edes nimiä. Lyhyesti sanottuna Sniper Elite 5:ssä tarina on olemassa vain siksi, että voidaan perustella ammuskelu vuoron perään erilaisissa ympäristöissä.

Itse peli kuitenkin toimii. Kun Sniper Elite 5:een pääsee sisään ja alkaa löytää oman pelityylinsä, on sotakentillä ja tukikohdissa hiiviskely oikeasti koukuttavaa. Lisätehtävien suorittaminen tuo kullekin massiiviselle kartalle rutkasti lisäpuuhaa, ja oikeastaan vain ylimääräisiä etappeja suorittamalla pelimaailmaa tulee oikeasti kolunneeksi ja tutkineeksi kaikkia pelin mahdollisuuksia.

Sniper Elite 5:n sandbox-tyylinen hiiviskely on hyvin toimivaa, vaikka mekaniikat ovatkin kaikista muista hiippailupeleistä tuttuja jo vuosien takaa. Piiloudu puskaan, heitä pullo, houkuttele vihollinen viheltämällä, jätä miina partioreitille ja niin edelleen. Tuttuja kuvioita, mutta Rebellion ei selvästi ole halunnut lähteä muuttamaan toimivaksi todettuja kaavoja.

Aiemmista peleistä tuttuja ovat myös elokuvalliset hidastukset ja röntgen-kamerat onnistuneet tappolaukauksen ampuessa. Itse tosin laitoin röntgen-efektit pois päältä, sillä ne näyttävät aika kömpelöiltä, ja näyttäviksi tarkoitetut hidastuksetkin lähinnä häiritsevät pelaamista. Hidastettu kuva luodista puhkomassa natsin pääkalloa lähinnä alleviivaa sitä, miten vanhanaikaiselta peli kaikkinensa näyttää.

Sniper Elite 5:n vahvuus on siinä, että sitä voi lähestyä omalla tyylillä. Itse pidän hitaasta ja varovaisesta hiiviskelystä, mutta monet muut pelaavat pikemminkin suoraviivaisesti räiskien. Tämä tuli todettua pelin mainiossa Axis Invasion -moodissa, jossa pääsee hyökkäämään toisen pelaajan sessioon akselivaltojen sniperina. (Tämän ominaisuuden saa muuten pois päältä omassa pelissään, mikä on ensimmäisellä pelikerralla melkein suositeltavaa. Pääpeli tuntuu käytännössä eri kokemukselta riippuen siitä, säntäileekö kartalla myös toinen ihmispelaaja.)

Axis Invasion on noin parinkymmenen session perusteella yllättävän hauska moodi. Se on vähemmän suoraviivainen kuin vastaavat invaasiot viime vuoden Deathloopissa (2021), sillä Sniper Eliten kartat ovat hyvin laajoja ja toisen pelaajan kintereille voi olla vaikea päästä. Vaikka natsipelaaja on lähtökohtaisesti niskan päällä – voihan hän ryntäillä kartalla vapaasti ja viritellä ansojakin – ei voitto ole lainkaan taattu hyviä pelaajia vastaan. Ja pelissä voi kuitenkin päästä hengestään yhdellä luodilla.

Axis Invasionin ohella on tarjolla muitakin moninpelimoodeja. Koko kampanjan voi pelata yhteistyömoodissa, ja sen lisäksi ovat vielä perinteisemmät Survival- ja Multiplayer-pelimuodot. Näistä Survival on ihan hauskaa kamppailua vihollisaaltoja vastaan, mutta tältäkään rintamalta ei löydy mitään varsinaisesti uutta.

Moninpelissä myös bugit tulevat esiin. Useammassa Axis Invasionissa en yhtäkkiä voinut käyttää kaikkia pelin ominaisuuksia (kuten zoomia sniperilla!) tai varusteet eivät näkyneet ollenkaan. Survivalissa puolestaan viholliset juoksivat paikoillaan viiveen vuoksi tai ilmeiset osumat eivät rekisteröityneet. Tällaista viilattavaa pelistä siis löytyy runsaasti, vaikka julkaisusta on jo pari viikkoa.

Pelisuunnittelussa on myös tietynlaista vanhanaikaisuutta. Pelaajan on usein mahdoton kokeilematta tietää, mistä pelihahmo pystyy kulkemaan ja mistä ei – yksittäinen pengermä, matala aita tai puunrunko voikin yhtäkkiä olla ylitsepääsemätön este, vaikka toisaalla sotilaat kiipeilevät sujuvasti jopa köynnöskasveja pitkin. Tämä on todella ärsyttävä piirre pelissä, jossa reipas paikasta toiseen siirtyminen voi pelastaa tai pilata pelisession.

Kuten sanottu, visuaalisesti Sniper Elite 5 myös näyttää vanhalta ja suoraan sanoen vähän ankealta. Yksityiskohtia piisaa aseissa ja ympäristössä, mutta kaikki on aika valjua ja oikeastaan vain valoefektit onnistuvat näyttämään hyviltä. Aivan erityisesti hahmomallit ovat tönkköjä, eikä vihollisten tekoälykään ole kirkkaimmasta päästä. Tämä peli olisi voinut näyttää ja toimia aika samalla tavalla PS4-ajan alussa vuonna 2013, vaikka sitä pelaisi PS5:llä vuonna 2022.

Kaikista vioistaan huolimatta Sniper Elite 5 kuitenkin viihdyttää. Kun tarinaan ei kiinnitä suurempaa huomiota, kyseessä on toimiva hiiviskelypeli, johon moninpeli ja etenkin Axis Invasion tuovat omat mausteensa. Varusteiden muokkailu ja eri osien availu tuo myös yllättävän paljon tekemistä pelaajalle, joka kaipaa runsaasti pelattavaa, ja laajoissa kartoissa on kieltämättä paljon uudelleenpeluuarvoa.

SNIPER ELITE 5

Arvosana: 3/5

”Sniper Elite 5 on yllättävän toimivaa sotahiippailua, jos tarinan onttoudesta ja bugeista pääsee yli.”