Uusimmat

Arvostelu The Devil in Me tuo tervetullutta vaihtelua The Dark Pictures Anthologyn kauhupeleihin

21.11.2022 22:00 Ilari Hauhia

Supermassive Gamesin Dark Pictures Anthologyn ensimmäisen kauden päättävä The Devil in Me on kuin B-tason kauhuleffa – ”ihan viihdyttävä, mutta…”. 


SomervilleJulkaisupäivä: 18.11.2022
Studio: Supermassive Games
Julkaisija: Bandai Namco
Saatavilla: PC, Xbox One, Xbox Series X/S (testattu) & PlayStation 4 / 5
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arviota varten: noin seitsemän tuntia


The Devil In Me pohjautuu Yhdysvaltojen ensimmäisen sarjamurhaajan, H.H. Holmesin, tarinaan. Holmes pyöritti 1890-luvulla Chicagossa maailmannäyttelyalueen lähellä kauhujen hotellia, joka oli täynnä erilaisia salahuoneita ja ansoja, joiden avulla murhamies kidutti ja murhasi uhrejansa.

Myöhemmin kiinni jäänyt H.H Holmes syytti salamurhistaan sisällään asunutta demonia, josta Supermassive Gamesin uusi peli on saanut nimensä. Holmesin toiveesta hänen ruumiinsa suljettiin betonin sisään, ettei “demoni pääsisi enää koskaan karkuun”.

Holmes tunnusti 27 murhaa, mutta arvioiden mukaan uhrien todellinen lukumäärä saattaa olla huomattavasti korkeampi.

Kuten kerroimme jo aiempien ensituntumien yhteydessä, Supermassive Gamesin The Dark Pictures Anthology -kokoelman neljäs osa kietoutuu kiehtovalla tavalla tosielämän tarinaan. Peli kertoo pienestä TV-dokumenttisarjaa työstävästä ryhmästä, joka haluaisi käsitellä H.H. Holmesin tarinaa ja kuuluisaa murhahotellia.

Murhahotellista ei kuitenkaan ole säilynyt valokuvia parempia jäännöksiä, mikä tekee työstä hankalaa. Epätoivoiselle tuotantoryhmälle osuu kuitenkin kohdalle loistavalta kuulostava tarjous. Mystinen henkilö kertoo salaisesta H.H. Holmesin murhalinnan kopiosta, ja kutsuu tuotantoryhmän tutustumaan murhahotelliin muusta maailmasta erilliselle saarelle.

Pelaaja voi jo tässä vaiheessa arvata, ettei tarjoukseen olisi kannattanut tarttua. Perille päästyään tuotantoryhmä jumiutuu salaperäiseen rakennukseen täynnä hengenvaarallisia ansoja, ja leffaprojekti muuttuu nopeasti eloonjäämistaisteluksi.

Salaperäinen hotelli tosielämään linkittyvällä tarinallaan on tähän mennessä The Dark Pictures Anthologyn paras ja kiinnostavin ympäristö. H.H. Holmesin murhahotellin kopiota ei ehkä voi kutsua realistiseksi, mutta aiempien osien yliluonnollisiin uhkiin verrattuna pelimaailma tarjoaa raikasta vaihtelua ja kiinnostavan mysteerin.

Mukana on viisi pelattavaa hahmoa: Kate on kunnianhimoinen tutkiva journalisti, kun taas Mark on leppoisa ja hieman hiljainen kameramies. Teräväsanainen Jamie vastaa valoista, ja Erin on urapolkuaan etsivä harjoittelija. Joukon viides jäsen on dokumenttiryhmän perustaja ja johtohahmo Charlie.

Suuri osa pelistä pyörii hahmojen välisen dialogin ympärillä, kun ryhmän jäsenet ajautuvat väistämättä erilleen eksymällä kauhujen hotelliin. Käsikirjoitus ei ole mikään mestariteos, mutta sillä on hyvätkin hetkensä. Esimerkiksi osa hotellin ansoista tihkuu lähinnä mustaa huumoria omalla älyttömyydellään, mutta silloin tällöin The Devil in Me onnistuu olemaan aidosti jännittävä. Hyvänä puolena pelaajan tekemät päätökset vaikuttavat tuttuun tapaan pelin tarinan lopputulokseen.

Graafisesti pelin ympäristöt näyttävät paikoitellen jopa kiitettävän hyviltä. The Devil in Me pyörii kuitenkin vahvasti hahmojen ympärillä, ja hahmojen animoinnissa on tiettyä jäykkyyttä, joka pistää pahasti silmään.

The Devil in Me on pelisarjan aiempien osien tavoin enemmänkin interaktiivinen tarina kuin ”varsinainen” peli. Mukana on kyllä pelillisiä elementtejä, mutta loppukädessä tarinaa viedään eteenpäin lähinnä lyhytvideoiden ja niiden aikana tapahtuvien reagointikohtausten voimalla, joissa pelaajan täytyy tehdä nopeita päätöksiä.

Pelillisiin elementteihin on kuitenkin panostettu esimerkiksi uudella inventaariolla, jonka myötä jokainen hahmo kantaa mukanaan omaa erityisvarustettaan. Esimerkiksi käyntikorttia voi hyödyntää kiperässä tilanteessa työkaluna vaikkapa lukon avaamiseen. Käytännössä tavarajärjestelmä tuntuu kuitenkin päälleliimatulta ominaisuudelta, sillä työkaluille tulee loppukädessä käyttöä varsin harvoin.

Noin seitsentuntinen peli ei ole erityisen pitkä, ja suurin osa ajasta kuluu hitaaseen ja tylsään kävelyyn, ryömimiseen ja huoneiden koluamiseen. Pahimmillaan eteneminen on niin turruttavaa, että tekisi mieli painaa nappia, jolla välifillerin tapahtumien etenemisen välillä voisi skipata suosiolla. Tuntuukin siltä, että The Devil in Me toimisi paremmin Black Mirror: Bandersnatchin kaltaisena puhtaana interaktiivisena elokuvana.

The Devil in Messä on samaa viehätystä kuin B-luokan kauhuleffassa. Vaikka hahmokaarti ja erityisesti dialogi jättävätkin toivomisen varaa, eikä tarina ole mikään erityinen mestariteos, onnistuu juoni silti pitämään otteessaan. Erityisesti true crimen faneille lyhyehkö seikkailu H.H. Holmesin murhakartanossa voi olla kiehtovakin kokemus, viimeistään alennusmyynnistä ongittuna.

THE DEVIL IN ME

Arvosana: 2,5/5

”The Devil in Me on kuin B-luokan kauhuleffa, ei kovin hyvä mutta silti yllättävän viihdyttävä.”

Ilari Hauhia

”Olen ollut mukana Muropaketin toiminnassa vuodesta 2016 saakka ja osallistun nykyään peli-, tietotekniikka- ja mobiiliaihealueiden uutisointiin sekä peli- ja laitetesteihin. Pelien osalta rakastan erityisesti kilpailullisia moninpelejä, mutta niiden ohella pelaan laajasti kaikkien genrejen edustajia. Tietotekniikan ja mobiililaitteiden osalta erityisesti uusia innovaatioita esittelevät laitteet ovat omaan mieleeni.”

Muropaketin uusimmat