Arvostelu: Tutun pelisarjan henkiin herättävä Desperados III on hyvää hiiviskelyä villissä lännessä

18.06.2020 20:08 | Joonas Pikkarainen

Mimimi Games jatkaa vähän hyödynnetyn alagenren parissa laadukkaan ja haastavan jatko-osan merkeissä.


Julkaisupäivä: 16.6.2020
Studio: Mimimi Games
Julkaisija: THQ Nordic
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 13 tuntia


Desperados-pelisarja herätetään eloon reilun vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen kenenkä muunkaan ansiosta kuin miltei jokaisen ikonisen pelin oikeudet itselleen ostaneen THQ Nordicin voimin. Kehityksestä vastaa sen sijaan Mimimi Games, joka on lunastanut oppirahansa äärimmäisen samankaltaisella genren edustajalla, kehutulla Shadow Tactics: Blades of the Shogunilla.

Nimestään huolimatta Desperados III ei ole kuitenkaan jatkoa aiemmalle trilogialle, vaan toimii näiden esiosana. 1870-luvun villiin länteen sijoittuva juoni seuraa John Cooperia tämän jahdatessa isänsä surmannutta roistoa läpi Coloradon, Louisianan ja Meksikon. Samaisen kostoreissun aikana tutustutaan samalla pelisarjan muihin riitapukareihin ja paljastetaan, kuinka heistä tuli osa Cooperin jengiä.

Muutoin Desperados III on ehta pelisarjansa peli, joskin vihkiytymättömille kerrottakoon kyseessä olevan reaaliaikainen taktiikka- ja hiiviskelypeli. Kukin tehtävä on oma laaja hiekkalaatikko, jossa pitää esimerkiksi räjäyttää silta tai kukistaa neljä vihollisjengin johtajaa. Vaihtoehtoisia ratkaisumalleja on usein tarjolla muutama, minkä lisäksi keskenään uniikit hahmot vaikuttavat pitkälti siihen, millaisin avuin tehtäviä voi ylipäätään lähteä ratkaisemaan. Cooper pystyy esimerkiksi tappamaan vihollisen etäältä viskaamallaan puukolla tai suuntaamaan näiden huomion hetkeksi toisaalle kolikoilla, kun taas Mendoza voi vislata osan vihollisista luokseen tai jättää tappavan karhunloukun näiden partioreitille.

Kukin hahmo kantaa lisäksi mukanaan tulivoimaa, mutta näiden ammukset ovat rajalliset ja vihollismäärä merkittävästi suurempi, ettei tehtäviin voi rynnätä Butchin ja Kidin lailla vain aseet paukkuen.

Hiiviskely sekä hahmojen kykyjen yhteiskäyttö on onneksi paljon antoisampaa. Tehtävien haastavuus nousee mukavasti läpi kampanjan, eikä lääniä vartioivien silmäparien ummistaminen ole enää muutaman harjoitustason jälkeen niin yksinkertaista. Partioreittien opettelu, katvealueiden hyödyntäminen sekä useiden samanaikaisten kykyjen oikea-aikainen käyttö ovat usein ratkaisu mahdottomilta tuntuneisiin tilanteisiin, ja monasti tainnutetut ruumiin onnistuu kantamaan juuri ja juuri pusikkoon jemmaan ennen kiertävän partion paluuta. Vaikka tekoäly ei suurimman osan ajasta välitä yhtäkkiä katoavista kollegoistaan, osa hahmoista saattaa ryhtyä etsimään entistä juttuseuraansa lähistöltä.

Uudet alueet esittelevät lisäksi tasaisesti lisämekaniikkoja opeteltavaksi, mikä pitää pelattavuuden virkeänä. Erilaiset vihollistyypit reagoivat eri tavoin hahmojen käyttämiin kykyihin, minkä lisäksi ympäristöstä löytyviä vaaroja voi hyödyntää edukseen. Aluetta etukäteen tutkivat pelaajat saattavatkin löytää vinkin esimerkiksi heikosti kiinnitetystä kirkonkellosta, jonka pudottamalla isomman partion saattaisi saada päiviltä ilman epäilyjä. Vastaavasti mutaan jäävät jalanjäljet voivat yhtälailla pilata oman hiiviskelyn kuin toimia taktisena houkuttimena johdattelemaan yksinäinen vartija pois muiden näkökentästä.

Toki nämä kaikki kuulostavat hyviltä ratkaisuilta näin jälkiviisaana, mutta kunkin tehtävän alussa eteen katettu näkymä tuntuu usein kaikkea muuta kuin ilmiselvältä. Desperados III kannustaakin kokeilun ihmeelliseen maailmaan, mitä tuetaan kykyjen kattavilla synergioilla sekä valinnanvapaudella. Juuri mikään ei olekaan niin nautinnollista kuin mahdottomalta vaikuttaneen tilanteen muuttuminen hiljalleen mahdolliseksi yhden pienen kykyyn liittyvän oivalluksen myötä tai toisinaan jopa ihan vahingossa.

Pelaajalle annetaan lisäksi kattavat avut pysyä kartalla tilanteesta, kuten mahdollisuus tarkastella suoraan yksittäisen vihollisen näkökenttää tai asettamalla maahan merkki, joka kertoo jos joku näkee kyseiseen paikkaan. Erillinen Showdown-tila puolestaan joko pysäyttää tai hidastaa ajan vaikeustasosta riippuen, jolloin eri hahmoja voi käskyttää rauhassa ja aktivoida näiden kyvyt samanaikaisesti kukistaakseen useita vihollisia kerralla.

Tehtävien jälkeen avautuvat haasteet ja aikarajoitteet antavat samalla lisää syitä palata vanhojen karttojen kimppuun entistä määrätietoisempana, ja varsinkin speedrunnatessa juoksut saavat olla aika virheettömiä.

Genren fanit saattavat tosin huomata niin tehtävissä kuin hahmoissa paljon samankaltaisuuksia lajityypin aiempiin tuotoksiin. Jo alkuperäinen Desperados oli itsessään käytännössä vain uudelleen vaatetettu Commandos (1998), jolta myös tuorein osa lainaa merkittävän osan elementeistään. Mukana on onneksi ripaus tuoreitakin ideoita, jotka tekevät touhusta aavistuksen monipuolisempaa, eikä kyseisen alagenren edustajia ole nyt maailmalla muutenkaan kovin montaa tarjolla.

Joten jos taktinen hiiviskely kelpaa ja villi länsi maittaa, Desperados III takaa kevyesti kymmeniksi tunneiksi oivaltamista toiminnallisen pulmanratkonnan merkeissä. Tarina ei ole järin jäävi, mutta tehtävät itsessään ovat nautinnollisia pähkinöitä, joiden kuoren lohkaisuun on useita eri ratkaisuja.

DESPERADOS III

”Paluu villiin länteen tarjoaa taktista purtavaa ja nautinnollista hiiviskelyä.”