Arvostelu: Wolfenstein: Youngblood ei ole täydellinen, mutta natsien lahtaaminen kaverin kanssa viihdyttää silti
Wolfenstein: Youngbloodissa B.J Blazkowicz on kadonnut ja natseja lähtevät lahtaamaan tyttäret Jess ja Soph. Vaikka tarina jättää toivomisen varaa ja hiottavaa olisi sielä sun täälä, on Youngblood silti toimiva kokonaisuus.
Julkaisu: 26.8.2019
Studio: MachineGames, Arkane Studios
Julkaisija: Bethesda
Pelaajia: 1-2
Ikäraja: 18
Peliä pelattu: Noin 10 tuntia
Wolfenstein: The New Order ja The New Colossus reboottasivat pelisarjan onnistuneest muutama vuosi sitten. Kylmäpäisen räiskimisen lisäksi mukaan tuotiin kiinnostava tarina sekä mahdollisuus hiippailuun aseet tanassa juoksemisen sijaan.
Youngblood heittää sen sijaan molemmat ideat jälleen nurkkaan ja tarjolla on löyhällä tarinalla tuettu perinteisempi arcade-räiskintä, jossa W ja hiiren vasen painike painetaan pohjaan isolla kädellä. Vielä suurempana muutoksena pelaajan ei tarvitse laittaa natseja nippuun yksinäisenä sutena, vaan kahdestaan erottamattomina siskoksina.
Youngbloodin alussa BJ Blazkowicz katoaa mystisesti ja siskot lähtevät isänsä perään. Ensin Pariisi täytyy kuitenkin tyhjentää natsien vallasta yhdessä vastarintaliikkeen kanssa. Youngblood koostuu useasta puoliavoimesta alueesta, joiden välillä voi matkustaa metron välityksellä. Alueilla voi seikkailla vapaasti, mutta lopullisena tavoitteena on päästä käsiksi jokaisesta tasosta löytyvään natsien supertietokoneeseen.
Uusin Wolfenstein on MachineGamesin ja Dishonoredeista tutun Arkane Studiosin yhteinen tuotos. Arkane Studiosin vaikutus näkyy varsinkin tasosuunnittelussa. Tasojen tunnelma vastaa parhaimmillaan Dishonoredeita, sillä etenemään pääsee usein useampaa vaihtoehtoista reittiä pitkin ja sinne tänne on kätketty pieniä muistiinpanoja jotka kertovat pala palalta elämästä natsien vallan alla.
Päätehtävien lisäksi pelaajille jaetaan joukko pienempiä sivutehtäviä, joissa täytyy esimerkiksi eliminoida erityisen vaarallinen kenraali. Tehtävien suorittamisesta palkitaan rahalla ja kykypisteillä, joilla Jess ja Sophie voivat ostaa itselleen uusia aseita ja taitoja.
Pelin sisällä ansaittavien kolikoiden lisäksi Youngblood sisältää mikromaksuja, joiden avulla omiin aseisiin voi hankkia kosmeettisia skinejä. Mikromaksut on kuitenkin helppo unohtaa kokonaan ja samat skinit voi avata myös pelin sisäisellä valuutalla.
Tarinaa viedään eteenpäin silloin tällöin vastaan tulevien cutscenejen voimalla, mutta varsinkin The New Colossukseen verrattuna Youngbloodin tarina toimii lähinnä yksinkertaisena ja ennalta-arvattavana tekosyynä juoksuttaa siskoksia ympäri Pariisia. Sen sijaan Youngbloodin paras puoli on sen sulava räiskintä.
Youngblood jakaa pelaajille tasaisella tahdilla uusia aseita joita voi päivittää mielensä mukaan. Osa aseista on Wolfenstein-henkisesti hulluja lasertykkejä ja muita superaseita, joilla vihollisen voi kirjaimellisesti sulattaa atomeiksi. Ammuskelu on hauskaa, nopeatempoista ja se saa pelaajan tuntemaan itsensä juuri sopivan ylivoimaiseksi vastaan hönkiviä natseja vastaan.
Vihollisilla voi olla suojanaan kahdenlaisia suojia, jolloin kyseiseen viholliseen kannattaa käyttää tietyn tyyppisiä ammuksia. Idea on sinällään ymmärrettävä, sillä se pakottaa pelaajan käyttämään useampia eri aseita. Toisaalta jatkuva aseiden vaihtelu kävi välillä turhauttavaksi, eikä sopivia ammuksia ole aina jäljellä.
Ikävä kyllä hiippailu on tehty Youngbloodissa aivan liian hankalaksi. Mukana on kyllä pari hiippailun mahdollistavaa kykyä, kuten näkymättömyys, jonka avulla voi napsia pari hiljaista tappoa sieltä sun täältä. Yleensä hiippailu loppuu kuitenkin lyhyeen, sillä mikäli yksikin vihollinen huomaa jomman kumman pelaaja, syöksyy paikalle komppanian verran muita natseja.
Myös kokemuspisteiden kerääminen on sidottu pitkälti natsien lahtaamiseen, joten ohitse kävelevä pelaaja jää helposti alhaiselle tasolle.
Mikäli viholliset pääsevät yllättämään ja elämäpisteet tippuvat nollaan, voivat siskokset elvyttää toisensa tarpeen vaatiessa. Mikäli elvytys ei onnistu, kuluu yksi kolmesta elämästä. Mikäli elämätkin pääsevät loppumaan, joutuu kyseisen tehtävän aloittamaan kokonaan alusta.
Tavallinen vaikeustaso tuntui liian helpolta kahdelle kohtuullisen kokeneelle räiskintäpelien pelaajalle. Vaikeustasolle ”hard”-asetettuna kuolo korjasi koko läpipeluun aikana edelleenkin vain pari kertaa, mutta onneksi vaikeustasoa voi nostaa vielä siitäkin kahden pykälän verran ylöspäin.
Youngbloodia voi periaatteessa pelata myös yksin, jolloin tekoäly ottaa haltuunsa toisen siskoksista. Soolona Youngblood on kuitenkin varsin kamala kokemus, sillä tekoälystä tuntuu olevan usein enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ajallisesti mitattuna Youngblood ei ole kovin pitkä seikkailu. Kaikki päätehtävät ja suurimman osan sivutehtävistä ehtii pelata läpi noin kymmenessä tunnissa. Lisää tekemistä kaipaava voi toki alkaa etsimään tasoihin piilotettuja keräilytavaroita tai koko pelin voi yrittää läpäistä korkeammalla vaikeustasolla.
Graafisesti Youngblood näyttää hyvältä ja se pyörii sulavasti. Vastaan tuli kuitenkin muutamia teknisiä haasteita, sillä esimerkiksi kaverin kutsuminen peliin toimi vain toisella testaajista ja välillä toinen pelaaja lensi ulos serveriltä omia aikojaan.
Myös tehtävien päättymisessä oli ongelmia. Joissain kohdissa koko lähialue täytyi tyhjentää vihollisista ennen kuin peli päästi etenemään. Välillä viimeinen natsi piilotteli kuitenkin hyvinkin kaukana ja hiippailijan etsiminen oli turhauttavaa.
Kokonaisuudessaan Youngblood on epätäydellisyyksistään huolimatta viihdyttävä co-op-räiskintä. Tarinan takia sitä ei kannata pelata, mutta yhdessä kaverin kanssa pelattuna sitä voi suositella hyvillä mielin esimerkiksi Borderlandsien ystäville.
WOLFENSTEIN: YOUNGBLOOD
”Wolfenstein: Youngblood korvaa puutteensa hauskalla ja nopeatempoisella co-op-räiskinnällä.”
