Arvostelu: World of Tanks – Swedish Tanks tekee tutusta tankkipelistä taas kiinnostavan

Tekijä: Wargaming.Net
Julkaisija: Wargaming.Net
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX 760
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, 256 Mt näytönohjain, 16 Gt levytilaa, internet-yhteys
Pelaajia: 2-32 (internetissä)
Muuta: Ilmainen ladattava peli, sisältää valinnaisia mikromaksuja
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

World of Tanks -nettitankkiräiskintä kehittyy ja laajenee hyvää vauhtia. Välillä vähän tuntuu, että jopa epätoivoisiin suuntiin. Mistäs sitä kaivettaisiinkaan taas kerran lisää panssarikalustoa uusia tankkeja himoitseville pelaajille?

Wargamingin taannoinen uutinen pelin laajentamisesta kokonaisella ruotsalaisella panssarivaunupuulla osui maaliinsa makeasti. Ruotsalainen ulottuvuus kuulosti jo ajatuksena erikoiselta, jännittävältä ja jopa ehdottoman eksoottiselta. Sellaiseksi se on osoittautunut myös käytännössä.

Ruotsalaisvaunujen saapuminen ei ole sinänsä aivan tyhjiöstä saapuva uutinen. Wargaming on laajentanut tankkien skaalaa eri suuntiin, ja esimerkiksi Tsekkoslovakian panssarikalustolle löydettiin ihan ikioma teknologiapuunsa. Puhetta on ollut myös pienten eurooppalaisten maiden sekametelisopasta, johon heitetään useiden pienten maiden panssarikalustoa monikansalliseksi kokoelmaksi. Monella suurvaltaluokkaa pienemmällä maalla kun on ollut omia panssariviritelmiään, mutta ei kuitenkaan kokonaiseksi itsenäiseksi tankkipuuksi riittävässä määrin.

Vaan Ruotsillapa on kalustoa, sekä oikeasti että paperilla.

Ruostin panssarihistoria yltää ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, kun maa osti sodan jälkeen salaa panssareita Saksasta. Niillä koulutettiin ensimmäinen ruotsalainen tankkisukupolvi, minkä jälkeen naapurissa tehtiin sama moka kuin Suomessakin – eli käytännössä unohdettiin koko panssarijoukkojen olemassaolo ja kehitys. Potkua hommaan saatiin vasta toisen maailmansodan alla. Ruotsi lisensoi tsekkipanssareita ja aloitti omien kehityksen oikein kunnolla. Ruotsin puolustuskaluston tilanne oli silti sodan alettua surkea, joka aselajissa. Pisteet silti naapurille, että talvisodassa kärvistelevälle Suomelle lainattiin ja lahjoitettiin mittavasti aseapua, omaakin puolustusta dramaattisesti heikentäen.

Ruotsin aseteollisuus loi nopeaan tahtiin uusia paperisuunnitelmia ja prototyyppejä, joista osa pääsi sarjatuotantoonkin. Parhaita rakennettiin sodan aikana satoja kappaleita, ja tankkiteollisuus porskutti toisesta maailmasta kylmään sotaan pää pystyssä. Omia suunnitelmia tehtiin runsain mitoin, ja taasen kerran, osa pääsi sarjatuotantoonkin. Ruotsin panssariaseesta kasvoi itsenäisten maiden mittakaavassa vahva aselaji, jonka tärkeimmäksi rooliksi ennustettiin Neuvostoliiton hyökkäyksen torjunta Ruotsin Lapissa. Ikävämpi juttu Suomelle, jos näin olisi päässyt käymään.

Erikoinen ympäristö vaati myös erikoisia panssareita.

Ruotsalainen panssarikalusto muovattiin puolustustaisteluun. Vaunut olivat usein matalia ja hyvin liikkuvaisia. Metsämaastossa ja talvisilla tuntureilla liikkuminen oli tärkeää, samoin vesistöjen ylittäminen. Osa vaunuista suunniteltiin isotykkisiksi, osaan laitettiin kunnolla panssaria, osaan molempia. Jotkut vaunuista olivat jopa outoja. Stridsvagn 103:ssa tykki oli kiinteä, ja sillä tähdättiin koko vaunua kääntämällä. Kaiken lisäksi vaunut pystyivät kaivamaan oman poteronsa, kyykistymään jousitustaan madaltamalla. Vaunu liikkui takaperin yhtä lujaa kuin eteenkin. Vaunun kaikki kolme miehistön jäsentä pystyivät toimimaan ajajina, ja yksi oli takaperin muuhun miehistöön nähden – eli hän pystyi hurauttamaan tankin uuteen tuliasemaan todella sutjakasti.

Ei siis ihme, että ruotsalaispanssareista on saatu aikaan todella vänkä ja omaperäinen panssarivaunupuu.

Ruotsalaiset panssarivaunut tuovat World of Tanksin tuttuun tankkipeliin uutta monellakin tasolla. Uudet panssarit ovat mukava uusi haaste – aloitetaanpa taas kerran Tier I:stä ja grindataan kohti parempia vaunuja. Sitten ehkä palataan jollekin mukavalle Tier-tasolle, jolla taistelu maistuu mukavimmalta. Kaikki kun eivät ysi-kymppitason murikoidenviskelystä tykkää. Hauskaa on sekin, että ruotsivaunuissa on ihan selkeitä omia juttujaan. Toki kevyillä ja keskiraskailla peruspanssareilla voi sotia samaan malliin kuin muillakin, mutta uusien vaunujen vahvuuksien, heikkouksien ja tasapäisyyksien opettelu on aina kivaa.

Tai usein.

No, ainakin joskus.

Riippuu vähän siitä miten hermot kestävät uusien tankkien grindausta ja hävittyjä pelejä. Hampaat irvessä pelaaminen ei ole se hauskin tapa pelata, joskin toki pelinsä liian vakavasti ottavien noob-huuteluiden seuraaminen ja näiden trollaaminen on aina takuuvarmaa viihdettä.

Ruotsalaisvaunuilla sotiminen sujuu siis monin osin tutuilla reflekseillä, mutta on niissä opettelua. Moni vaunuista tykkää väijyhommista, etenkin hull down -asemista. Kevyt ja keskiraskaat panssarit ovat mukavan kilpailukykyisiä muihin verrattuna, vaikka eihän niissäkään välttämättä mitään erityisen supereita ominaisuuksia ole. Nautinnollisia ne silti ovat, etenkin kun mennään vähän sinikeltaisemmille erikoisvesille. Esimerkiksi ruotsalaiset panssarintorjuntavaunut muuttuvat astetta omituisemmiksi korkeammilla tiereillä. Siinä missä  Ikv 72 on varsin näppärä panssarintorjuntavaunun rooliin pistetty rynnäkkötykki, niin paperivaunuksi jäänyt Ikv 90 on jo melkoisen villi pst-vaunu hurjan pitkällä 90 mm -kanuunan kera. Hupsun näköinen laite on kaiken lisäksi nopea ja ketterä, ja kerrassaan hauska pelattava taistelukentällä.

Todella jännittäville vesille mennään korkeammilla ruotsalaisvaunuilla.

UDES 03 ja Stridsvagn 103:n kaksi eri versiota lasketaan pelissä pst-vaunuiksi, vaikka ne olivatkin oikeassa elämässä ihan taistelupanssareita. Niiden omituinen suunnittelu jopa vaati peliin täysin uuden tekniikan kehittämistä. Kiinteiksi asennetut tykit kun eivät ole oikein näppäriä liikkeessä, joten peliin kehitettiin uusi siege-tila, jonka avulla ruotsikummat saadaan taistelukentälle vähän aidompaan malliin.

Vaunuja voi näet käyttää normaalissa ja siege-tilassa.

Normaalitilassa ne porhaltavat vauhdikkaasti ympäriinsä, eteen- ja taaksepäin. Taaksepäinkin tosi lujaa ja ketterästi, mikä on varsin gutaa asemanvaihtojen kannalta. Mutta ajotilassa vaunujen aseet eivät ole täydessä valmiudessa, eivätkä kultaisetkaan kudit puraise täydellä tehollaan. Väijypanssarit pitääkin ajaa hyvään paikkaan ja napauttaa x:ää, jolloin ne asettuvat siege-tilaan. Tällöin vaunut halaavat maata ja ovat oikein tehokkaassa taistelutilassa. Tykinkuulat purevat täydellä tehollaan ja taisteluvalmius on täpissä.

Liikkuminen on kuitenkin vähän tyhjä arpa. Vaunut kääntyvät tykkiä tähdätessä ja niillä voi ryömiä hitaammin eteen- ja taaksepäin parempaa kulmaa hakiessa, mutta enää ei lähdetä karkuun rusakon lailla. Pakoon jos haluaa, niin painetaan taas x:ää ja odotetaan hetki, kun vaunu siirtyy ajotilaan.

Erilaisten panssarointitilojen vaihtelu tekee ruotsikummallisuuksista todella erikoisia sotakoneita. Nämä vaativat aivan omanlaistaan taktikointia ja ajattelutapaa, ja turpiin tulee ihan taatusti lukemattomia kertoja, ennen kuin vaunujen käyttötavan tajuaa. Hulluja vehkeitä ovat myös ruotsalaiset raskaat panssarivaunut, kasista kymppitiereillä. Niissäkin elää ruotsalainen suunnittelu ja väijytaktiikka, jossa on esimerkiksi asennettu hillitön tussari älyttömän hyvin panssaroituun torniin. Semmoisella kun kyttää pikku kumpareen takana, niin kyllä siinä naapuria kenkuttaa.

Ruotsalaiset panssarivaunut ovat hauska, välistä jopa riemukas lisä World of Tanksin kalustoon. Ne ovat hieno asia myös historiallisesti, sillä harvapa on tajunnut miten monipuolinen ja tasokas panssarihistoria Ruotsilla on takanaan. Ilmavoimien hävittäjät ja pommittajat kyllä tiedetään, ja onhan Saabbeja lentänyt Suomenkin taivaalla vaikka millaisia. Mutta että tankkeja?

Historialliselta kannalta harmillista on tosin se, että  eihän nettiräiskinnän maailmassa sodita niin kuin oikeasti. Peli on tehty peliksi, viihdyttämään. Etäisyydet ja näkyvyydet ovat mitä ovat, eivätkä ruotsivaunutkaan pääse väijymään neukkukalustoa Lapin tuntureissa. Hulldown-asematkaan eivät auta kuin tietyn matkaa. Mutta räiskintä on räiskintä, sen ehdoilla mennään eikä World of Tanksin hyvää pelattavuutta, letkeää meininkiä tai sisällön herkullista laajuutta voi kiistää. Pikkudetaljeista, tasapainotuksista, biaseista ja niin edelleen voi tietty vääntää kättä ikuisesti, mutta ei niillä suurta totuutta silti kaadeta: WoT on hyvä peli ja ruotsitankit tekivät siitä taas astetta kiinnostavamman.

Tai taas pitkästä aikaa kiinnostavan.

Ruotsitankit ilmestynevät ajallaan myös tankkipelin konsoli- ja mobiiliversioihin. Aikataulusta ei ole vielä kerrottu.