Bully: Scholarship Edition (Wii, 360)

11.04.2008 11:29 Antti Mutta

Kahdeksankymmentäluvulla oli Skool Daze, 1990-luvulla Willy Beamish. Tämän vuosikymmenen oma, koulumaailman iloja ja suruja käsittelevä videopeli on provosoivasti nimetty, mutta kaikkea muuta kuin moraaliton kertomus itsensä ulkopuoliseksi tuntevasta teini-ikäisestä nuoresta.

Rockstar kuvaa, kuinka Jimmy Hopkins käy vuoden Bulworthin sisäoppilaitosta ja yrittää sopeutua koulun sosiaaliseen mikrokosmokseen. Taitavasti kudottu tarina tarjoaa huumoria, jännitystä ja jopa romantiikkaa. Vain teknologinen viimeistely jättää hieman toivomisen varaa.

Toteutuksen ongelmat johtunevat pelin PlayStation 2 -juurista. Canis Canem Editinä Euroopassa alkujaan julkaistu PS2-peli on siirretty uuden sukupolven konsoleille, mutta muutokset liittyvät pitkälti vain sisältöön. On uusia tehtäviä, hahmoja ja turha moninpeliosuus. Sen sijaan visuaalisesti ollaan lähellä PS2-peliä. Eniten harmittavat silti selkeät ohjelmointivirheet, jotka näkyvät hidasteluna ja kiusallisina latausaikoina.

Viimeistelyn puuttumista on kuitenkin helppoa katsoa sormien läpi, kun syventyy Bulworthin sisäoppilaitoksen maailmaan. Muissa kouluissa epäonnistuneen Jimmy Hopkinsin tarina on kirjoitettu uskomattoman hyvin. Pelkästään vuorosanojen ja ääninäyttelyn ansiosta kertomus vie mukanaan. Rockstarin osaaminen tällä osa-alueella on kiistatonta.

Sisällä oppilaitoksessa

Pelintekijät ovat valinneet grandtheftautomaisen lähestymistavan aiheeseen. Pelaaja pääsee näin hyvin lähelle koulumaailmaa ja samastuminen päähahmoon käy helposti. GTA-sarjasta suoraan kopioituja pelillisiä ominaisuuksia on enemmän kuin tohtii luetella. Nämä kuitenkin sopivat viitekehykseen erinomaisesti.

Bullyssä pelaaja valitsee vapaasti tapansa toimia. Koulusta voi lintsata, oppilaita voi kiusata, opettajia kohdella kaltoin ja tavaraa varastaa. Peli on kuitenkin rakennettu niin, että moraalittomasta toiminnasta rangaistaan nopeasti ja ankarasti. Tuhmuuksista ei myöskään saa minkäänlaista hyötyä.

Jimmy Hopkins ei olekaan kiusaaja, bully, vaan paremminkin neutraalisti koulun tilannetta tarkkaileva tulokas. Koulun eri jengien välissä palloileva uusi oppilas yrittää tehdä parhaansa sopeutuakseen ilman, että häntä leimataan miksikään. Jimmy käy siis koulua siinä missä muutkin, mutta ikäisensä tavoin koettelee yhteiskunnan sääntöjä ja aikuisten hermoja.

Bullyn oppivuodet

Koulunkäynti esitetään realistisen rutiininomaisena. Pelillisten oivallusten ansiosta eri aineiden suorittaminen on kuitenkin mielekästä. Minipeleiksi naamioituneiden tuntien sisältö vaihtelee lisäksi kiitettävästi, vaikka reaktiokykyä mittaavia haasteita onkin paljon. Kuvaamataidon tunnin klassinen Qix-piirtopeli on valikoiman valopilkku.

Ovelasti pelintekijät muistuttavat myös koulunkäynnin kannattavuudesta. Bullyn tapauksessa hyväksytyistä suorituksista oppii arjen selviytymistaitoja. Kemia paljastaa pommien teon salat, liikunta avaa taisteluliikkeitä ja kuvaamataidon kautta tyttöjen vokotteluun saa virikkeitä. Jopa äidinkielestä on apua. Sosiaalisten taitojen avulla monesta kiperästä tilanteesta selviää puhumalla.

Taitojen hyödyntäminen on rajallista tarinan ulkopuolella. Grand Theft Auton tapaan juoni kulkee tehtävien mukana. Tehtävät ovatkin Bullyn suola, sillä ylimääräistä tekemistä on koulutuntien ohella kovin vähän. Taskurahaa voi tienata oppilaiden pyyntöjä täyttämällä, lokerikkoja tiirikoida ja Jimmyn ulkoasua muokata, mutta tähän kaikkeen kyllästyy pian.

Silkkaa satiiria

Tarina ei kokonaisuutena ole järin erikoinen. Yksittäiset hetket korvaavat kuitenkin suuren juonen puuttumisen. Jimmy kohtaa pelin viiden luvun aikana koulun jengit yksi kerrallaan samalla kun vuodenajat vaihtuvat. Joko ryhmiä autetaan tai vastustetaan. Paikoin Jimmy on varsinainen Robin Hood nörttejä auttaessaan, toisinaan yksinkertaisesti ikäisensä itsekäs teini.

Bully ei olisi Rockstarin luomus, jos tehtävät olisivat hajuttomia ja mauttomia. Jimmy auttaa alkoholistiopettajaa, pultsarijoulupukkia ja koulun piha-alueella asuvaa koditonta pummia. Jimmy toimii Amorina koulun keittäjälle, koristelee kananmunilla koulukiusaajan kodin ja saattaa nörtin vessaan ennen kuin pissat tulevat housuun. Usein huomaa nauravansa ääneen oikeasti hauskoille käänteille.

Tehtävistä pornokaupan edestä bongatun opettajan auttaminen pikkuhousujen keräämisessä tyttöjen asuntolasta tuntuu videopelimaailmassa aavistuksen uskaliaalta. Elokuvissa teinien toiminta on kuitenkin jo niin mautonta, että Bullyn älykkäästä satiirista hermostuminen olisi naurettavaa.

Rakkautta yli rajojen

Videopeleissä romantiikka ja tunteet ovat vielä harmillisen huonosti esillä. Bullyssä Rockstar antaa kuitenkin rakkaudelle tilaa. Jimmy vie tytön tivoliin ja pelaajan on voitettava tytölle teddykarhu tarkkuuspeleissä. Kaikki tämä on niin taiten ja viattomasti kuvattu, että tunnetila välittyy ruudun toiselle puolelle asti. Ei mikään pieni saavutus.

PS2-julkaisun aikoihin yhdeksi kuumimmaksi puheenaiheeksi nousi pelin avomielinen suhtautuminen seksuaalisuuteen. Jimmy kun voi lahjoa kukilla poikia siinä missä tyttöjäkin – kohteen ulkonäöstä riippumatta. Heilastelu on kuitenkin sivuasia, sillä varsinaisessa tarinassa päähahmo treffaa ainoastaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. Tehtävien ulkopuolinen pussailu on pelkästään ylimääräistä hupia, vaikka herkän hetken ansiosta Jimmyn elinvoima palautuukin.

Bullyyn itseensä on helppo ihastua. Valloittava kerronta imee mukaansa hyvän kirjan tapaan. Bulworthin sisäoppilaitokseen ja läheiseen kaupunkiin huomaa palaavansa uudelleen ja uudelleen. Jimmy Hopkinsin tarina on yksinkertaisesti nähtävä loppuun saakka. Pienet pelilliset virheet eivät lopulta merkitse mitään. On hieman kuin valittaisi kirjan kansista tai valitusta kirjasimesta, vaikka sisältö on täyttä rautaa. Grand Theft Auton sijaan Bully on se peli, joka jokaisen teini-ikäisen pelaajan olisi koettava.

Tekijä: Rockstar Vancouver / Mad Doc Software
Julkaisija: Take-Two Interactive Software
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivut: http://www.rockstargames.com/bully