Call of Duty: World at War (PC, PS3, 360)

26.01.2009 18:00 Miikka Lehtonen

Kun Call of Duty –pelisarja ponnahti nykyaikaan, monet hihkuivat innosta. Jipii, ei enää toista maailmansotaa! Minua tämä harmitti, sillä minä olen suuri natsien, Shermanien ja Lugereiden ystävä. Tästä johtuen olenkin sangen iloinen, kun Call of Duty: World at War näyttää, että toinen maailmansota rokkaa edelleen.

World at War sai ennakkoon melko negatiivisen vastaanoton. Aihepiirin ohella monia arvelutti peliä kehittämään kiinnitetty Treyarch, jonka edellinen yritys ei ollut kovinkaan onnistunut. Tällä kertaa osuu jo paremmin.

Call of Duty: World at War ilmestyy vain vuosi erinomaisen Call of Duty 4: Modern Warfaren perässä. Kenties tästä syystä, kenties Modern Warfaren huisista suosiosta johtuen pelit ovat kovin samanlaiset, mitä nyt aihepiiri on vaihtunut. Taas ollaan keskellä sotaa ja taas tapahtumia tarkastellaan kahden sotilaan perspektiiveistä.

Toinen sankareistamme on amerikkalainen merijalkaväen sotilas, joka taistelee yksikkönsä kanssa Tyynenmeren kuumimmissa kohteissa. Kun kuumuus on liikaa, käydään jäähdyttelemässä Stalingradin raunioissa neuvostosotilaana, joka päätyy onnettomien sattumien kautta tarkka-ampujaksi.

Kuulostaako tutulta? Ihan kuin tämä olisi nähty aiemminkin elokuvissa? Niin onkin, eikä peli sitä juuri peittelekään. Toisaalta miksipä peittelisi. Jos teemat toimivat suuren budjetin Hollywood-elokuvissa, miksi eivät myös elokuvamaisessa pelissä?

Peli ansaitsee erikoismaininnan myös siitä, että se ei peittele tai kaunistele sodan rumempia puolia. Kaikki tekevät karuja ja tylyjä asioita vuoron perään. Saksalaiset ampuvat antautuneita neuvostosotilaita, jotka taas tykittävät pakenevia saksalaisia selkään ja polttavat saksalaissiviilien asumuksia. Jenkit pistävät graafisesti ja tylysti palamaan rakennuskaupalla japanilaissotilaita, joiden kyseenalaisia näkemyksiä sotavankien oikeuksista ei niin ikään peitellä.

Kiinnostavaan ja tyylikkääseen aiheen käsittelyyn yhdistetään vielä hyvä tehtäväsuunnittelu. Mukaan mahtuu hiiviskelyä, massiivisia joukkohyökkäyksiä, tykistökeskitysten tilaamista ja paljon muuta mukavaa. Mitään yhtä dramaattista kuin se Call of Duty 4:n kuuluisin kohtaus – tiedätte kyllä mistä puhun – ei pelissä nähdä, mutta molemmat pelit on selkeästi veistetty samasta, mainiosta puusta. World at Warin yksinpeli onkin mitä mainiointa viihdettä.

Tiimityötä

Puhutaan yksinpelistä mitä puhutaan, World at Warin todellinen houkutin lienee monissa tapauksissa sen moninpeli. Miksipä ei, pidetäänhän Call of Duty 4:n moninpeliä monissa piireissä yhä genrensä parhaimpana. Muun pelin tavoin tälläkään osa-alueella ei tapahdu suuria muutoksia, vaan huomaa selvästi pelaavansa Call of Duty 4:n jatko-osaa.

Joitain muutoksia toki nähdään, jo puhtaasti ajankohdan vaihdoksesta riippuen. Asevalikoima on vaihtunut kivääripainotteisemmaksi ja monia tappoputkista annettavia hyödykkeitä, sekä kokemuksen karttuessa jaettavia perkejä, on muutettu.

Raflaavin ja monia eniten ärsyttävin muutos on helikopterihyökkäyksen muuttaminen ajan henkeen sopivammaksi. Nyt seitsemän tapon ketjuttaminen putkeen antaa pelaajalle mahdollisuuden kutsua vihollistensa kimppuun lauman sotakoiria. Koirat ovat jo itsessään vaarallisia vihollisia, mutta lisäksi näyttävät ne kutsuneelle tiimille tasan tarkkaan, missä viholliset lymyävät. Itse pidän, monet muut eivät.

Sama teema sopii muutenkin koko moninpeliin, joka on saanut monissa piireissä yllättävän negatiivisen vastaanoton. Pienet muutokset jo totuttuun rutiiniin toki aktivoivat monien pelaajien nillityspiirit, itse en pidä muutoksia mitenkään negatiivisina. Joissain kentissä nähdään lisäksi pelaajien ohjattavissa olevia panssarivaunuja, sekä toki myös se paljon ennakkoon puhuttanut liekinheitin.

Silläkin riskillä, että kuulostan nyt liian rationaaliselta, totean että vähimmilläänkin World at Warin moninpeli tarjoaa vähän vaihtelua Irakin kujiin kyllästyneille sotureille. Jotkut voivat huomata pitävänsä toisesta maailmansodasta modernia sodankäyntiä enemmän.

Toimivaa räiskintää

Call of Duty: World at War oli todella positiivinen yllätys. En odottanut ennakkoon Treyarchin peliltä paljon mitään, olinhan pelannut kaikin puolin tympeää Call of Duty 3:a. World at War on kuitenkin aivan eri tason peli. Sen yksinpeli on kiinnostava, haastava ja toimiva. Moninpeli jakaa mielipiteitä, mutta tarjoaa samaa herkkua kuin Call of Duty 4, uusilla mausteilla maustettuna.

Vielä jäi mainitsematta myös pelin ratkiriemukas kätketty pelitila, jossa lauma pelaajia pääsee yhdessä taistelemaan natsizombi-laumoja vastaan keskellä pimeää metsää. Luitte oikein. Co-opista pitävät voivat muutenkin pelata suurimman osan yksinpelikampanjasta läpi neljästään. Pari tehtävää jää pois valikoimasta puhtaasti lukumäärärajoitusten takia. Jos tehtävä on suunniteltu yhden pelaajan suoritettavaksi, neljän ymppääminen mukaan olisi ollut vaikeaa.

World at War ei välttämättä iske yhtä kovaa kuin Call of Duty 4, sillä se kiistämättä tuntuu enemmän sen jatko-osalta kuin täysin uudenlaiselta osalta pitkään jatkuneeseen sotapelisarjaan. Se täyttää kuitenkin mainiosti tämän vuoden Call of Duty –pelin kiintiön ja tarjoaa viihdyttäviä räiskintähetkiä koko rahan edestä.

Tekijä: Treyarch
Julkaisija: Activision
Testattu: Windows Vista, Intel Core2Duo E6600, Radeon HD4870, 4 Gt keskusmuistia, Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: 3,0 GHz prosessori, 512 Mt keskusmuistia, 256 Mt DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-64 (Internet, LAN)
Pelin kotisivu: http://www.callofduty.com
Miikka Lehtonen

Toinen mielipide

Ei huono, mutta pettymys. Call of Duty 4: Modern Warfare oli erinomainen räiskintä. Harmillisesti World at War ei pääse samalle tasolle. World at War tuntuu kaikinpuolin viimeistelemättömältä, kömpelömmältä, tylsemmältä kuin edeltäjänsä eikä asiaa auta toiseen maailmansotaan sijoittuminen. Äänet ovat masentavan lussukoita, ääninäyttely sentään hoidettu mallikkaasti. Musiikit ovat mitäänsanomattomat.

Moninpeli toimii paremmin, onhan se suora kopio isoveljestään. Erityismaininta Nazi Zombies -moninpelivaihtoehdosta! Tällaista menoa lisää ja monipuolisemmin. Hahmonkehityselementit ja puolustuksien suunnittelu mukaan, muutama hirviötyyppi lisää ja Nazi Zombies tai vastaava survival-meno olisi loistava ajatus ihan itsenäiseksi peliksi.

Kalle Hahl