Carriers at War (PC)
Noin vuonna kivi, Commodore 64 –kotimikron suurien vuosien aikaan, julkaisi australialainen SSG-pelitalo erinomaisen strategiapelin lentotukialuksista. Vuosikymmentä myöhemmin yhtiö julkaisi kaksi erinomaista strategiapeliä lentotukialuksista. Ja nyt, taas yhden vuosikymmenen kuluttua, erinomaisen strategiapelin lentotukialuksista.
Tietystä trendimäisyydestä huolimatta SSG ei ole jauhanut kahta vuosikymmentä yhtä ja samaa peliä, vaan siinä välissä firma on julkaissut runsaasti laatustrategioita. Carriers at Warin paluu pelikentälle on kuitenkin juhlimisen arvoinen tapaus. Lentotukialuspainotteista laivastosotaa aavoilla merillä ei näet kohtaa usein, puhumattakaan että näin toimivassa paketissa.
Aava meri kirkkaine taivaineen
Carriers at War on simulaatio toisen maailmansodan aikaisista suurista meritaisteluista. Se kuvaa yksittäisiä muutaman päivän ja enimmillään viikon tai parin mittaisia operaatioita, ilman suureen strategiseen kuvaan puuttumista. Taistelujen alkutilanteet on käsikirjoitettu valmiiksi ja pelaaja astuu näyttämölle, kun molemmat osapuolet ovat valmiit ottamaan yhteen. Puolensa valittuaan pelaajalla on käytössään taistelusta riippuen vaihtelevat määrät laivasto-osastoja, lentotukialusten koneita sekä maatukikohtiin sijoitettuja lentokoneita, joilla pyritään nujertamaan vastustaja tavalla tai toisella.
Julkaisuversiossaan peli kuvaa taisteluja Japanin ja Yhdysvaltain välillä, pääosin vuosina 1942 ja 1943. Lisäksi yksi skenaarioista sijoittuu vuoteen 1944. Näin suorilta käsin asennettuna pelin kokonaisuus on kuitenkin vain varjo siitä mitä se voi olla. Mukana näet tulee täysimittainen skenaarioeditori, jonka avulla on mahdollista luoda uusia taisteluja ja näin laajentaa pelin sisältöä tuntuvasti. Muistelenkin lämmöllä takavuosien Carriers At War II -pakettiani, joka sisälsi kymmeniä ja kymmeniä skenaarioita, lisäksi päälle pelaajakansan tekemät skenaariot. Siinä riitti pelattavaa.
Laivat ja lentskarit, sydänystävät
Strategiapelin ydin on laivasto-osastojen ja lentolaivueiden komentaminen. Kunkin skenaarion alussa niin Japanilla kuin liittoutuneilla on käytössään taistelun historiallisen alkutilanteen mukaisesti erilaisia sota-aluksia, mahdollisesti rahtialuksia, yleensä nivasta lentotukialuksia sekä maatukikohtia. Viimeksi mainituille voi olla sijoitettuna joko vesilentolentolaivueita tai maakentiltä operoivia hävittäjiä, tiedustelukoneita ja pommittajia.
Käytännössä nämä monen monituiset yksiköt ovat kuin shakkinappuloita, joita liikutellaan operaatioalueella vihollisen pään menoksi. Tavoite saattaa olla vaikkapa suorittaa maihinnousu tai estää vihollisen sellainen. Guadalcanalin saaren ympärillä riehuvissa taisteluissa yritetään niin huoltaa saarella olevia omia joukkoja kuin estää vihollisen huoltokuljetuksia, pommittaa vihollisen saarella olevia tukikohtia, nujertaa vihollisen pintalaivasto-osastot omien sotalaivojen tai lentokoneiden avulla sekä tietenkin löytää ja vaurioittaa, mieluiten upottaa, naapurin lentotukialukset.
Tekemistä siis riittää mutta homma sujuu verrattain vaivattomasti. Käyttöliittymä erottelee näppärästi käytettävissä olevat osastot ja kalustot. Esimerkiksi laivasto-osastojen komentaminen sujuu vaivatta suoraan karttaruudulta – suunta ja nopeus hoituvat parilla klikkailulla. Osastoille voi myös komentaa ottamaan suunnan vihollisen tai omaan tukikohtaan – tai pyrkimään taistelukosketukseen vihollisosaston kanssa. Osastot voivat myös suojata toisiaan, mikä on kätevää sekä tukialusten että saattueiden suojauksessa ilmahyökkäyksiltä.
Tukialukset ja lentokoneet ovat tietysti pelin ydin. Tukialusten käskytys on yhtäläisen sujuvaa, joskin lentolaivueiden operointi tuo niihin oman lisänsä. Yksinkertaisimmillaan homma kuitenkin sujuu niin, että pelaaja vain antaa tukialusosastolle määräyksen lähettää lentohyökkäys, sen jälkeen katsotaan riittääkö koneiden kantama ja lopuksi määritellään mitkä laivueet lähtevät liikkeelle ja millaisessa muodossa. Sama vaivaton systeemi toimii myös maatukikohtien laivueilla.
Ja sitten vain katsellaan seurauksia ja arvuutellaan osuiko taktikointi kohdalleen. Kannattiko jättää osa hävittäjistä oman laivaston suojaksi? Kannattiko ottaa riski hyökkäyksestä illansuussa, jolloin palaavat koneet joutuvat laskeutumaan yön pimeydessä? Osuvatko pommit kohdalleen? Löytävätkö koneet ylipäätään kohdetta vai hyökkäävätkö penteleet väärän osaston kimppuun?
Vetoavaa lentskarointia
Voisi sanoa, että CaWin pelijärjestelmä oli aikaansa edellä jo historiallisemmissa versioissa. Edelleen loistavasti toimiva systeemi on näet ovela yhdistelmä nopeutettua reaaliaikaa ja vuoropohjaisuutta. Pelaaja antaa määräykset taukotilassa mutta sen jälkeen peli laskee tapahtumat taustalla. Normaalioloissa peliaika kiitää eteenpäin vauhdikkaasti, pysähtyen vain jonkin merkittävän asian tapahtuessa tai pelaajan määräämän taukohetken saapuessa. Näin tapahtumaköyhä vuorokausi vilahtaa silmien edessä minuutissa, ja hiireen joutuu tarttumaan vain kun tapahtumat sitä oikeasti vaativat.
Meri- ja ilmasodasta kiinnostuneisiin Carriers at War uppoaa kuin Long Lance taistelulaivaan. Pelin käyttöliittymä on selkeä ja helppokäyttöinen. Sisältö on erittäin mielenkiintoinen. Toteutuskin esimerkillinen ja peli toimii vaivatta myös vaatimattomammilla kannettavilla.
Pari ongelmaa kuitenkin nousee aikansa pelattuaan pinnalle. Laivasto-osastojen pintataistelut ovat rasittavia ja tylsiä. Pelin tekoäly pitää pintansa jonkin aikaa, mutta lankeaa sitten polvilleen kieroilevan ihmispelaajan edessä. Tekoälypelaaja on kohtuullisen taitava mutta silti kaavamainen, eikä se osaa soveltaa sääntöjä samaan tapaan kuin ihminen – joka saattaa vaikkapa siirtää selustan lentokentiltä uusia laivueita etulinjaan sotimaan.
Nämäkin sietää – mutta sitten vastaan tulee rajallinen pelattavuus. Seitsemän skenaariota eivät riitä pitkälle, edes variaatioineen. Hupia irtoaa jonkin verran skenuja puukottamalla, kun pelaaja voi luoda vaikkapa lisää laivasto-osastoja ja lentolaivueita, muuttaa kalustoa ja koulutustasoa ja niin edelleen. Toistuuko Mariaanien kalkkunajahti, jos japskien lentäjien koulutustaso on historiallista parempi ja kalustokin hieman parempaa? Mutta itse virittelyn ilo ei riitä loputtomiin – ja tarve uusille skenaarioille kasvaa polttavaksi.
Vaan kun niitä ei ole. Pelin kustantaja ei ole julkaissut uusia skenuja, eikä pelattavaa tunnu löytyvän fanikansankaan tekemänä? Carriers at Warin ysäriversioon verrattuna pelattavaa on mitättömän niukalti. Tämä rassaa, kun tietää miten hyvää oli aikoinaan tarjolla. Missä vika, missä skenaariot?
Carriers at War olisi muutoin kaikin puolin erinomainen ja viihdyttävä strategia, mutta pelattavaa on tarjolla aivan liian vähän. Miksi strategiakansa ei ole innostunut skenaarioiden vääntämisestä tai kääntänyt vanhojen Carriersien skenaarioita uuteen peliin?
Tekijä: SSG (Strategic Studies Group)
Julkaisija: Matrix Games
Saatavilla: PC
Testattu: PC Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT ja kannettava HP Compaq nc6220, integroitu näytönohjain, 512 Mt muistia
Laitevaatimukset: Pentium III 800 MHz, 256 Mt, GeForce2 tai uudempi, 1024X768 resoluutio
Pelaajia: 1-2 (internet, vuorottelu samalla koneella)
Pelin kotisivu: Carriers at War
