Crusaders: Thy Kingdom Come (PC)

08.09.2008 17:40 Miikka Lehtonen

Ristiretket ovat mitä mielenkiintoisinta aikaa ihmiskunnan historiassa. Harvoin ovat vastakkaiset ideologiat törmänneet yhtä konkreettisesti ja näyttävästi, tarjoten mitä otollisimman ympäristön kiehtoville peleille.

Näiden kiehtovien pelien epäonneksi aikakausi on jo saanut sen määrittelevän opuksensa Total War -pelien muodossa. Muilla yrittäjillä pitäisi siis olla pakissaan todella maistuvat eväät, mutta ihme kyllä näin ei ole juuri koskaan.

Myös Crusaders: Thy Kingdom Come sijoittuu tähän sangen ikävään välimaastoon. Pesäerona Total War -sarjan peleihin se tarjoaa jälleen vain puhdasta taistelukentän tunnelmaa, eikä siis lainkaan suurempaa strategiaa maailmankartalla. Tämän sijaan peli tarjoaa valmiiksi suunniteltuja ja skriptattuja tehtäviä, joissa pelaajan valitsema euromahti jyrää kohti luvattua maata.

Strategian sijaan komentajille tarjotaan todella kevyttä armeijanrakennusta, jota harrastetaan tehtävien välissä leireissä. Yksiköille voi ostaa parempia aseita ja panssareita, mikä antaa pieniä bonuksia joko tehtyyn vahinkoon tai selviytymiskykyyn.

Ainoa uudempi ja omaperäisempi idea on mahdollisuus hallita armeijansa komentajaa ostelemalla tälle uusia kykyjä ja ominaisuuksia. Nämä vaihtelevat mestaritaktikon lahjoista – joka parantaa koko armeijan vahingontekokykyä – erikoishyökkäyksiin, joilla kaatuu vaikka koko rivi risupartoja kerralla.

Hyvä idea kaatuu siihen, että toisin kuin esimerkiksi Warhammer: Mark of Chaosissa, komentajaansa ei pääse itse hallitsemaan. Näin hauskat erikoiskyvyt jäävät tekoälyn vastuulle, eikä niitä juuri huomaa taistelukentällä sen enempää parantuneena taistelukykynä tai komeina efekteinä.

Jännää kuin kirjastossa

Pelin ominaisuudet ovat siis alempaa keskitasoa, eikä itse toteutuksesta voi sanoa paljon parempaa. Crusadersin pelaaminen on kuin 15-asteinen kesäpäivä: ihan kiva, mutta ei saa aikaan mitenkään ylitsevuotavaa intoa. Peli onnistuu osumaan kaikkiin tärkeimpiin maaleihin, sillä yksiköiden sijoittuminen vaikuttaa taistelumenestykseen, aseistusten välinen ero tuntuu ja muutenkin mennään selvästi strategian keinoin.

Ongelmana on kuitenkin yleinen ja täydellinen innottomuus. Pelistä puuttuu sodan tunnelma ja jäljelle jää hidastempoinen naksuttelu, jossa pelaaja katselee hi-taas-ti matelevien yksiköidensä etenemistä kohti seuraavaa kiintopistettä. Välillä pusikosta ilmestyy lauma vihollisia, jotka läpsäistään sivuun ennen marssin jatkumista.

Tämän voisi paremman puutteessa vielä kestää – joskin muistutan edelleen kaikkia siitä, että se parempi on saatavilla kaupan hyllyiltä – mutta pelin tekninen toteutus on järkyttävää tasoa. Vaatimattoman näköinen peli pyörii jo oletusarvoisesti sangen hitaasti, mutta kun pelaaja vie hiirensä kursorin ikonin tai yksikön päälle, ruudunpäivitysvauhti putoaa puoleen.

Tästä on kiittäminen komeaa, kolmasosaruudun kokoista härpäkettä, joka näyttää hienoja yksityiskohtia joko valitusta yksiköstä tai käskystä. Koita siinä sitten komentaa armeijaasi kun hiiren kursori hyppii sentin loikissa.

Crusaders: Thy Kingdom Come saa ainakin tämän arvostelijan raapimaan päätään. Eikö kehitystiimi ole kuullut Total War -peleistä? Toki niilläkin on puutteensa, mutta vastakkainasettelussa ne pyyhkivät lattiaa Crusadersilla ja muilla B-tason yrittäjillä. Miksi siis edes lähteä taisteluun, jos ei ole mitään uutta tai kiinnostavaa tarjottavaa?

Tekijä: Neocore
Julkaisija: Kemedia
Testattu: Windows Vista, Intel Core 2 Duo E6600+, 4 Gt keskusmuistia, Radeon HD4870
Laitevaatimukset: Pentium IV 2,4 GHz, 1 Gt keskusmuistia, GeForce 6600 / ATI Radeon X700
Pelaajia: 1-2 (LAN, Internet)
Pelin kotisivu: Crusaders: Thy Kingdom Come