Ensituntumat It Takes Two yllätti erittäin positiivisesti – ”Aivan upea seikkailu”, hehkutti toimittaja peliä parin tunnin jälkeen

Muropaketin pelitoimittajat pääsivät kokeilemaan yhteistyönsä sujuvuutta Josef Faresin johtaman Hazelight Studiosin kehittämän It Takes Twon parissa jo ennakkoon. Molemmat olivat sitä mieltä, että It Takes Two on ainakin alun perusteella erinomaiselta vaikuttava yhteistyöpeli lumoavassa maailmassa.

Julkaisupäivä: 26.3.2021
Studio: Hazeligth Studios
Julkaisija: EA
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 5, Xbox Series X, PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 2
Peliä pelattu ensituntumia varten: noin pari tuntia

Joonas Pikkarainen – ”Onneksi ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi”

Myös elokuvaohjaajana tunnetun Josef Faresin luotsaama Hazelight Studios on keskittynyt lyhyen historiansa aikana puhtaasti kaksinpelattaviin peleihin. Studion debyyttiteos A Way Out oli vankilapakoleffojen jalanjäljissä kulkeva trilleri, jossa kahden pelaajan eteneminen naitettiin samanaikaisesti pelattavuuteen ja tarinankerrontaan. Tekijöiden tuleva It Takes Two jatkaa samalla linjalla, joskin Faresin itsensä mukaan kyseessä on kaksinpelin seuraava aste.

Muropaketti pääsi tutustumaan ennakkoon odotettuun uutukaiseen ja kuulemaan pelin ohjaaja Faresin myyntipuheen tulevasta tuotoksesta, jolla tekijät halusivat kokeilla jälleen jotain täysin uutta ja hauskaa. Niinpä genreksi valittiin romanttinen komedia, sillä sitä on harvemmin peleissä hyödynnetty. Inspiraationa ei kuitenkaan ole toiminut mikään yksittäinen klassikko tai siirappinen nyyhkyleffa, vaan Faresin mukaan genreä on tarkasteltu ennemminkin tunnelman, tyylin ja rakastettavien hahmojen kautta. Ainoaksi innoitukseksi mies suostui lopulta myöntämään ”kaikki parisuhteet, jotka kaipaavat rakkautta” – ja Nintendon.

Ja tavoitteeksi ei sen vähempää kuin rakkauden ilosanoman levitys. Jos rakkaus mitataan puhtaasti pelaamisen ilossa, It Takes Two osuu nuolellaan kohteeseensa.

Alkuvuodesta Fares nousi (jälleen) otsikoihin luvatessaan tuhat dollaria sille, joka tylsistyy pelin aikana. Pari tuntia kestäneen demon perusteella lupaukselle tuntuu olevan katetta, sillä tekijät eivät pelkää esitellä ja sen jälkeen heittää menemään juuri esiteltyjä mekaniikkoja pitääkseen pelattavuuden muuttuvana. Parin ensimmäisen tason aikana It Takes Two esittelee enemmän mekaniikkoja, pelityylejä ja jopa kokonaisia genrejä kuin keskiverrossa tasoloikinnassa on yhteensä.

Touhu ei kuitenkaan tunnu pakonomaiselta tarpeelta vaihtaa kuvioita vain vaihtamisen ilosta, vaan mekaniikat seuraavat usein tarinaa ja päinvastoin. Osuipa ennakkosession aikana myös täysin puskista tulleita kohtauksia, jotka pistivät samanaikaisesti suun virneeseen, että sai nyökyttelemään muikeana pelattavan kirjon laajuudesta. Jos meno jatkuu edes puoliksikaan yhtä vauhdikkaana läpi pelin, saattavat tekijät lunastaa myös lupauksensa kaksinpelin seuraavasta asteesta. Ainakin yhden savolaisen vääräleuan he onnistuivat jo kääntämään.

Monipuolisuus jatkuu myös pelattavien hahmojen osalta, sillä demossa ei ollut montaakaan kohtausta, jossa kummankin rooli olisi ollut täsmälleen sama. Tätä hyödynnetään vahvasti myös etenemisessä, koska reitti eteenpäin vaatii usein kummankin pelaajan silloista uniikkia kykyä. Esimerkiksi aivan alkupään kentässä toinen pelaajista pystyy nuijimaan vasaralla tai linkoamaan itsensä sen avulla kuilujen yli, kun taastoinen ampuu seiniin tarrautuvia nauloja, joilla pitää telineet paikallaan tai  antaa lingottavaa ystävälle.

Kuten parisuhteessa, myös It Takes Twossa kommunikaatio nouseekin kriittisen tärkeään rooliin. Monet ongelmista vaativat nimenomaan ajoitusta tai kummankin pelaajan panostusta, joten tuppisuiden kanssa pelatessa pelin lukuisat ongelmat voivat tuottaa hankaluuksia. Vastaavasti pulmien pähkäily yhdessä luo pelailuun mukavan metatason, jollaisesta pääsee harvemmin nauttimaan.

Tämä takaa myös jossain määrin uudelleenpeluuarvoa, sillä kaksikolla pelaaminen poikkeaa itse asiassa yllättävän paljon toisistaan, jolloin myös pulmia katsoo täysin eri vinkkelistä. Faresilta tosin saatiin tämän kuuluisa saarnaus, kun yksi toimittaja uskalsi ennen peliä kysyä It Takes Twon uudelleenpeluuarvosta:”Kuka pelaa pelejä enää uusiksi? Meidän täytyy keskittyä siihen, että pelit ylipäätään läpäistään.

Uudelleenpelattavuuden ei pidä olla tärkeä asia. Mutta siihen on keskitytty siltä osin, että hahmoilla on omat kyvyt. It Take Twossa ei ole myöskään lainkaan kerättäviä, mistä olemme todella ylpeitä. Sen sijaan meillä on maailma, jota haluat tutkia ilman minkäänlaisia keinotekoisia kerättäviä.”

Juonellisesti seurataan puolestaan eroaikeissa olevaa perheellistä pariskuntaa, Codya ja Mayta, jotka heräävät yhtäkkiä yhteisen lapsensa tekemien nukkejen sisältä. Alun perusteella tekijät ovat onnistuneet saavuttamaan tavoittelemansa tunnelman, sillä värikäs maailma ja elävät hahmot herättävät välittömästi kiinnostuksen. Kulta, kutistin kakarat -meininki on viety lisäksi juuri sopivan liioitelluksi, jolloin arkinen valtava maailma tuntuu taianomaiselta ja söpöltä lukuisine pienine yksityiskohtineen. Faresin kommenttia täytyy myös myötäillä, sillä tasoja tutkii mielellään ihan omasta ilosta näiden pikkutarkoista detaljeista nauttien. Sinne tänne on lisäksi ripoteltu leikkimielisiä kisoja, joissa kaksikko ottaa mittaa toisistaan esimerkiksi köydenvedon tai tarkkuusammunnan merkeissä.

Juonen lopullisesta vetovoimasta on tosin tässä vaiheessa paha vielä sanoa mitään, mutta ainakin toistaiseksi siitä löytyvät herkät, tunteikkaat ja hersyvät hetket ripoteltuna sopiviin väleihin. Kestoa pelille on luvattu noin 12-14 tuntia.

Kerronnallisesti – ja studion aiemmat tuotokset tuntien – peliin olisi tosin sopinut hyvin haarautuva juoni, joka olisi lopulta kulkenut pelaajakaksikon yhteisten sävelten viitoittamalla tiellä. Tällaista ei kannata kuitenkaan odottaa, sillä eri variaatioiden luominen ja niputtaminen olisi vaatinut tekijöiltään aivan liikaa resursseja. Sen sijaan Codyn ja Mayn tarina on täysin lineaarinen niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Sen verran Fares tosin paljasti, että tekijät ovat suunnitelleet jo potentiaalisia laajennuksia It Takes Twolle. Näitä ei kuitenkaan välttämättä nähdä koskaan, sillä ohjaaja totesi studion keskittyvän todennäköisesti seuraavaksi jo heidän uuteen projektiin. Tämänkin luvataan tarjoavan taas jotain täysin erilaista, mutta mahdollisten laajennusten suhteen Fares ”ei sano koskaan ei koskaan”.

Vaan ilman laajennuksiakin It Takes Two näyttäisi antavan ainakin nähdyn perusteella silkkaa nautintoa kaikille kaksinpelien ystäville. Eikä aihevalinnan tai ilmeen kannata antaa hämätä, sillä luvassa on pelattavuudeltaan ja kerronnaltaan todella lupaavalta vaikuttava teos. Harvoin olen yllättynyt niin positiivisesti pelien suhteen, ja sitäkin harvemmin vaikuttunut pelattavuuden kirjosta. Demoon lähtiessä pelkäsin, että kokemus jäisi lopulta vain ihan viihdyttäväksi perusloikinnaksi, joka kierrättäisi samoja genren ikivanhoja mekaniikkoja kyllästymiseen saakka. Onnekseni olin asian suhteen hyvin, hyvin väärässä.

Ilari Hauhia – ”Kehittäjillä on riittänyt mielikuvitusta”

It Takes Twossa räsynukeiksi muuttuneet Cody ja May pääsevät matkan aikana kohtaamaan muun muassa seonneen imurin, sotahulluja oravia ja muita toinen toistaan erikoisempia haasteita. Kehittäjillä on todellakin riittänyt mielikuvitusta, kun pelissä vastaan tulevia hahmoja ja ympäristöjä on suunniteltu. Jokaisen nurkan takana odottaa uusi yllätys ja tarina ottaa jatkuvasti entistä hullumpia käänteitä.

Mielikuvitusta on käytetty myös pelimekaniikkojen suunnittelussa. Ensimmäisessä puuvajaan sijoittuvassa tasossa Cody saa työkaluikseen maagisia nauloja, kun taas May kantaa mukanaan vasaraa. Pelaajien tulee tehdä saumatonta yhteistyötä, jotta tasoissa pääsee eteenpäin. Esimerkiksi Cody voi joutua heittämään seinään naulan, jonka avulla May pääsee hyppäämään eteenpäin. May voi puolestaan rikkoa vasaralla Codyn tiellä olevat lasipurkit. Parivaljakon työkalut muuttuvat matkan varrella useaan otteeseen, mikä pitää seikkailun kiinnostavana.

It Takes Two vaatii pelaajilta saumatonta yhteistyötä. Pelin vaikeustaso on sopivan haastava, mutta ei liian kurittava. Vaikka Cody ja May eivät selviytyisikään jostain kohtauksesta, ei kuolemasta juuri rankaista, vaan peli ainoastaan kelautuu edelliseen tallennuspisteeseen.

Yhteistyön helpottamiseksi It Takes Twota pelataan jaetulla ruudulla, jossa toinen puolisko ruudusta esittää Codyn kamerakuvaa ja toinen puolisko Mayn näkymää. Jaettu ruutu on käytössä myös silloin, kun yhteispeli tapahtuu verkon välityksellä. Jaetun ruudun avulla toiselle pelaajalle voi antaa vinkkejä hankaliin kohtiin, mutta henkilökohtaisesti koin pysyvästi jaetun ruudun hieman häiritsevänä. Esimerkiksi Portal 2:n yhteistyötilassa käytetty ratkaisu, jossa toisen pelaajan ruudun sai hetkellisesti näkyviin tabulaattoria pohjassa pitämällä, olisi mielestäni parempi vaihtoehto verkkopelaukseen.

Graafisesti It Takes Two näyttää upealta. Hieman sarjakuvamainen tyyli istuu peliin mainiosti, mutta samalla tekstuurit on saatu pidettyä yksityiskohtaisina. Äänipuolta on haastava kommentoida, sillä ennakkoversiossa oli bugi, jonka vuoksi ääninäyttely ja suuri osa muustakin audiosta jäi omalta osaltani kokonaan kuulematta. Bugi toivottavasti korjataan pelin julkaisuun mennessä.

Kokonaisuudessan It Takes Two oli todella positiivinen yllätys. Trailereiden perusteella odotin peliä varovaisen positiivisin mielin, mutta ennakon jälkeen It Takes Two nousi heti odotetuimpien pelieni listalle. Onneksi julkaisua ei tarvitse odottaa enää kovin kauaa,

It Takes Two julkaistaan PC:lle, PlayStation 5:lle, Xbox Series X:lle, PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle 26. maaliskuuta. Switch-versio ei ole toistaiseksi suunnitelmissa, mutta Fares ei sulkenut vaihtoehtoa pois, jos se on teknisesti mahdollista toteuttaa. Peli tukee lisäksi Friend Passia, jolloin yhdellä ostoksella peliä voi pelata kahdestaan.