Ensituntumat: Suomalaisen Frozenbyten Trine 4: The Nightmare Prince palauttaa sarjan juurilleen juuri oikealla tavalla

11.09.2019 19:00 | Ilari Hauhia

Trine 4: The Nightmare Princen ennakkoversiossa pääsimme testaamaan lokakuussa ilmestyvää peliä kuuden tason verran eli noin parin tunnin ajan. Ensituntumien perusteella Trine 4: The Nightmare Prince välttää epäonnistuneen Trine 3: Artifact of Powerin sudenkuopat. Sen sijaan se ottaa mallia alkuperäisestä Trinestä ja Trine 2:sta ja leipoo tutusta reseptistä entistäkin paremman kokonaisuuden.

Trine-sarjassa seikkailee perinteisesti kolme hahmoa. Amadeus on laatikkoja ja muita objekteja tyhjästä esiin taikova velho, joka pystyy maagisilla voimillaan siirtelemään osaa pelimaailman kohteista ympäriinsä. Zoya on jousella ja nuolilla aseistautunut ketterä varas, joka voi viritellä naruja eri kohteiden välille. Kolmantena sankarina Pontius toimii kolmikon vihollisia miekalla huitovana ritarina, jonka kilpeä voi käyttää laajasti apuna myös taistelun ulkopuolella.

Trine 4: The Nightmare Princen tarinassa Amadeus, Zoya ja Pontius palaavat jälleen yhteen kun he saavat tehtäväkseen palauttaa kiukutteleva ja karkuun lähteneen  prinssin takaisin koulun penkille. Tehtävää hankaloittavat prinssin näkemät painajaiset, jotka vuotavat unimaailmasta tosielämään saakka, luoden kolmion tielle pelottavia hirviöitä.

Trine 4: The Nightmare Prince toimii mainiosti sekä yksinpelinä että co-op-seikkailuna. Yksin pelattaessa pelaaja voi vaihtaa napin painalluksella käyttöönsä jonkin kolmesta sankarista, kun taas co-opina pelimaailmassa vipeltää yhtä aikaa kaksi sankaria. Co-opia voi pelata joko kahdella peliohjaimella samalta ruudulta tai vaihtoehtoisesti verkon välityksellä.

Frozenbyten seikkailun tarjoamat fysiikkapohjaiset pulmat perustuvat sankareiden väliseen yhteistyöhön. Amadeus voi esimerkiksi asettaa vaakalaudan päälle sitä paikallaan pitävän laatikon. Sen päältä ketterä varas pääsee heilahtamaan köysiensä varassa tasolle, josta Pontius heijastaa kilvellään auringonvaloa oven avaavaan linssiin.

Pulmat ovat hauskoja, joskin ainakin alkupuolella pelin vaikeustaso oli kohtuullisen helppo. Monissa pulmista on tarjolla monia tapoja lähestyä ongelmaa, eikä Trine 4: The Nightmare Prince rajoita pelaajan luovutta. Joissain kohdissa näkee kyllä miten kehittäjät ovat suunnitelleet että taso pitäisi suorittaa, mutta kokeileva pelaaja voi löytää aivan erilaisen tavan pulman ratkaisuun.

Lisähaastetta kaipaavien kannattaa yrittää kerätä talteen mahdollisimman moni tasoihin ripotelluista pulloista, sillä niihin yltäminen vaatii välillä hieman enemmän pähkäilyä. Kaikkein hauskimpia kohtia olivat tasoihin piilotetut salahuoneet, jotka täytyi ensin löytää ja joista täytyi sen jälkeen ratkaista yleensä keskimääräistä vaikeampi pulma keräilytavaran sisältävän aarrearkun saavuttamiseksi.

Pelin edetessä sankarit oppivat lisää kykyjä. Esimerkiksi Zoya saa käyttöönsä jäänuolet, joiden avulla liikkuvia ovia ja heilureita voi jäädyttää paikalleen. Lisäkyvyt tuovat pulmiin lisää syvyyttä ja pitävät ne tuoreen oloisina.

Pulmat pysyvät samoina sekä yksinpelissä että co-opina pelattaessa. Co-opissa pelaajat voivat auttaa toisiaan ja esimerkiksi toinen pelaaja voi kiivetä Pontiuksen kilven päälle seisomaan, jolloin pulmista voi joissain tapauksissa tulla hieman helpompia.

Suurimmassa osassa pulmia käytössä on velho, varas tai molemmat, siinä missä ritarin kykyjä tarvitaan jossain määrin harvemmin. Välillä pulmien sijaan pelaajalle tarjotaan kevyttä kamppailua, jossa Pontiuksen pitäisi periaatteessa loistaa kolmikosta eniten. Käytännössä tehokkain tapa kukistaa viholliset on kuitenkin tiputtaa näiden niskaan Amadeuksen laatikko, joka kukistaa lähes kaikki vastustajat kertalaakista.

Tällä hetkellä laatikkojen tiputtelemiseen perustuva strategia tekee kamppailusta hyvin triviaalia, joten Frozenbyten kannattaisi ehkä miettiä laatikoiden voimaa vielä tarkemmin. Muutenkin kamppailu tuntuu Trine 4: The Nightmare Princen heikoimmalta osa-alueelta, sillä kamppailuissa ei yleensä pääse hyödyntämään hahmojen erikoiskykyjä kovin luovasti. Tavallisten vihollisten lisäksi Trine 4: The Nightmare Princessä on silloin tällöin myös pomotaisteluja.

Vaikka kyseessä oli vasta testiversio ja pelin julkaisuun on vielä vajaa kuukausi aikaa, toimi peli jo lähes moitteettomasti. Vastaan tuli vain pari pientä graafista bugia ja yksi Amadeuksen laatikoiden käsittelyyn liittynyt ongelma, joka ei kylläkään haitannut peliä kovin paljoa.

Pelihahmot reagoivat ohjaimen liikkeisiin hyvin. Omasta mieltymyksestä riippuen Trine 4: The Nightmare Prince toimii PC:llä yhtä lailla hyvin sekä hiirellä ja näppäimistöllä että peliohjaimella.

Ulkoisesti Trine 4: The Nightmare Prince näyttää satumaisen kauniilta ja peli on kaikeksi onneksi palannut ensimmäisestä ja toisesta osasta tuttuun ”2,5D”-kuvakulmaan. Pelihahmot liikkuvat kaksiulotteisesti, mutta kenttien taustalla näkyy upeita ja vaihtelevia maisemia. Ulkoisen olemuksen kruunaa taustalla soiva hieno soundtrack ja kertojan rauhallinen puhe, joita kuuntelee mielellään.

Kokonaisuudessaan Trine 4: The Nightmare Princestä jäi käteen positiivinen ensivaikutelma ja demon päättymisen kohdalla peliohjainta ei olisi halunnut vielä laskea kädestään. Mikäli Frozenbyte ehtii vielä viilata viimeisetkin, lähinnä kamppailuun liittyneet nillityksen aiheet pois ennen Trine 4: The Nightmare Princen julkaisua, tulee kyseessä olemaan todennäköisesti kaikkien aikojen paras Trine.

Trine 4: The Nightmare Prince ilmestyy lokakuun kahdeksantena päivänä PC:lle, Xbox Onelle, PlayStation 4:lle ja Nintendo Switchille.