UUSIMMAT

Ensituntumat: Total War Saga: Troy vie Total War -fanit Troijan sotaan lupaavien uudistusten kera

21.07.2020 20:29 | Joonas Pikkarainen

Total War -saagan sukeltaessa yhä pidemmälle historiaan, alkavat Warhammer-sivupolun fantasiaelementit nostaa yhä enemmän päätään.

Creative Assembly pitää tuttuun tapaan välivuoden suurstrategiasarja Total Warin suhteen ja tyydyttää fanien tarpeet asteen kokeilevamman ja pienimuotoisemman Total War Saga -sivusarjan avulla. Viime kerralla taisteltiin Britannian herruudesta ja nyt olisi Helenan vuoro. Tapahtumapaikkana mikä muukaan kuin Troijan sota arviolta 1200 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Total War Saga: Troy jatkaa saagan perinteitä tarjoamalla emosarjaansa pienemmän siivun totaalista sotaa. Tällä erää fokus on lähteestä riippuen historiallisesta tai sepitetystä sodasta, jota kävivät keskenään akhaialaiset ja troijalaiset mistäpä muustakaan syystä kuin naisesta. Tarinallinen inspiraatio on haettu Homeroksen kirjoittamasta runoelmasta Ilias, mutta pelissä on nähtävissä myös tuttu fantastinen vivahde emosarjan Warhammer-osista sovittaessa kreikkalaista mytologiaa osaksi ”historiallista” jatkumoa.

Testiversiossa oli pelattavana yhdet sankarit sodan molemmilta puolilta, Spartan kuningas Menelaos ja Troijan prinssi Paris, mutta lopullisessa versiossa pelattavia johtajia on yhteensä kahdeksan. Esittelyyn valittujen sankareiden perusteella näiden pelityylissä näyttäisi olevan kiitettävästi eroa keskenään, sillä kummatkin toimivat omien mielenkiintoisten mekaniikkojen ympärillä – yksilöllisten armeijapainotusten ohella, tietenkin.

Menelaos pystyy muun muassa asuttamaan poltetun kylän menemättä paikan päälle sekä värväämään joukkoja kenen tahansa liittolaisensa riveistä, jolloin omaa armeijaa pystyy jo alkuvaiheessa täydentämään potentiaalisesti oman valtion ulottumattomiin kuuluvilla yksiköillä. Joukkojen kokoamisessa kestää tosin tällöin normaalia pidempään. Armeijan pystytyksessä on muutenkin otettu pelisarjassa takapakkia, sillä yksiköt eivät enää ilmaannu armeijaan välittömästi heikkokuntoisina, vaan näiden kasaamisessa kestää vanhojen Total Warien tapaan yhdestä vuorosta muutamaan. Sama paluu koskee myös yksikkörakennuksia, jotka täytyy rakentaa etukäteen aina sinne lääniin, jossa tiettyjä yksikköjä tahtoo kasata.

Pariksen mekaniikat pyörivät puolestaan kuningasisänsä miellyttämisessä sekä tietenkin Spartalta varastetun Helenan tyydyttämisessä, joka hoituu kuljettamalla maailman kauneinta naista kylillä ja kaupungeissa pitääkseen tämän ja Pariksen välimatkan toisistaan mahdollisimman lyhyenä. Tämä tuo pitkiin valloitusretkiin mielenkiintoisen lisävivahteen, sillä liian kauan ja liian kaukana mielitiettynsä luota oleva Helena muuttuu hyvin nopeasti kuvainnolliseksi erinykseksi, joka kaataa pelaajan valtakunnan äkkiä polvilleen.

Valtakunnan hallinta on muutenkin kokenut suurimman uudistuksen pelisarjan historiassa sitten koskaan, ja alustavasti uusi kokeilu vaikuttaa todella lupaavalta. Yhden kaikkivoipaisen resurssin – kullan – sijaan Total War Saga: Troy esittelee peräti viisi resurssia, mikä vie pelisarjaa likemmäksi klassisia RTS-genrejä tai esimerkiksi Civilizationia. Näitä kaikkia myös tarvitaan niin rakennusten, yksiköiden kuin ylläpidon hoidossa.

Yksinkertaistettuna resurssit toimivat laatukriteereinä eri tason yksiköille ja rakennuksille. Ruoka pitää armeijat tiellä ja riittää alkupään yksikköihin, kun taas  kehittyneemmät ja raskaammat yksiköt alkavat vaatia valmistukseen myös pronssia. Puu, kivi ja pronssi toimivat lähinnä vastaavalla tasolla rakennusten kanssa, kun taas kulta on harvinaisempi erikoisresurssi, jolla käydään kauppaa ja ostetaan yksilöllisempiä rakennuksia.

Uusittu resurssinhallinta on ensituntuman perusteella mahtava lisä pelisarjaan, sillä se lisää strategisten läänien merkitystä entisestään. Jos esimerkiksi oma valtakunta ei tuota eivätkä liittolaiset anna pronssia, joutuu oman armeijan joko kasvattamaan heikommasta aineesta tai lähettämään asteen vaskisemmille apajille. Vastaavasti kunkin sankarin armeijafokus poikkeavat toisistaan, jolloin osa saattaa pääosin turvautua juuri pronssirohmuihin ja osa tyytyä ketterämpiin jousiampujiin.

Armeijat ovat toinen muutoksen kokenut lisä, sillä pelisarjan tutusta KSP:stä uupuu yksi kirjain hevosten jäädessä historiallisista syistä kuvioista käytännössä kokonaan pois. Puutosta lievennetään jakamalla jalkaväki kevyisiin, keskiraskaisiin ja raskaisiin joukkoihin, joilla on omat edut ja haitat toisiinsa nähden. Kevyet yksiköt liikkuvat esimerkiksi ketterämmin ja pystyvät piiloutumaan myös pienemmissä puskissa, kun taas raskas kalusto kyntää näitä kuin heinää joukkojen kohdatessa.

Taktiselle puolelle on lisätty myös erilaisten maastojen varianssia, jota korostetaan juuri yksikköjen raskaudella. Muta esimerkiksi hidastaa joukkoja eriasteisesti riippuen näiden hahmoluokasta. Toinen lisä ovat jo kertaalleen mainitut puskat, jotka toimivat kuin metsät mutta vain tietyille yksiköille. Joukot saattavat kantaa lisäksi toista aseparia, minkä lisäksi sivustaan iskemiset ovat entistä suuremmassa roolissa. Hevosten puutetta ei siten alun testin perusteella juuri huomannut kuin koukkausten hitaudessa, sillä samat taktiikat tuntuivat edelleen purevan parhaiten.

Viimeinen lisä taktiselle puolelle ovat kreikkalaisesta mytologiasta tunnetut olennot, jotka on sovitettu historiallisesti helpommin nielettävään muottiin. Kentaurit ovat esimerkiksi niitä harvoja ratsuväkijoukkoja, kun taas jättiläiset tai kyklooppi ovat vain paremmilla kasvuhormoneilla – ja jälkimmäisen kohdalla lisäksi eläimen pääkallo kypäränä – tantereelle juoksevia sotilaita. Näiden palkkaaminen armeijaan vaatii myös oikean läänin omistamista ja mahdollisesti erikoisrakennuksen pykäämistä.

Hirviölistan toinen puoli on siunaantunut puolestaan agenteille, jotka tekevät jälleen paluun pelisarjaan. Meduusa ja näkijä ovat oma yksikkönsä, joiden käyttötarkoitus on kartalla hieman eri. Agenttien takaisin tulon myötä karttojen voi taas odottaa täyttyvän tekoälyn hiippareista, ainakin jos testiversioon on luottaminen. Aikakauden jumalat pelaavat myös tärkeää roolia, joskin nämä toimivat lähinnä valtakunnallisina bonuspesinä, kunhan uhrilahjat on annettu.

Uusien mekaniikkojen ja muutosten ulkopuolella Total War Saga: Troy pyörii kuitenkin juuri niin kuin pelisarja on tehnyt jo vuosia. Alustavan tuntuman perusteella sarjaa viedään jälleen mielenkiintoisin askelin eteenpäin, vaikka pohja pidetään edelleen entisellään. Sagan kokeilevampi ote on usein kantanut hedelmää myös emosarjan puolelle, joten jos Troijan sodasta voisi jotain oppia ottaa myöhemmille polville (*köh*, Warhammer 3, *köh*), näkisin sen kohdistuvan juurikin pelin laajennetun resurssinhallintaan.

Total War Saga: Troy julkaistaan 13.8.2020.