ESPN NHL 2K4 (Xbox)
Vajaa vuosi sitten EA joutui kovan paikan eteen, kun Segan markkinoille tuoma NHL 2K3 valloitti lätkäpelien valtaistuimen itselleen. Tänä vuonna EA on panostanut kovasti uuteen NHL 2004 -peliin ja panostus näkyikin pelin laadussa. Aivan NHL 2K3:n tasolle peli ei yltänyt, mutta lähelle päästiin. Nyt Sega tekee kuitenkin vastaiskun julkaisten ESPN:lle brändätyn NHL 2K4:n, jonka myötä yhtiö yrittää mitä ilmeisimmin nostaa lätkäpelien tason entistäkin korkeammalle. Peli on kuitenkin työstetty aiemmin EA:lta tutulla asenteella, eli mitään radikaaleja uudistuksia paketista on turha hakea. Me selvitimme riittääkö kasa pienempiä muutoksia tyydyttämään vaativan kuluttajan tarpeet ja vaatimukset.
Edeltäjänsä tapaan NHL 2K4 pyrkii panostamaan nimenomaan siihen, että peli olisi mahdollisimman realistinen. Automaattisesti lapaan napsahtelevat syötöt ja lähes aina onnistuvat one-timerit on jätetty suosiolla muihin peleihin, vaikkei tässäkään pelissä aivan hirveää hukkasyöttöprosenttia pääse syntymään. Itse asiassa pelaaja saa itse vaikuttaa paljolti siihen millainen pelikokemuksesta tulee. Valikoista löytyy runsaasti säätömahdollisuuksia aina kiekon kimmoisuuden säätämisestä perinteisten pitkien kiekkojen, paitsioiden ja vastaavien on/off -asetuksiin.
Pelimoodeista ei löydy varsinaisesti mitään kovin yllättävää ja erikoista, ellei erilaisia minipelejä oteta huomioon. Minipeleissä testataan pääasiassa pelaajien tarkkuutta, laukaisuvoimaa tai luistelutaitoa, mutta mukana on myös muutamia erilaisia ulkojäitä ja ilmakiekko-lautakin. Suurin osa minipeleistä on hyvin toteutettu ja näin ollen ne lisäävät peliaikaa jonkin verran. Eteenkin pienellä ulkokentällä 2vs2(+ maalivahdit)-ottelut ovat varsin mielenkiintoisia, koska kiekko on erityisen kimmoisa ja vauhtia riittää.
Normaaleista pelimoodeista kovimmassa käytössä ovat varmasti yksittäinen ottelu ja ura-moodi, jossa on yritystä, mutta paukut loppuvat kesken. Suurimpana syynä paukkujen loppumiseen on liian pintapuolinen kosketus managerin elämään. Pelaaja saa sähköpostitse tietoa siitä mitä ympärillä tapahtuu, hän voi vaihtaa pelaajia ja tehdä muutamia muitakin juttuja, mutta varsin rajallisesti. Yksinpelilätkästä pitävälle uramoodi on kuitenkin kohtalaisen mielenkiintoinen tapaus, joskaan ei mitenkään erityisen vetovoimainen sellainen.
Yksinpeliä pitää pystyssä erinomainen tekoäly. Pelisarjan edellistä osaa pelanneet tietävät, että jo siinä tekoäly antoi kunnon vastuksen ja tässä uutuuslätkässä vastustajat ovat entistäkin kovempia. Tietokoneen hyökkäyskuvioita on hiottu ja eteenkin johtoasemassa oleva pelaaja saa varautua melkoiseen pyöritykseen ja paniikkiratkaisuihin. Tekoälyn ylivoimapelissä olisi kuitenkin yhä parantamisen varaa. Alivoimalla on nimittäin kohtuullisen helppo saada kiekko vastustajan päätyyn. Kunnon hyökkäyksen rakentaminen vaatii kuitenkin taitoa, sillä tekoälyn puolustustaktiikat ovat erittäin tehokkaita. Kiekkoilijat pyrkivät blokkaamaan laukauksia parhaansa mukaan, kiekollisen pelaajan karvaus on kovaa ja aina joku tuntuu kärkkyvän läpiajon mahdollisuutta.
Kaksi helpointa vaikeustasoa kannattaa kuitenkin suosiolla jättää ensimmäistä kertaa lätkäpelejä pelaaville, sillä ne eivät tarjoa minkäänlaista haastetta kokeneille pelaajille. Myös kontrollimoodi vaikuttaa pelaamiseen merkittävästi. Helpoimmilla asetuksilla kuka tahansa pääsee peliin sisään muutamassa hetkessä, mutta monipuolisimmat kontrollit vaativat jo hieman harjoitusta, sillä pelaaja pystyy tekemään lähes kaiken sen mitä oikeassa lätkässäkin voi tehdä ja tähän ei vain pari nappia riitä.
Maalivahtien taidot ovat ehkä hivenen alhaisemmalla tasolla kuin viime vuoden painoksessa, joka ei kuitenkaan tarkoita, että maalin teko olisi helppoa. Maalien tekeminen suorasta laukauksesta tai reboundista on vain tullut hieman helpommaksi. NHL 2K3:ssa hyväksi todetut maalikikatkin toimivat, ja tämä ei ole hyvä juttu. On kerrassaan ärsyttävää, kun jo ensimmäisessä Xbox Live -pelissä joutuu turvautumaan varmoihin kikkoihin vastustajan toimiessa samalla tavoin. Myös maalivahtien syöttötaito on edelleen ala-arvoinen, jonka takia kiekon pudottaminen takaisin peliin on aina riskialtista puuhaa, mutta toisaalta, niinhän se on oikeastikin.
Pelissä on luonnollisesti kaikki NHL-joukkueet oikeine halleineen ja muine oheistuotteineen. Taalaliigan joukkueiden lisäksi pelaamaan pääsee neljällätoista maajoukkueella ja muutamalla menneiden vuosien klassikkojoukkueella. Klassikkojoukkueet, vanhat pelipaidat ja muutamat muut bonukset saa avattua erityisillä pisteillä, joita pelaaja saa menestyksen mukaan.
NHL 2K4:n ulkoasu on muokattu vastaamaan ESPN:n televisiolähetyksiä, jotka meille suomalaisille ovat kuitenkin tuntemattomia. Hyvät ja selkeät valikot sekä kattavat statistiikat pelistä kuitenkin löytyy ja otteluissa on hieman sellaista televisiomaista tunnetta. Otteluiden selostuksesta vastaavat ESPN:n Gary Thorne ja Bill Clement, jotka hoitavat hommansa kiitettävästi. Muu äänimaailma ei vieläkään täysin vakuuta, sillä eteenkin katsomo on kovin hiljainen, vaikka viime vuodesta ollaankin menty eteenpäin.
NHL 2K4 ei petä virtuaalilätkän ystäviä millään tavoin. Se on pelattavuudeltaan ja lähes kaikilta muiltakin osa-alueiltaan täydellisyyttä hipova, eikä siitä montaa vikaa löydy. Miinukseksi voidaan kuitenkin laskea samankaltaisuus NHL 2K3:n kanssa, joten pelisarjan edellisen osan omistajien kannattaa harkita hetki ennen Segan uutuuslätkän hankkimista. Sen verran hyvästä pelistä on kuitenkin kysymys, että kukaan jääkiekosta edes etäisesti kiinnostunut ei tule heittämään rahojaan kaivoon napatessaan kaupasta mukaansa NHL 2K4:n.
