Europa Universalis III (PC)
Paradoxin historialliset strategiapelit tarjoavat perinteisesti upeaa vaihtoehtohistoriaa, vapaamuotoisesti kehittyvässä hiekkalaatikossa. Europa Universalis –sarjan kolmas osa ei petä niitä, jotka haluavat kirjoittaa maailmanhistorian uusiksi.
Yli 300 vuotta ihmiskunnan historiaa ja 250 pelattavaa valtiota – siinä EU3 pähkinänkuoressa. Mitä muuta pikku pelaaja voisi toivoa?
Paradoxin strategioiden resepti on osoittautunut vuosien mittaan erinomaisen toimivaksi ja vetovoimaiseksi. Pelaaja istutetaan tuttuun tapaan maailmanhistorian tapahtumien keskelle, oman valtionsa hallitsijaksi. Oletko hyvä ja rauhantahtoinen tai kenties paha, uskonpuhdistaja, valloittaja, radikaali talouskehittäjä tai muuri idän barbaarien edessä? Tai itse idän barbaari?
Valintoja ja vaihtoehtoja on valtavasti, sillä pelin laajuus ja mahdollisuudet ovat poikkeuksellisen mittavat. Mikä tärkeintä, hiekkalaatikkohistoria on erinomaisen kuvaava termi, sillä jokainen peli kehittyy aina omaan suuntaansa. Pelaaja ja eri valtioiden tekoälyjohtajat tekevät erilaisia päätöksiä, taistelut ja sodat päättyvät eri tavoin ja syntyy uusia, yllättäviäkin liittoutumia. Ja vihamiehiä. Historia kirjoitetaan uusiksi – pelaajan silmien edessä.
Kolme ja puoli vuosisataa
Pelihistoria alkaa vuodesta 1453 ja päättyy vuoteen 1789. Pelaaja voi tällä välillä valita vapaasti ohjastamansa valtion, oli se sitten yhden läänin lilliputtivaltio tai jokin sen aikaisista suurvalloista. Valtion ohjaksiin tartuttuaan pelaajaa ei rajoiteta, ainakaan peliteknisesti vaan lähinnä poliittis-taloudellisella sektorilla. Politiikan ja talouden lait näet astuvat voimaan ja pelaajan on luotsattava valtiotaan menestyksellisesti historian laineiden keskellä.
Päätöksiä on joskus harkittava tarkoin. Olisi toki mukavaa vaikkapa laajentua heikon naapurin kustannuksella, mutta kannattaako? Onko naapurilla turhan hyvät liittolaissuhteet tai pilaako sodanjulistus oman valtion mainetta turhan paljon? Onko pikku sotaan ylipäätään varaa? Meneekö talous kuralle tai innostuvatko talonpojat kapinoimaan?
Europa Universalis III onkin täynnä päätöksiä. Ja lisää päätöksiä. Silti sen pelaaminen on sujuvaa ja vaivatonta. Pelijärjestelmää on hiottu aiempien osien läksyjen mukaisesti, eikä byrokratia hukuta pelaajaa.
Käyttöliittymä on työstetty uusiksi. Menuja on hieman selkeytetty, vaikka karttatilavalikon siirtäminen oikeaan alareunaan pääkomentopalkista ei olekaan niin käytännöllinen ratkaisu.
Sisällön laajuudesta huolimatta hallitseminen on yllättävän helppoa. Sisäpolitiikka, budjetit, hovin hallinta, uskonnolliset aspektit sun muut esitetään päätösvalikossa erittäin selkeästi. Omaan valtakuntaan ja samalla naapurien suhtautumiseen vaikuttavat linjaukset, hallitusmuotojen muutokset ja kansalliseen identiteettiin vaikuttavat tavoitteet tehdään liukuvalitsimilla tai karttaa/valikkoa klikkailemalla. Asiat esitetään selkeästi numeroilla ja teksteillä, ponnahdusikkunat antavat tarkempia lisätietoja ja niin edelleen. Peli ei panttaa informaatiota. Halutessaan erilaisia tehtäviä voi antaa tekoälyn hoidettavaksi.
Lisää päätöksiä tehdään myös suoraan karttatilassa, tilanteen mukaan ruudulle avautuvassa ikkunassa – esimerkiksi talonpoikaiskapinan nujertamisen jälkeen voi pelaaja jatkaa entisellä linjallaan tai lepytellä mokomia pienellä veronalennuksella. Vaikutukset heijastuvat aikanaan automaattisesti valtakunnan ja naapurien tapahtumiin.
Vaikka päätökset on helppo tehdä, voivat niiden vaikutukset yllättää pidemmällä tähtäimellä. Politiikka on jännittävä asia – vaikka pelaaja miten tahtoisi olla vaikkapa laajakatseinen, kehitystä ja vapautta tukeva hallitsija, niin mitä jos alamaiset tai naapurit eivät siitä tykkää? Anna alaisille uskonnollista vapautta – ja kas, ääriuskovaiset naapurit vyöryvätkin pian rajan yli palauttamaan oikean uskon paikalleen.
Melkoinen osa peliä sujuu ajankiihdytyksen ollessa maksimilla, pelaajan katsellessa, odotellessa ja suunnitellessa. Ja maailmanhistoria etenee – tai muuttuu – silmissä.
Edellisosista Europa Universalis III eroaa ennen kaikkea visuaalisuudellaan. Paradoxille tyypillisestä 2D-maailmasta on lopulta luovuttu. Sen tilalla on 3d-vaikutelmaa tavoitteleva karttakuva, jota voi zoomata sisään ja ulos varsin luistavasti. Karttaa ei voi onneksi pyöritellä, se menisi jo turhan kikkailuksi. Muuttunut ulkoasu ei vaikuta käytettävyyteen, jos ei huomioi kasvaneita laitevaatimuksia.
Historiallista leikittelyä
Valtava monimuotoisuus viehättää. Vaikka eri pelien lähtökohdat ovatkin historiallisia, niin tapahtumat etenevät alkutilanteesta omaan suuntaansa – eikä aina siihen mitä historiankirjoista luettiin. Esimerkiksi 1400-luvulla ottomaanien vyöry länteen oli vielä valtava uhka koko Euroopan mantereelle, etenkin kun Eurooppa oli vain pikkuruisten, keskenään riitaisten valtioiden tilkkutäkki. Myöhempinä vuosisatoina lilliputtivaltiot hiljakseen häviävät ja suuret kansallisvaltiot muotoutuvat, vaikkakin yhä hyvin erilaisina nykypäivään verrattuna.
Vapaamuotoisen ja elävän vaihtoehtohistorian ohella peli toimii samalla myös erinomaisena historiaoppaana. Miten eri valtiot, uskonnot ja intressit sopivat toisiinsa? Miten maailmankartta rakentui eri aikakausina? Yllätyksiä on tarjolla paljon.
Europa Universalis III toimii edeltäjiään paremmin rakenteellisesti. Esimerkiksi todelliset historialliset tapahtumat on pystytty yhdistämään aiempaa paremmin pelin vapaamuotoisuuteen. Niiden aktivoitumisen ehdot tarkistetaan tarkemmin, sen sijaan että tapahtumat käynnistyisivät automaattisesti, oli tilanne mikä tahansa. Näin pelaaja on sujuvammin osa uutta historiankirjoitusta, sen sijaan että tapahtumia vietäisiin puoliväkisin tiettyyn suuntaan.
Kaiken poliittisen, taloudellisen ja uskonnollisen säätämisen ohella peli on myös sotilaallinen simulaatio. Ihmiskunnan historia on täynnä sotia ja bittihahmoja on helppo marssittaa kartalla taistelusta toiseen. Sotilaallinen toiminta on toteutettu erinomaisesti. Pelaaja ei marssi itse taistelukentälle, vaan armeijat sotivat automaattisesti valitun komentajan johtamina. Historiallisten armeijoiden ja teknologioiden erot tulevat hyvin selville, kuten myös erityisesti keskiaikojen perinteitä noudattava kaupunkien piirittämisen ja näännyttämisen traditio.
Uudesta grafiikkatyylistä voi olla montaa mieltä, mutta sisällöllisesti Europa Universalis III on onnistunut teos. Siinä on huomioitu onnistuneesti aiempien osien ongelmat, joten pelattavuus on loppumetreillä erinomainen. Monet uudet ominaisuudet, kuten kierompi tekoäly, uudet diplomatiamahdollisuudet ja vakoilu, tekevät pelistä pikku pykälän mielenkiintoisamman ja sujuvamman myös aiempia osia pelanneelle.
Moninpelikin löytyy, josta mielenkiintoisena detaljina mainittakoon cooperative-pelitila. Eli useampi pelaaja voi ohjastaa yhdessä samaa valtiota.
En silti epäile ollenkaan, etteikö tästäkin löydy omia ongelmiaan ajan mittaan. Uusi pelirunko toi mukanaan varmasti myös uudet ongelmat. Olisi ihme, jos näin laajasta ja monipuolisesta pelistä ei löytyisi jotain. Mutta tässäkin muodossaan se on erinomaisen toimiva valinta historiallisesta strategiasta kiinnostuneille.
Tekijä: Paradox Interactive
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC, Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Saatavilla: PC
Pelaajia: 1-32, moninpeli lähiverkossa tai internetissä
Laitevaatimukset: P4 1,9 GHz, 512 Mt muistia, 128 Mt näytönohjain, Windows 2000/XP
Pelin kotisivu: http://www.europauniversalis3.com/
