Far Cry 2 (PC, PS3, 360)

10.11.2008 18:15 Antti Mutta

Joseph Conradin Pimeyden sydän –kirja sekä siihen pohjautuva Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja nyt –elokuva ovat kiistattomia klassikkoja. Ihmisen mieleen synkempiin syövereihin sukeltavat matkakertomukset ovat ajattomia aiheiltaan.

Far Cryn jatko-osan tekijät ovat käyneet käsiksi mainittuihin teoksiin jopa tyhmänrohkeasti. Afrikan sydänmaille sijoittuva, avoimen pelimaailman seikkailu kunnioittaa kyllä lähteitään, muttei ole yhtä älykäs tai jännittävä kuin esikuvansa.

Conradin 1800-luvun lopulle sijoittuvassa kirjassa etsitään Kongon jokialueille kadonnutta norsunluumyyjää Kurtzia. Coppolan elokuvassa tapahtumapaikkana on Vietnamin sisällissota 1970-luvun taitteessa. Kapteeni Willardin tehtävänä on kadonneen, ilmeisesti hulluksi tulleen, eversti Kurtzin löytäminen.

Far Cry 2 yhdistelee molempia ja sijoittaa vielä tapahtumansa nykyaikaan. Paikkana toimii tuntematon Keski-Afrikan maa, jossa riehuu sisällissota. Eliminoitava henkilö myy sodan molemmille puolille aseita ja tunnetaan salanimellä Shakaali. Pelaajan valitsema palkkametsästäjä kuljetetaan keskelle kaaoksessa olevaa maata. Matkasta muodostuu odotettua pidempi ja vaarallisempi.

Kauhua, kauhua, käsikirjoituksen kauhua

Pelin esikuvat kasvattavat tunnelmaansa tasaisesti kohti kliimaksia, ja Kurtzin kohtaamista. Far Cry 2:ssa kehittely katkeaa alkuunsa. Puhtaasti peliajan pidentämiseksi keksitty malaria iskee heti alkumetreillä ja vie pelaajan kuoleman partaalle. Käsittämättömässä käänteessä pelihahmon pelastaa Shakaali itse. Lisäksi tämä kertoo tietävänsä pelaajan aikeista, mutta jättää sopivasti sankarimme eloon.

Kurtz on kirjassa ja elokuvassa karismaattinen ja pelottava hahmo, joka ei moista mokaa tekisi. Shakaali on kaikkea muuta: likaisiin vaatteisiin pukeutuneelta miesmallilta näyttävä rivisotilas, joka laukoo uskomatonta muka syvällistä soopaa ihmisen peloista ja hirmuteoista. Joseph Conradin Pimeyden sydämen tekstistä olisi voitu ottaa oppia paljon.

Matka on tärkein, ei päämäärä

Miksi sankarimme ryhtyy typerän alun jälkeen auttamaan kapinallisryhmittymiä, eikä etsi suoraan Shakaalia käsiinsä, jää hämärän peittoon. Kömpelö käsikirjoitus varjostaakin koko peliä, mutta pitää silti parhaiten mielenkiintoa yllä pelin edetessä. Kun pelaaja auttaa vallasta taistelevia kapinallisryhmiä, toiminnassa on mieltä ja tapahtumat etenevät riittävällä intensiteetillä. Vain tehtävien välimatkat sapettavat.

Yli 50 neliökilometrin laajuiseksi mainostettu pelialue on yksinkertaisesti liian iso seikkailtavaksi, vaikka se on jaettu kahdelle kartalle. Jeepeillä ja veneillä on mukavaa liikkua hyvän ajomallin ansiosta, mutta rajansa kaikella. Kun pitkälle ajomatkalle sattuu vielä vartioasemia ja perään lähteviä kapinallisia, menee matkustamiseen liikaa aikaa.

Paikallinen bussiverkostokaan ei riitä poistamaan turhauttavaa juoksutusta. Tallennuspisteinä toimivien, toisilta palkkametsästäjiltä vallattavien turvatalojen avokätinen ripottelu helpottaa vähän. Armollisesti tallentaa voi vieläpä vaikka kesken tehtävän.

Kertaustehtävät

Sivutehtäviä on käytännössä kahdenlaisia. Toisissa autetaan paikallisia asekauppiaita, toisissa kaapataan tehtäviä matkapuhelimien linkkitorneista. Asekauppiaat esittelevät palkkiona uusia, ostettavia, aseita, joita on runsaasti jokaiseen makuun. Linkkitorneista saatavat tehtävät korvataan valuutassa. Molemmat ovat sisällöllisesti itseään toistavia, ja muuttuvat huvista työksi.

Kolmas sivutehtävälaji ovat pakolliset malarialääkkeiden hakureissut, joille on todellakin vaikea löytää muuta syytä kuin peliajan pidentäminen. Jos sivutehtäviä ei suorittaisi, peli olisi koettu varsin nopeasti. Pakollisten malariatehtävien lisääminen on hölmö, mutta tehokas keino hidastaa tahtia – ja saada pelaaja kyllästymään.

Hiljaa hyvä tulee

Käytännössä jokainen tehtävä noudattaa samaa kaavaa. Ensin on hankkiuduttava sovitulle paikalle, sitten joko tapetaan, tuhotaan tai haetaan tavaraa. Syvyyttä luo vapaa tapa toteuttaa tehtävä. Vihollisten kimppuun voi juosta päättömästi, harkiten tai lähestyä huomaamattomasti.

Suora vihollisen kimppuun rynniminen ei kannata, jos ei halua tehdä pelaamista todella vaikeaksi. Tiedustelemalla kohteita ennen hyökkäystä saa tärkeää tietoa, jolloin taktiikkansa voi hioa valmiiksi.

Tarkka-ampujien, ajoneuvojen ja muiden tärkeiden kohteiden olinpaikat voi bongata etukäteen kiikarilla, Nämä ilmestyvät karttaan, jolloin voi miettiä hyökkäyksen suunnan ja tavan. Etukäteen suunnittelemalla on mahdollista selvitä tehtävästä ampumatta laukaustakaan. Ja jos on pakko tappaa, niin yksi harkittu luotikin voi riittää.

Tehtävät viehättävät myös vaihtelevien ympäristöjensä vuoksi. On keidasta, hylättyä sahaa ja vedenpäälle rakennettua kylää. Etenkin joella veneellä matkustaminen tuo puitteiltaan mieleen Ilmestyskirja nyt –elokuvan. Tuskin vahingossa.

Terveisiä unelmien reunalta

Visuaalisesti Far Cry 2 on jopa mykistävä. Kun aamupäivän aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lähettää säteensä viidakon lehvästön läpi, on yksinkertaisesti pysähdyttävä hetkeksi vain katsomaan maisemaa. Elämyksellinen on myös joen pintaan rapiseva vesisade, joka höyrystyy unenomaiseksi sumuksi Afrikan lämmössä. Tai savannin eläimet, jotka juoksevat tuulessa heiluvien ruohojen ja puiden lomassa. Konsoleilla kauniimpaa esitystä on tuskin nähty.

Pyrotekniikka on myös komeaa, vaikkei ihan etukäteishehkutuksen arvoista. Tuli todella leviää pitkin savannia ja kipuaa puihin. Molotovin cocktailien ja liekinheittimen kanssa on siksi varottava. Jopa singon tulisuihku saattaa sytyttää lähipuskat. Räjähdykset taas katkovat puista oksia, varisuttavat lehtiä ja tuhoavat hökkelitaloja.

Pinnallinen loisto onkin se, joka Far Cry 2:sta jää mieleen. Kaikki on päällisin puolin ja nopeasti vilkaistuna kiinnostavaa ja kaunista. Syvempi tarkastelu paljastaa kuinka kevyttä, vaikkakin maistuvaa, höttöä sisällä onkaan. Ilmestyskirja nytin ja Pimeyden sydämen pohdiskelusta ja jännittävyydestä jäädään kauas, mutta Rambo II:n suoraa toimintaa ollaan jo paljon lähempänä. Far Cry 2:n hankkimisen mieleisyys riippuu ihan siitä, että millaista viihdettä hakee.

Lue myös: Far Cry 2 – moninpeli ja karttaeditori (PC, PS3, 360)

Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-16
Pelin kotisivut: http://www.farcry2.com