Forgotten Realms: Demon Stone (pc, PS2, Xbox)

Forgotten Realms: Demon Stonen tekijän Stormfront Studiosin edellinen peli oli Electronic Artsille tehty Lord of the Rings: The Two Towers, jota uusikin peli melkoisesti muistuttaa. Kyseessä on audiovisuaalisesti upea ja vauhdikas läiskintäpeli, joka sijoittuu Keski-Maan sijaan Dungeons & Dragons -pöytäroolipelistä tuttuun Forgotten Realmsin fantasiamaailmaan. Pelissä elokuvamainen toteutus kohtaa hyvin kirjoitetun tarinan ja raivokkaan hyökkäysnapin hakkaamisen. Stormfront on onneksi kuunnellut The Two Towersin saamaa kritiikkiä ja korjannut uudessa pelissään monta sitä vaivannutta ongelmaa.

Demon Stonen tuotantokustannuksissa ei ole säästelty. Pelin juonesta ja tarinasta vastaa tunnettu fantasiakirjailija R.A. Salvatore, ja ääninäyttelyn saralla kuullaan kahta persoonallisen tunnistettavan äänen omaavaa näyttelijää Patrick ”Star Trek” Stewartia ja Michael Clarke ”Vihreä maili” Duncania. Peli ei onneksi kuitenkaan jää kuorrutuksensa varjoon, vaan toimii myös pelillisten osiensa kohdalla.

Kliseinen, mutta hyvin kirjoitettu tarina

Pelin sankareina ja päähenkilöinä toimii kolmen seikkailijan ryhmä, jotka tahtomattaan ajautuvat githyanki-kuningatar Serenkan ja demonisen slaad-lordi Ygorlin väliseen taisteluun, joka uhkaa koko Forgotten Realmsin maailmaa. Soturi Rannekin, velho Illiuksen ja puolidrow-haltiatar-varas Zhain kontolle jää pelaajan ohjastamana kaksikon kukistaminen ja maailman pelastaminen.

Salvatoren käsikirjoittama tarina toimii, sillä alun kliseisistä lähtökohdista huolimatta peli on aidosti kiinnostava ja sitoo toiminnan hyvin tarinaan. Sitä pelaa mielellään nähdäkseen mitä seuraavaksi tapahtuu. Päähenkilöt tuntuvat huomattavasti elävämmiltä kuin toimintapelien sankarit yleensä, mistä kuuluu kiitos myös taitavalle ääninäyttelylle. Saavutus on kova, sillä pelissä ei silti tuhlata aikaa pitkiin välianimaatioihin. Toiminta on etusijalla.

Pelaajan ohjauksessa on siis kolme pelihahmoa yhtä aikaa. Ohjattua hahmoa voi vaihtaa lennosta tekoälyn ohjatessa kahta muuta. Sankarit eivät koneenkaan ohjauksessa kuole helposti, joten niitä ei tarvitse kaitsea. Tämä onkin hyvä, sillä peli loppuu, jos yksikin hahmo kellahtaa.

Hahmot tietenkin eroavat ominaisuuksiltaan ja arvoiltaan toisistaan. Rannek ottaa ja jakaa iskuja eturivissä, Zhai osaa piiloutua varjoihin ja tappaa vihollisia sieltä yhdellä iskulla ja Illius omaa puolestaan tehokkaat kaukohyökkäysloitsut ja ryhmää suojaavat taiat. Taistelut ovat vauhdikasta örkkien ja muiden monstereiden avohakkuuta, jossa ei hyökkäysnappia säästellä. Ohjaus toimii, ja hahmot tottelevat käskyjä moitteetta. Vain kamerakulmat aiheuttavat ajoittain ongelmia.

Audiovisuaalisella puolella peli suorastaan loistaa. Hahmot, ympäristöt ja taustat ovat upeannäköisiä ja yksityiskohtaisia, ja käsin tehty hahmoanimaatio hivelee silmiä. Grafiikka herättää seikkailun ja taistelut henkiin upealla tavalla. Äänipuolikin ansaitsee suitsutusta. Jo aiemmin mainittua hyvää ääninäyttelyä tukee tilannekohtainen orkestraalinen musiikki. Ääninäyttelyä kuullaan tehtävien jälkeen aukeavissa päiväkirjamerkinnöissä.

Forgotten Realms: Demon Stone on viihdyttävä, upeannäköinen ja -kuuloinen toimintapeli, joka kuitenkin loppuu liian pian. Peli on hyvin lyhyt, eikä sen läpäisy avaa mitään suurempia salaisuuksia. Lisäksi toiminta on hyvästä tarinasta huolimatta erittäin suoraviivaista. Pelaaja etenee tunnelimaisesti lahdaten kaiken eteen tulevan. Moninpeliäkään ei löydy, vaikka kolmen pelihahmon olisi luullut sen mahdollistavan.

Pelistä jää kuitenkin positiivinen jälkimaku, vaikka lisää jääkin kaipaamaan.