Killzone 2 -ennakko (PS3)

05.12.2008 13:30 | Miikka Lehtonen

Killzone 2 on peli, jolta monet odottavat paljon – useissa tapauksissa liikaakin. Hypejunalla on paha tapa karata käsistä, eikä Sony tehnyt itselleen tai pelin kehitystiimille palveluksia esittelemällä esirenderöityä videokuvaa muka aitona pelikuvana.

Syksyn mittaan hype on kuitenkin laskenut huomattavasti ihmisten pelatessa kiireisesti muita pelejään. Niinpä Killzone 2 on onnistunut hiipimään loppusuoralleen melkeinpä huomaamatta. Pääsimme pelaamaan pelin ennakkoversiota ja jumangegga, tämähän on hyvä peli!

Killzone 2 on kulkenut pitkän ja kivisen taipaleen. Peli nousi silmänräpäyksessä niiden surullisenkuuluisien Halo-tappajien ykköstoivomukseksi huikealla E3-trailerillaan, joka paljastui myöhemmin esirenderöidyksi PR-hutuksi. Tämä latisti monien odotuksia melkoisesti, eikä niiden herättelyyn riittänyt edes myöhemmin julkaistu, tällä kertaa jo huomattavasti aidommalta näyttänyt pelikuva.

Miltei lopullista versiota pelanneena voin kuitenkin sanoa, että odotuksia kannattaa varovasti kalibroida ylöspäin, sillä hollantilainen Guerrilla Games on tehnyt pieniä ihmeitä pelinsä kanssa. Jo keskeneräinen beta-versio näytti aivan älyttömän hyvältä. Ei välttämättä aivan yhtä hyvältä kuin se ensimmäinen traileri, mutta peli pääsee silti niin lähelle, että sille voi huoletta ehdottaa tämän hetken parhaimman näköisen räiskintäpelin manttelia. Silläkin riskillä että tämä kuulostaa yliampuvalta, Killzone 2 sai minut useasti kirjaimellisesti haukkomaan henkeäni puhtaasta hämmästyksestä.

Tämä samanlainen viimeistelyn tuntu näkyy muutenkin kaikessa ja todistaa jälleen kerran sen, että hyvää ei saa kuin huolellisesti viilailemalla. Siinä missä Resistance 2:sta näkyi jatkuvasti, että kehitystiimiltä loppui  aika kesken, Killzone 2 todistaa olemuksellaan jatkuvasti päinvastaista. Pitkä kehitysjakso näkyy huikean grafiikan ohella erinomaisena tekoälynä ja kenttäsuunnitteluna, joka saa sydämen pamppailemaan ja pitää pelaajan jatkuvasti varpaillaan.

Stalinghastin kadut

Killzone 2 jatkaa siitä, mihin sarjan ensimmäinen peli lopetti. ISA onnistui torjumaan Helghastien hyökkäykset ja on nyt painanut punasilmäiset örmyt takaisin näiden omalle reviirille. Eletään siis hyökkäyssodan vauhdikkaita päiviä, mutta kuten niin monet muutkin valloittajat ennen heitä, ISA:n veikot saavat nopeasti huomata, että mikään ei ole niin vaarallista kuin nurkkaan ahdistettu karhu.

Peli ottaa sotateemastaan kaiken irti. Ennakkoversiossa taisteltiin puhtaasti kaupungissa – ja peli myös tuntui kaupunkitaistelulta. Nopeat sprintit pihojen läpi, klaustrofobinen hiippailu pimeissä kellareissa ja kadulla etenevien liittolaisten tukeminen yläkerrosten ikkunoista ovat mukavaa puuhaa. Peliä suljettujen ovien takana enemmän pelanneet vakuuttavat, että myöhemmin tarjotaan jos jonkinlaista muutakin tekemistä eivätkä harmaat rauniokaupungit ole suinkaan pelin ainoaa sisältöä.

Täytyy tosin todeta, että ainakin itse olisin täysin tyytyväinen vaikka ne olisivatkin. Huikeasta grafiikasta huolimatta Killzone 2:n suurin ero alkuperäiseen peliin tuntuu nimittäin olevan se, että tällä kertaa Guerrillan pojat ovat osanneet suunnitella hauskoja, vaihtelevia ja kiinnostavia kohtauksia, jotka jaksavat pitää pelaajan otteessaan.

Oma osuutensa uuteen viehätykseen löytyy pelin parannuksista. Rautatähtäimet ja muut genren pakolliset ominaisuudet toki löytyvät, mutta peliin on myös lisätty harvinaisen hyvä ja toimiva suojaussysteemi. Liipasinta vetämällä pelaaja liimautuu edessä olevan esteen taakse, jonka takaa voi sitten kurkkia yli ja reunoilta räiskien vihollisia. Pieni uudistus, joka muuttaa kertalaakista koko pelin tyylin. Nyt ei enää juostakaan pää kolmantena jalkana, vaan edetään rauhallisesti koko ajan ympäristöä lukien. Mistä vihollinen voi tulla? Mihin menen jos tulevat? Kontaktin osuttua vastaan ei nimittäin aikaa juuri ole, sillä aseissa on tehoa. Valokeilaan jähmettynyt pelaaja muuttuu nopeasti jauhelihaksi, joten kannattaa pysyä hereillä.

Moninpelin huumaa

Peliä on toki demottu muutenkin kuin yksinpelinä, kiitos pitkään jatkuneen ja lopulta melko suureksi paisuneen moninpelibetan. Moninpeli korosti entisestään pelin asettamaa pakkoa unohtaa vanhaa ja opetella uutta, varsinkin kontrollien suhteen. Moni testasi pikaisesti peliä, irvisti rumasti ja palasi takaisin oman suosikkinsa pariin. Niin tein miltei minäkin.

Ensireaktio on nimittäin järkyttävä. Tempo on nopea, kontrollit epäloogiset ja tähtäys tuntuu ihmeellisen lipevältä. Turpaan tuli jatkuvasti ja peli turhautti enemmän kuin viihdytti. Harjoittelu kuitenkin palkittiin: vammaiset kontrollit saa säädettyä juuri haluamansa kaltaisiksi ja ajan myötä se liukas tähtäyskin iskostui selkäytimeen.

Moninpeli jätti tästä huolimatta hieman ristiriitaisen kuvan, mutta samalla ajatuksen siitä, että vielä innokkaammalla harjoittelulla silläkin voi olla paljon tarjottavaa. Pelitiloissa luvataan löytyvän ja taustalla jyskyttää hahmon kehitystä ymmärtävä ja siitä palkitseva pelimoottori. Onnistumisilla kerätään kokemusta, jolla voi ostaa itselleen pelityyliä tukevia taitoja ja aseita.

Vaikka näitä ei betassa juuri nähtykään, loppupuolella Guerrilla paukautti testaajille kukkaroon vinon pinon pisteitä puhtaassa testimielessä, jolloin pelistä tuli melko hillitöntä kaaosta. Näkymättömät tarkka-ampujat, raketin lailla suhaavat haulikkomiehet ja monet muut taistelukentän ihmeet saivat ainakin minut raapimaan päätäni ja ihmettelemään, että millä konstilla kaiken tasapainottaminen onnistuu.

Tiettävästi tiimi kuitenkin sai beta-versiosta paljon palautetta pelaajilta ja lupasi ottaa ne harkintaan. Toivottavasti tämä tarkoittaa muutakin kuin räkäistä naureskelua tiimin kahvipalavereissa.

Huikeuden porteilla?

Niin huisilta kuin Killzone 2 vielä vaikuttaakin, se todellinen huikeus on edessäpäin. Moninpelibetassa käytettiin matalamman resoluution tekstuureita, jotka saivat pelin näyttämään huomattavasti vaisummalta kuin lehdistölle esitellyn ennakkoversion. Eikä tämäkään välttämättä edusta pelin viimeisintä tekniikkaa ja tilannetta.

Peliä on hiottu ja viilailtu jo pitkään, eikä syyttä. Hypen hieman laskeuduttua tiimi on päässyt rauhassa tekemään työtään ja tuloksena näyttäisi olevan peli, joka näyttää keskisormea kaikille sille naureskelleille.

Näin positiivisen ennakon jälkeen on toki disclaimerina todettava, että kyseessä ei suinkaan olisi pelihistorian ainoa ennakkoversio, johon on kylmän kyynisesti valittu ne pelin parhaimmat ja edustavimmat kohtaukset antamaan pelitoimittajille yltiöpositiivista kuvaa lopullisesta pelistä. Moinen on itse asiassa masentavan yleistä.

Ei siis välttämättä kannata ihan tämän perusteella vielä rustata Killzone 2:n nimeä vuoden 2009 parhaiden pelien listalle. Toivon kuitenkin hartaasti että loppupeli on yhtä tiukkaa kamaa. Potentiaalia on nimittäin vaikka mihin. Kävi miten kävi, odotus ei ole enää kovin pitkä, sillä Killzone 2 ilmestyy nykyisten tietojen mukaan jo helmikuussa 2009.

 

Tekijä: Guerrilla Games
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Testattu: PlayStation 3
Tulossa: PlayStation 3, helmikuu 2009
Pelin kotisivu: http://www.killzone2.com/
Miikka Lehtonen

 

Lue myös

Buzz! Master Quiz (PSP)

Guitar Hero: World Tour (PS2, PS3, Wii, 360)

Left 4 Dead (PC)

Midnight Club: Los Angeles (PS3, 360)

MotorStorm: Pacific Rift (PS3)

Red Alert 3 (360, PC)

Tiger Woods PGA Tour 09 (PS3, 360)

 

PS3-peluri: menikö Killzone 2 nyt hankintalistalle?

Katso tilanne vastaamatta

Muropaketin uusimmat