Kinect Star Wars (Xbox 360)

22.05.2012 19:00 Juho Anttila

Tekijä: Terminal Reality
Julkaisija: LucasArts / Microsoft
Testattu: Xbox 360 Kinect
Saatavilla: Xbox 360 Kinect
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: Kinect Star Wars
Arvostelija: Juho Anttila

Kinect-pelit herättävät harvoin minkäänlaista huomiota, mutta Kinect Star Wars on eri maata. Pelin ympärillä on käyty melkoista nettikihinää. Kommenttien sävyskaala on vaihdellut huvittuneesta pyhää vihaa lähestyvään närkästykseen.

Syynä reagointiin on ollut tietenkin pelin monellakin tapaa huikea tanssiosio. Jalalla koreaksi pahan keisarin, Darth Vaderin ja Han Solon kanssa, maistuis varmaan sullekin. Vaan on pelissä paljon muutakin.

Kinect Star Wars on nimittäin oikeastaan jonkinlainen välimuoto minipelikokoelman ja täysimittaisen pelin rajapinnalta. Paketista löytyy nuorten jedioppilaiden edesottamuksia seuraava seikkailu, kilvanajoa, kaksintaisteluita ja kyllä vain, sitä luvattua tanssimista. Taso vaihtelee.

Patience my young padawan

Tahdotte varmasti kuulla tanssipelistä? Malttia, kaikki ajallaan. Pelin ainakin päällisin puolin oleellisin sisältö kun muodostuu jedioppilaiden seikkailusta pimeän puolen voimia vastaan. Pelaaja, tai kaksi pelaajaa jaetulla ruudulla, omaksuvat täysin persoonattomien teinijedien roolin.

Alun lyhyen koulutusjakson jälkeen tapahtuu varmasti jokaisen yllättävä käänne, kun pimeyden voimat hyökkäävät koulutusleirin kimppuun. Seurauksena on kolmisen tuntia leijupyöräilyä, avaruussotaa ja valomiekkailua. Hauskaa koko rahan edestä siis.

Kaikkea ohjataan omalla keholla, Kinectistä kun on kyse. Leijupyöräily on vauhdikasta mutta huteraa. Esteitä on vaikea väistää, mutta ei sillä ole edes kauheasti väliä, sillä ainakin oletusvaikeustasolla pyörää ei saa hajalle yrittämälläkään. Vauhdin tuntua sentään riittää, vaan ei kuitenkaan näyttävyyttä.

Ehkä sujuvinta toimintaa edustaa avaruussota, toisin sanottuna raideräiskintä. Tähtääminen käsiä kääntämällä on lähes siedettävän tarkkaa ja hetken aikaa peli jopa näyttää ihan hyvältä. Ei ehkä tarkkuuden, mutta ainakin tapahtumien massiivisen mittakaavan puolesta.

Vaan se tärkein, valomiekkailu, jää ristiriitaiseksi kokemukseksi. Liikkuminen jalkaa eteen ojentamalla toimii ihan miten sattuu, onneksi kääntyminen seuraavaa vihollista kohti jätetään täysin tekoälyn tehtäväksi. Miekkaa heilutetaan kättä huitomalla, erilaisia liikkeitä puolestaan riittää noin yhden käden sormilla laskettava määrä.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Kohti ammuttuja lasersäteitä voi torjua vatkaamalla rannetta tuhmia mielikuvia herättävällä tavalla. Joidenkin vihollisten iskut on torjuttava ennen kuin pääsee itse syöttämään robotille miekkaa. Ajoittain pysähdytään harjoittamaan kaksintaistelua, joka on toteutettu harmillisen halvalla tavalla.

Sen sijaan, että kaksintaistelut olisivat hyökkäysten, torjuntojen ja väistöjen säestämää akrobatiaa, ovat tekijät ehkä teknisten rajoitteiden vuoksi päätyneet vuorottelumenetelmään. Ensin torjutaan muutama vihollisen isku, sitten vaihdetaan vuoroa ja hakataan kaveria niin pitkään kuin aikaa annetaan. Tämä toistetaan kunnes paha peltimies on historiaa.

Tylsää ja kankeaa, mutta aiheelle on silti juonipelin lisäksi omistettu myös oma minipeliosio, jossa pääsee lopulta mittelemään voimiaan myös itse Darth Vaderin kanssa. Tämän pelin kohdalla Darth Vader on vain hauskempi kohdata tanssilattialla.

Huteria ovat, rakettireen kontrollit

Se toinen eheämpi pelikokonaisuus käsittelee pahamaineisen Episodi 1:n tutuksi tuoma rakettirekirallia. Kuka lie tämänkin suomennoksen keksinyt. Itse Anakin Skywalkeriakin ajattanut kärsänaama värvää talliinsa paremman puutteessa nurkkia lakaisevan siivoojan, toisin sanottuna pelaajan, ja sitten onkin aika siirtyä radalle.

Rallia ajetaan kuten aika montaa muutakin Kinect-kaahausta. Kädet edessä ja kallistellen. Ohjaustuntuma on kiikkerä kuin kirkkovene juhannuskänneissä, mutta ratoja on mahdutettu mukaan ihan mukavasti ja ne sisältävät myös jännittäviä dynaamisia tapahtumia. Mutta miksi ihmeessä tätä osiota ei voi pelata jaetulla ruudulla kahdestaan? Suuri puute.

Rancor Rampage lataa peliin astetta enemmän massaa. Pelaaja tai pelaajat, sillä nyt jaettu ruutu taas toimii, saavat ohjattavakseen Jedin paluusta tutun Rancor-hirviön. Tarkoituksena on aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa ja hävitystä rakennuksia, robotteja ja elollisia olentoja pullistelevien kenttien puitteissa.

Suoritukset kerryttävät kokemusta ja kokemus puolestaan palkitaan lisäominaisuuksilla, mutta kontrollien kohdalla mennään vaihteeksi metsään oikein rytisten. Ohjattava rumilus kulkee haluttuun suuntaan vain satunnaisesti jos silloinkaan puhumattakaan siitä, kuinka vaikea on saada otusta suorittamaan halutun kaltainen hyökkäys. Kaiken tuhoamisen viehätystä ei silti käy kiistäminen.

Use the dance force, Luke

Vaan tätähän te olette kaikki odottaneet. Kinect Star Warsin ehdottomasti kamalinta ja yhtä aikaa ihaninta osiota: Galactic Dance-offia. Kukapa meistä ei olisi joskus tahtonut viedä Han Soloa kiihkeään diskotanssiin tai pistää jalalla koreaksi pahan keisarin kanssa? Ei kukaan muu vai? Eh, enhän minäkään, oikeasti…

Koko tanssipeli on yksi suuri vitsi, mutta toisin kuin pelivitsien kohdalla yleensä, tällä kertaa vitsi on viety huolella loppuun saakka. Moneen kertaan koeteltu tanssipelimekaniikka yhdistetään enemmän tai vähemmän tuttuihin popviisuihin, joiden sanoitukset on uusittu teemaa tukeviksi. I’m Han Solo, Blasterproof ja Princess in a Battle mainittakoon esimerkkeinä tarjonnasta. Myös tanssiliikkeet on nimetty teeman mukaisesti, mikä kertoo aidosta omistautumisesta aiheelle.

Raja nerouden ja hulluuden välillä on häilyvä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun Darth Vader pistää lantion heilumaan tanssimuotoisessa kaksintaistelussa itse pahan keisarin kanssa, voidaan puhua rehellisesti molemmista. Prinsessa Leia näyttää kaapin paikan ja Lando Carlissian pyytää kesken biisin lupaa liittyä bileisiin. Camp-arvo on häikäisevä.

Jos tarkastellaan aihetta pelillisestä näkökulmasta, tanssipeli tuntuu oudolta valinnalta niin Star Wars -pelissä yleensäkin kuin myös osana selvästi nuoremmille suunnattua Kinect-toimintapläjäystä. Samanaikaisesti se on joko vuosikymmenen suurin aivopieru tai vaihtoehtoisesti pelintekijöiden tarkoituksellinen keskisormenkohotus ja röhönauru kaikille Star Warsiin liian vakavasti suhtautuville puristeille.

Tai ehkä se keskisormi nousee sittenkin kohti niitä studiopomoja, joiden mielestä idea Star Wars -aiheisesta Kinect-pelistä oli siisteintä ikinä. Ajatus tanssiosiosta on ollut varmasti helppo myydä peleistä mitään ymmärtämättömille pukumiehille hihitellen samalla nurkan takana vitsin onnistumiselle. Mitäs antoivat liian vähän resursseja käytettäväksi vaatimuksiinsa nähden.

Kokonaisuutena arvioituna Kinect Star Wars ei nimittäin ole kauhean hyvä peli. Varsinainen seikkailu on juonellisesti yhdentekevä ja kontrolleiltaan köykäinen kokemus. Rakettirekiralli on liian huteraa pelattavaa ja Rancor Rampagekin kaatuu käsittämättömiin kontrolleihin.

Ehkä tekijöiden olisi rönsyilyn sijaan kannattanut keskittyä hiomaan varsinainen tarina kerralla kuntoon saakka. Osa välianimaatioista kielii siitä, että resursseja olisi ehkä riittänyt enemmänkin. Nyt ne on vain jaettu liian monen eri osion kesken, jolloin onnistumiseksi nousee vain se ainoa pelimuoto, jolla ei ole aidosti mitään lupaa olla olemassa osana Star Wars -universumia.

Kaiken tämän jälkeen on todettava, että Kinect-kokemus syntyy eläytymisestä. Samalla, kun itse huidoin tietäni läpi tarinapelin laiskasti ja tylsistyen, pelikaverina toiminut 12-vuotias hyppi, torjui ja väisteli kuin paraskin jedi konsanaan. Ehkä Kinect Star Warsille löytyy oikeutettu paikka nuoremman polven Star Wars -fanien hyllystä. Muiden kannattaa jättää peli suosiolla kauppaan, ellei tahdo piristää illanviettoja tanssipeliosion tarjoamilla röhönauruilla.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet