Legend of Zelda: The Wind Waker (GC)

14.04.2003 00:00 | Muropaketin toimitus

(Arvostelukappale on jenkki-versio, peli saapuu kauppoihin Suomessa 3.5.2003)

Zelda-sarjalla on pitkä historia ja maineikas historia. Jos tähän 80-luvulla alkaneeseen sarjaan ei ole vielä tutustunut, on vaikea ymmärtää sitä fanaattisuutta ja spekulointia, mikä on liittynyt Gamecuben Zeldaan. Pelkästään Linkin cell-shading-ilme on nostattanut aivan järjettömiin paisuneen keskustelun. Linkin uusi look on nähty liian lapsellisena ja uskoisin, että osaksi tähän on syynä se, että moni Zelda-fani on vuosien mittaan kasvanut aikuisikään ja haluaa Zelda-pelisarjan muuttuvan heidän mukanaan. Ja jos vähän aikuisempaa Linkkiä kaipaa, niin Namcon tulevassahan Soul Calibur II:n GC-versiossahan tällainen ihme löytyy.

The Legend of Zelda: The Wind Waker on saanut Japanissa ja Yhdysvalloissa vähintäänkin innostuneen vastaanoton, mutta mitä tässä pelissä on sitten niin erikoista? Shigeru Miyamoto haluaa pitää tietyt elementit pelissä ja voisikin väittää, että eihän Zelda ole niin paljon muuttunut. Jälleen kerran on helmaväkeä kaapattu, jälleen kerran Link voi tippua kohtuullisen korkealta saamatta vahinkoa, jälleen kerran pommien/bumerangin/miekan/jousen kanssa heilutaan. Linkin äännähdykset ovat ennallaan, pulmat kohtuullisen tuttuja ja Zelda-fani onkin hetkessä pelissä mukana.

On Zeldoja pelannut ennen tai ei, hetken kokeiltuaan The Legend of Zelda: The Wind Wakeria alkaa selvitä, mistä tämä kohu on lähtenyt liikkeelle. Vaikka grafiikasta voi olla mitä mieltä tahansa, peli on muuten aivan mahtava. Kaikki sujuu pelissä vain niin hyvin ja loogisesti. Pelaaja ei ole koskaan täysin hukassa miettien, mitä ihmettä seuraavaksi pitäisi tehdä. Toki aivonystyröitään saa käyttää jatkuvalla syötöllä, mutta turhautumista harvoin syntyy. Osaltaan ongelmissa on auttamassa keiju nimeltä Tingle, joka antaa mm. vihjeitä pelaajalle, miten edetä. The Wind Waker muuttuu pelinä koko ajan kuin kameleontti, tarjoten koko ajan uutta ja palkiten pelaajaa innostavalla tavalla. Peli ei kuitenkaan sorru samalla liialliseen helppouteen ja se pysyy tiukkana kokonaisuutena monipuolisuudestaan huolimatta.

The Legend of Zelda: The Wind Wakeri sijoittuu 100 vuotta N64-pelin, Ocarina of Timen tapahtumien jälkeen. Pelin alussa Linkin sisko kaapataan ja myssypää lähtee tätä pelastamaan. Heti kättelyssä pelaaja pääsee kokemaan pelin yhdestä uudesta ominaisuudesta eli merenkulusta. Purjehtiminen onkin mukava lisä peliin, varsinkin kun siihen liittyy tuulen hallinta. Pelaajalle annetaankin pelin nimessäkin esitelty Wind Waker, jonka avulla voi muuttaa puhurin suunnan. Näin purjehtimisen lisäksi pelissä on myös rytmipelielementtejä, sillä kääntääkseen tuulen suunnan pelaaja joutuu naputtelemaan c-tattia oikeisiin suuntiin tiettyyn tahtiin. Uusi esine on myös ”deku leaf” eli lehti, jolla voi liidellä kielekkeeltä toiselle ja huiskia, saaden aikaan pieniä ilmavirtoja. Lisäksi pelaaja saa myös käyttöönsä grappling hookin, jolla voi pölliä tavaraa.

Pelin kontrollit ovat loistavat ja vaikka Linkillä on kaikenlaista käytettävää roinaa aina bumerangista, miekasta, jousesta, lehdestä ja Wind Wakerista lähtien, kaikki toimii mainiosti. Taistelut ovat vaivattomia ja uusista esineistä tuntui aina nauttivan. Oma suosikkini on bumerangi, jolla pystyy nyt lukitsemaan viisi kohdetta, ennen kuin lähettää sen ilmaan. Taistelusysteemi on kohteen lukitsemisesta lähtien lähes sama kuin The Ocarina of Timessä eli homma toimii. Pelin ainoa valittamisen aihe on välillä vähän tuskainen kamera. The Wind Wakerissa on myös automaattinen kamera, jota voi myös halutessaan kohtuullisen vapaasti pyöritellä. Siitä huolimatta kamera tiukoissa kulmissa saattaa eksyä vastustajan sisälle ja ei sitä aivan vapaasti voi muutenkaan pyöritellä. Kameran kanssa oppii kuitenkin elämään.

Pelissä siis mennään erilaisille saarille ja selvitellään näiden asukkaiden ongelmia ja nämä auttavat sitten pelaajaa. Jokainen saari on oma upea maailmansa ja sen asukkaat erittäin persoonallisia. En tiedä mitä Shigerun pääkopassa pyörii, mutta ei voi kuin ihailla sitä mielikuvituksen juoksua lehtikansoineen ja aivan upeine pomohirviöineen. Yhtenä hauskana yksityiskohtana täytyy mainita, että osa yhden kentän hahmoista muistutti minua Muumi-maailmasta, varsinkin yksi henkilö oli kuin ilmetty Pikku Myy. Kentissä paistaa suoranainen nerous, niin hyvin kaikki on rakennettu ja ongelmat ovat erittäin monipuolisia. Oma osansa ovat pelistä löytyvät minipelit, kuten laivanupotuspeli ja postin lajittelu. Nämä ovat parhaimmillaan erittäin hauskoja ja niitä oikeasti unohtuu pelaamaan.

Yksi Shigerun hehkuttamia ominaisuuksia ovat Linkit ilmeet. Silmät seuraavat kentän tapahtumia, Link irvistelee ja hymyilee todella elävän näköisesti. Yleensähän peleissä varsinkin ilmeet ovat varsin kankean näköisiä ja The Wind Waker erottuu edukseen. Toki piirroshahmon näköiselle kaverille on helpompi tehdä ilmeitä, mutta siitä huolimatta ei Linkin ilmeitä voi kuin ihailla. Muutenkin animaatio on huippuluokkaa, joka tuskin kenellekään tuli yllätyksenä. Musiikki on myös laadukasta, mutta äänimaailma olisi ehkä kaivannut vähän enemmän potkua.

The Legend of Zelda: The Wind Waker on niin hämmentävän monipuolinen ja palkitseva, että pahaa tekee. Pelimekaniikka on loistava, kontrollit myös ja itse pidin parjattuja grafiikoita erittäin tyylikkäinä. Varsinkin tuli ja vesi on tehty todella upeasti ja oikeastaan kaikki muukin. Tästä pelistä voisi kirjoittaa vielä vaikka mitä, mutta en halua paljastaa siitä liikaa, vaan sanon sen, jonka te kyllä varmasti jo tiesittekin. The Legend of Zelda: The Wind Waker on loistava peli kenelle tahansa Gamecuben omistajalle pituudensa, laadukkuutensa ja yksinkertaisesti hämmentävän toteutuksen johdosta (perheen pienimmät tarvitsevat tosin englannin kielen takia vanhemman apua). Oli sitten pelannut aikaisempia Zeldoja tai ei, tämä peli on vain hankittava. Ja kyllä, The Legend of Zelda: The Wind Waker tulee olemaan kuluvan vuoden parhaimpia pelejä.

Kari Koivistoinen

Rajoitettu erä bonusdiscejä lähtee levitykseen The Legend of Zelda: Wind Wakerin ilmestyesssä kauppoihin. Pelin ostajat tulevat saamaan pelin mukana bonus-levyn, joka sisältää N64:lle ilmestyneen The Legend of Zelda: Ocarina of Time -pelin sekä sen Master Quest -version, jota ei ole aiemmin julkaistu. Lisäksi mukana tulee videoita tulevista julkaisuista. Meillä ei ollut valitettavasti mahdollisuutta testata bonuslevyjä, vaan pelasimme arvostelua varten vain The Legend of Zelda: The Wind Waker -peliä. Kaikkia salaisuuksia pelissä ei saa auki ilman GBA:ta ja sen linkkikaapelia.