Leisure Suit Larry: Magna Cum Laude (pc, PS2, Xbox)

Sierran klassisilla seikkailu-Larryilla ja uudella Magna Cum Laudella on hyvin vähän tekemistä keskenään. Sisältönsä puolesta graafisempi ja härskimpi peli heijastaa ehkä aikojen muuttumista, mutta onko tosiaan niin että samalla pelaajista on tullut yksinkertaisempia? Näin pelikustantaja vaikuttaisi olettavan Leisure Suit Larry: Magna Cum Lauden perusteella.

Larry Lovage on pateettinen hylkiö, joka setänsä tavoin haaveilee menestyksestä naisten parissa. College-elämää viettävä sinkku tajuaa elämänsä tilaisuutensa tulleen, kun paritusohjelma Swingles saapuu kampukselle. Ohjelmaan päästäkseen tarvitsee vain todistaa miehekkyytensä. Tähän kelpaavat naisvalloituksilta kerätyt voitonmerkit, joita Larrylle lähdetään metsästämään. Magna Cum Laudessa käykin flaksi useammin kuin aikaisemmissa Larry-peleissä yhteensä.

Magna Cum Laude ei ole seikkailupeli, vaan yhteen nivottu kokoelma erilaisia minipelejä. Pääasiallisesti kaadetaan naisia, joita muuten riittää kyllästymiseen asti, mutta mukana on pieniä lisäpelejäkin. Pelkistettynä opiskelijatyttöjen iskeminen käy kuin strip-pokerissa: pelaa korttisi oikein ja palkkioksi vilautetaan paljasta pikseli-ihoa. Korttipelien sijaan Magna Cum Laudessa muun muassa jutellaan, sekoitellaan drinkkejä, tanssitaan, hypitään trampoliinilla ja annetaan piiskaa. Todellisuudessa kyse on enemmänkin Speden Speleistä, sillä lähes kaikki peliosuudet ovat joko rytmi- tai reaktiopelejä.

Päällisin puolin peli on hyvin tuotettu – grafiikka on onnistuneen värikästä ja virtuaalinaiset keimailevat hyvin animoituina. Ääninäyttelyn laatu pelastaa myös paljon. Erityisen hauska on Commissarin ääninäyttelijä, joka kuulostaa erehdyttävästi Ossie Davisilta.

Pelin suunnittelu ja toteutus sen sijaan tyhjentää rakkoaan yhtä usein kuin päähenkilönsä. Ärsyttävin piirre on jatkuvat lataustauot. Olipa kyse sitten kampuksella liikkumisesta tai saman naisen iskemisen eri minipeliosioista, saa latausruutuja tuijottaa kokoajan. Lataustauoilla nähtävät aidot ja mallinnetut tyttökuvatkaan tuskin lohduttavat muita kuin alaikäisiä teinejä, joille Magna Cum Laude taitaa muutenkin olla suunnattu korkeasta ikärajastaan huolimatta. Latausmurheiden rinnalla hermoja raastavat epätarkat kontrollit rytmipeleissä, typerä pelaajan edestakaisin juoksuttaminen ja tiettyjen peliosuuksien vaatima rahamäärä.

Magna Cum Lauden huumori osuu harvoin ja silloinkin navan alapuolelle. Tunnelma on lainattu nykyteinikomedioista, joille mikään ei ole pyhää. Siinä missä Larry Laffer paini kolmenkympin kriisin parissa hienovaraisemmin, sisarenpoika kippaa viinaa ja piereskelee käskystä. Ehkä seikkailupeli-Larryjen kohderyhmää ei enää tavoiteta videopeleillä, mutta ei uuden sukupolven pelaajia tarvitsisi silti näin pahasti aliarvioida.