Mage Knight Apocalypse (PC)
Joskus ei voi kuin ihmetellä pelifirmojen ajatuksenjuoksua. Jos teet kopiota kuuluisan firman megasuositusta pelistä, eikö kannattaisi edes yrittää tavoitella alkuperäisen tasoa? Vai onko ideana vain saada lyödä ”muistuttaa etäisesti hyvää peliä!” -tarra paketin kanteen ja toivoa parasta?
Mikäli se ei vielä rivien välistä selvinnyt, Mage Knight Apocalypse on huono peli. Se yrittää niin kovasti olla uusi Diablo, mutta ei pääse lähellekään sen tai edes lukuisen keskinkertaisten Diablo-kloonien tasoa.
Diablon, Dungeon Siegen, Titan Questin ja monien muiden pelien tapaan myös Mage Knight Apocalypse on toimintaroolipeli, jossa paino on toiminnalla. Roolipelaamista ei juuri harrasteta. Peli perustuu kuuluisaan miniatyyrisotapeliin, mutta lisenssin käyttö jää nimen, ylimalkaisen taustatarinan ja figuurien kopioinnin tasolle.
Mikäli joku ei vielä ennakkoon arvannut, Mage Knightin maailma on katastrofin partaalla ja vain yksi jamppa (tai jampatar) voi pelastaa maailman. Maailman pelastaja voi olla kärttyisä kääpiö, haltiapaladin, puolilohikäärmemaagi tai toinen kahdesta noloihin fetissiasuihin pukeutuneista taistelijattarista. Pelaaja valitsee itse komentamansa hahmon, muut sankarikvintetistä liittyvät mukaan juonen edetessä.
Voi kurjuuksien kurjuus
Perusideat ovat ainakin teoriassa kohdallaan ja mikseivät olisi, onhan ne kopioitu lähes sellaisenaan paremmista peleistä. Sankarilla on käytössään pikavalintapalkki, johon raahataan kykyjä onnettoman pienestä ja hidaskäyttöisestä loitsukirjasta. Lisäkyvyt on omaperäisesti jaettu kolmeen kykypuuhun, joista jokainen painottaa jotain sankarin ominaisuuksista.
Varusteita löytyy ruhtinaallisesti matkan varrelta, mikä on harmi, sillä reppuun ei mahdu edes murto-osaa tarjolla olevasta saaliista. Esineitä löytyy joka lähtöön ja niitä voi kustomoida takomalla myrkkyhyökkäykset mahdollistavan jalokiven vaikka miekan kahvaan. Kovimmat tavarat muodostavat wanhaan kunnon tyyliin settejä, jotka keräämällä saa bonuksia. Ei siis mitään uutta auringon alla.
Tappavan mahtava pelattavuus voisi tietenkin pelastaa väsyneimmänkin viritelmän, mutta näin ei Mage Knightin tapauksessa käy. Pelaaja naksuttelee ja naputtelee kymmeniä tuhansia mosantteja palasiksi, kerää lootit ja nousee kokemustasoja. Maastosta löytyy vino pino onnettomia työnantajia, jotka ovat kadottaneet jotain.
Missään tässä ei sinänsä olisi vikaa – näistä samoista aineksista on rakennettu ennenkin hyviä pelejä. Jotenkin Mage Knight vain epäonnistuu cocktailin sekoituksessa täydellisesti. Pidän Diablo-tyyppisistä peleistä kovasti ja minun on tiedetty jopa pelaavan figupelejä, mutta olin täysin kypsä tähän viritelmään jo ensimmäisen tunnin jälkeen.
Oma osansa on ainakin umpisurkealla tekoälyllä. Mikäli haluat katsella, kun heiveröinen maagi tapattaa itsensä lähitaistelussa lohikäärmeen kanssa tai juuttuu pysyvästi kiinni pusikkoon, pelillä on paljon tarjottavaa. Ei sillä, että tekoälystä olisi paljon parempaan, sillä suurimman osan vihollisista pystyy jumittamaan kiinni maastoon ja sitten ampumaan haaskalta.
Surkeuden kruunaa tekninen toteutus, joka on niin onnetonta, että tekisi mieli kiroilla. Grafiikka olisi ollut pari vuotta sitten kohtalaisen nättiä, mutta voi kauhistus näitä konevaatimuksia. Jos näin vaisun näköinen peli pätkii upouudella tehokoneella, jossain on todella pahasti vikaa. Kamera suhaa omia polkujaan aivan missä sattuu, eikä näytä pelaajan tarvitsemaa tietoa kuin hetkittäin ja silloinkin vahingossa.
Lisävinkkinä peliä varoituksista huolimatta pelaaville: kääntäkää volyymit minimiin tai käyttäkää kuulokkeita. Taisteluäänet muistuttavat nimittäin pelottavan paljon niin kutsuttua aikuisviihdettä, vieläpä tavallista aikuismaisempaa sellaista.
Syksyn uusimman muotivillityksen mukaisesti peli on myös julkaistu täysin keskeneräisenä ja kaatuilee jatkuvasti. Mukana on myös hillittömän hauskoja bugeja, jotka mahdollistavat muun muassa elintärkeiden quest-esineiden muuttumisen vaikka pinoksi keppejä. Voi ilon päivää!
On vaikea kuvitella, kenelle Mage Knight on suunniteltu. Figupelin ystävät eivät saa siitä irti paljon mitään, koska kumarruksia figumaailman suuntaan ei tehdä kuin satunnaisesti. Maailmaan tutustumattomat pelaajat, jotka haluavat vain hyvän pelin, saavat vielä vähemmän. Mage Knight on nimittäin täyttä roskaa. Jos Diablo-tyyppinen toiminta kiinnostaa, Titan Quest ja Dungeon Siege II irtoavat pilkkahintaan alelaareista. Figupelin ystävien taas kannattaa käyttää euronsa lisäfigujen hankintaan.
Tekijä: IS Games
Julkaisija: Namco
Testattu: pc
Saatavilla: pc
Pelaajia: 1-5
Laitevaatimukset: Pentium 4 1.8 Ghz tai vastaava, 512 Mt keskusmuistia, 128 Mt DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain, Windows 2000/XP
Pelin kotisivu: http://mageknight.namco.com/
