Mass Effect (360)

19.11.2007 18:00 Tero Lehtiniemi

Kanadalaista Bioware-pelifirmaa pidetään PC-roolipeligenren pelastajana. Yhtiön Forgotten Realms -roolipeli Baldur’s Gate antoi aikoinaan pahasti näivettyneelle genrelle ennennäkemättömän piristysruiskeen. Pelin pohjana käytettyä Infinity Engineä hyödynnettiin vuosien saatossa niin jatko-osissa kuin esimerkiksi Planescape: Tormentin kaltaisissa mestariteoksissa.

Sittemmin Bioware on kunnostautunut myös Xbox-roolipelien tekijänä. Sekä Jade Empire että ensimmäinen Knights of the Old Republic ovat edelleen laitteen pelivalikoiman kärkipäätä. Koska Biowarella ei ole ollut taipumuksena pettää yleisöään, on yhtiön uuteen Xbox 360:lle julkaistavaan scifi-eepos Mass Effectiin kohdistettu suunnattomia ennakko-odotuksia. Miksi näin, mistä oikein on kyse ja lunastettiinko odotukset?

Pelot Biowaren otteen lipsumisesta voi heittää romukoppaan jo alkudemon pyöriessä. Lähes elokuvatasoinen grafiikka ja lukuisten Hollywood-tähtien tukemana hoidettu ääninäyttely vakuuttavat ensi metreiltä asti, mutta nämä ovat vasta jäävuoren huippu.

Mass Effect on tulevaisuuteen sijoittuva tarina, jossa galaktisen matkailun salat ovat avautuneet ihmiskunnalle. Intergalaktisen rauhan ylläpito on muinaisesta ja tuhoutumattomasta avaruuskaupungistaan hallitsevan eri roduista koostuvan neuvoston käsissä. Neuvoston käsikassarana ja ykkösnyrkkinä toimivat spectreiksi kutsutut tappavan tehokkaat erikoisagentit.

Pelin tarina saa alkunsa, kun ihmisten ensimmäiseksi spectreksi kaavailtu komentaja Shepard on spectre-arvioijansa kanssa noutamassa tutkimuksiin syrjäisen siirtokunnan liepeiltä kaivettua muinaisen rodun teknologiaa. Nouto-operaatio saa kuitenkin ikävän käänteen, kun Geth-robottirodun hyökkäys sekä tuhoaa siirtokunnan että tappaa mukana häärineen spectren.

Alkaa armoton kilpajuoksu, jossa vastakkain ovat Shepard miehistöineen sekä muinaisen, jumalina pitämänsä tuhoajarodun henkiin herättämisestä unelmoiva robottikansa. Tarina on Mass Effectin ehdottomasti vahvimpia puolia ja teknisen toteutuksen ansiosta meininki on kuin parhaimmassa scifirainassa.

Ihmisten esikuva

Jos Mass Effectin pelillistä antia ja genreä haluaisi luonnehtia jollain tavalla, voisi sitä ehkä kuvailla Gears of Warin ja Knights of the Old Republicin hienostuneeksi yhdistelmäksi. Keskustelut, interaktio ympäristön kanssa ja esimerkiksi hahmonkehitys on hoidettu hyvin KotOR-maisesti. Jopa juonen rakenne tuntuu välillä vastaavan tätä jo klassikoksi muodostunutta Star Wars -roolipeliä.

Gears of Warista taas muistuttavat taistelut, jotka on toteutettu samanlaisena, suojien käyttöä ja hidasta etenemistä kannustavana 3D-räiskintänä. Haloilla sun muilla hemmotelluille pelin räiskintäosuuksien kontrollit voivat tuntua hieman jähmeiltä, mutta hetken totuttelun jälkeen hommaa rullaa kuin unelma. Aseet, myös vihollisten, ovat tehokkaita. Esimerkiksi kiikarikiväärein aseistautuneille vihollisille menettää henkensä hyvin nopeasti.

Vaikka toiminta onkin merkittävässä osassa, ei Bioware-peli olisi mitään ilman pelaajaa haastavia moraalisia konflikteja ja vastakkainasettelua. Peli hylkää perinteisen hyvä-paha -akselin ja pelaajan tekemät valinnat lähinnä ohjaavat sitä millaisena spectrenä häntä pidetään: kaikille mallina toimivana esikuvana vai omia polkujaan kulkevana kapinallisena.

Vaikka tätäkin jaottelua voisi pitää vain variaationa perinteisestä hyvä/paha -meiningistä, on lopputulos kuitenkin jotain muuta. Kapinallisetkaan valinnat eivät välttämättä kuvasta puhdasta ilkeyttä, vaan kolikoilla on aina kaksi puolta. Lopputuloksena pelaajalla on merkittävä vaikutusmahdollisuus siihen, millaiseksi hahmon persoona ja jopa itse pelin tarina muotoutuu.

Ystäviä saadaan ja menetetään, liittolaisia tulee ja katoaa, riippuen pelaajan valinnoista. Pieniltäkin tuntuvilla päätöksillä voi olla kauaskantoiset seuraukset, sellaisessa mittakaavassa mitä peleissä on totuttu näkemään harvoin, jos koskaan. Onko etusijalla ihmiskunta, neuvosto vai koko universumi? Ovatko kaikki keinot sallittuja ja pyhittääkö tarkoitus keinot? Nämä ovat vain muutamia niistä asioista, joita pelaaja joutuu miettimään.

Hän joka pimeydessä vaeltaa

Koko komeus alkaa hahmonluonnollilla, jossa Shepardille valitaan sukupuolen lisäksi ammatti, ja ulkonäköä voi tunkata haluamakseen. Varsinaisia hahmoluokkia on kuusi, joskin niistä jokaisen kehitystä voi myöhemmin muuttaa kahteen eri suuntaan. Helpoiten peli sujuu sen räiskintäpainotteisuudesta johtuen soturityyppisillä hahmoilla, mutta tarjolla on myös löyhien taikurinkorvikkeiden virkaa hoitavia bioticceja että ansoihin panostavia teknikoita.

Alkuhässäköiden jälkeen peli avautuu kokonaisuudessaan ja sen voi karkeasti jakaa kahteen pääosioon. Avaruuden tutkiminen sivutehtävien perässä on parhaimmillaan jopa Star Control 2-tasoista hupia, kun pikkuhiljaa laajenevan galaksin aurinkokuntia voi tutkia piilotettujen aarteiden, piraattien tukikohtien ja mitä moninaisimpien minitehtävien muodossa.

Vaikka useat sivutehtävistä ovat perusrakenteeltaan hyvin samanlaisia, on niitä onnistuttu yleensä piristämään pienillä jutuilla niin tehokkaasti, etteivät ne tylsistytä missään vaiheessa. Planeettojen tutkiminen hoidetaan pääosin Mako-miehistönkuljetusvaunulla, jonka liikkumisen ja aseistuksen käytön hallinta on lähes yhtä tärkeää kuin jalkamiestenkin.

Juoneen tiukasti liittyvät kaupunkimaisemmat planeetat on toteutettu KotOR-tyylisesti: Shepard apureineen tutkii siirtokuntia ja muita asutuskeskuksia, jututtaa niiden asukkaita ja ratkoo näiden enemmän tai vähemmän suuria ongelmia. Kahden eri osion tasapainottaminen on onnistunut hyvin, joskin avaruuden tutkiminen on varsinkin pelin alkuvaiheessa niin kiehtovaa, että siihen uppoutuu helposti tuntikausiksi varsinaisen pääjuonen jäädessä myöhemmin ratkottavaksi.

Shepardilla on aina mukanaan kahden sotilaan apujoukko. Tarinan alkuvaiheessa mukaan lyöttäytyvä kuusipäinen lauma on sopiva sekoitus raskaaseen haarniskaan verhoutuneita mörssäreitä, hentoja taikurityylisiä bioticcejä sekä salamurhaajahenkisiä teknikoita. Vaikka tekoälysoturit hoitavat hommansa pääasiallisesti hyvin, on niillä erityisesti isompia tykkejä vastaan taisteltaessa taipumus tapattaa itsensä turhan päiten.

Avaruuden ja mitä moninaisempien planeettojen lisäksi tutkittavana on myös Shepardin alus Normandy. Pienen kaupungin kokoisen risteilijän miehistö reagoi Shepardin toimiin ja pelin aikana tehdyillä valinnoilla on vaikutusta myös näiltä osin. Shepardin suhde miehistöönsä kehittyy tehtävien aikana tehtyjen päätösten ja suvantovaiheiden aikana käytyjen keskusteluiden aikana, johtaen pahimmillaan välirikkoihin, parhaimmillaan romansseihin.

Galaksit räjähtää

Mass Effect on samalla sekä vaikuttava että hämmentävä kokemus. Lähes elokuvatason audiovisuaalinen toteutus ja hienosti kerrottu tarina tekevät siitä yhden vuoden tärkeimmistä science fiction -kokemuksista. Grafiikka pääsee valitettavasti todellisiin oikeuksiinsa vasta HDMI-tason kuvalla, joten vanhamman boxin omistajat joutuvat tyytymään hieman vaatimattomampaan, mutta silti hyvään laatuun.

Erityisesti Battlestar Galacticalle sydämensä menettäneet pitävät varmasti sarjasta lainatuista elementeistä. Samalla peli yrittää Galactican tapaan herättää keskustelua keinotekoisen ja oikean elämän oikeutuksesta ja eroavaisuuksista. Ontologinen pohdinta on kuitenkin selkeästi sivuosassa, pääpaino on ehdottomasti viihdyttävän tieteistarinan kertomisessa.

Pelin genrerajat yrittävä toteutus on mielenkiintoinen. Vaikka peli tuntuu ja näyttää viimeisen päälle tutulta Biowaren roolipeliltä, on ensisijaisesti FPS-taitoja mittaava taistelu sisällytetty kokemukseen saumattomasti ja sujuvasti. Aseistuksen selkärankana ovat kiikarikiväärit, haulikot ja rynnäkkökiväärit, isompia tykkejä jalkamiehille ei juuri ole tarjolla. Suuremmasta tuhosta vastaavat käsikranaatit ja biotic-voimat.

FPS-henkisyys satuttaa ehkä eniten juuri taikurihenkisiä bioticceja. Heikosti panssaroidut ja ruumiinrakenteeltaan heiveröiset biotaikurit eivät juuri kestä tulitusta, ja kolmen hengen ryhmissä biotic tuntuu raskaampaa aseistusta käyttävien soturien vieressä huonolta vaihtoehdolta. Pelin loppua kohden tämä ero tasapainottuu hieman, mutta varsinkin alkuvaiheessa meno on todella tuskallista.

Mass Effect on pitkästä aikaa peli, joka sai aikaan suorastaan pavlovmaisen kuolausreaktion jo ensimmäisten peliruutujen aikana. Ensimmäinen ”ihan nopea testaaminen” venyi kahdeksantuntiseksi ja päättyi aamuviideltä. Peli naulitsi takamuksen penkkiin tehokkaasti myös jatkossa. Silloin tällöin tökkivä ruudunpäivitys ja tekoälyapureiden satunnaiset mörhöilyt ovat pieniä murheita, kun pääosin toteutus on täyttä timanttia.

Vaikka hupi jää runsaasti sivutehtäviä suoritettaessakin vain noin 40 tunnin mittaiseksi, rohkaisee pelin rakenne ja monet vaihtoehtoiset loput pelaamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Läpäisyn jälkeen kokemuksen voi aloittaa alusta täysin samalla hahmolla ja vanhoilla varusteilla, jolloin myös kokemustasojen maksimimäärä nousee. Bioware on myös luvannut Livestä ladattavaa lisäsisältöä ja jatko-osiakin on tulossa.

Kyseessä on uuden konsolisukupolven peleistä ensimmäinen, joka ainakin minun mittakaavallani jo yksistään oikeuttaa konsolin oston. Tällaiset pelit ovat harvassa. Genrerajojen murtamisen vuoksi sen luulisi putoavan myös niille, joiden mielestä roolipelit ovat normaalisti liian tylsiä tai hidastempoisia.

FPS-kammoisia rotantappajia taas lohduttanee se, ettei Mass Effect ole loppujen lopuksi kovin vaikea. Pienenkin oppimiskäyrän oikeuttaa pelin tarjoama kokonaisvaltainen elämys. Kun peli perjantaina ilmestyy, sulkekaa puhelin, vetäkää verhot ikkunoiden eteen ja pelatkaa. Ette pety.

Tekijä: Bioware
Julkaisija: Microsoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.xbox.com/en-US/games/m/masseffect/