Men of Valor (pc)

Kuten elokuvilla, myös peleillä on omat vuosittaiset trendinsä. Tämän vuoden menestysaihe sotapeleissä on ollut Yhdysvaltain kyseenalaiset toimet kommunismia vastaan Vietnamissa 1960-1970 –lukujen aikana. Skenaariota voi pitää kiistanalaisena aiheena videopeleille, mutta suurin osa peleistä on pitäytynyt toiminnassa, jättäen poliittiset kannanotot muille areenoille. Vuoden viimeinen sotaa kuvaava peliteos on ensimmäisestä persoonasta kuvattu Men of Valor. Neutraalilla linjalla jatkava tuotos keskittyy olemaan historiallisesti mahdollisimman paikkansapitävä, karttamatta kuitenkaan toimintaa.

Sodan värit

Men of Valor toistaa monia fiktiiviseen Vietnam-tuotantoon kuuluvia kliseitä. Päähahmo Dean Shepard on uusi tulokas Kaakkois-Aasian kuvankauniiseen helvettiin vuonna 1965, jolloin koko konflikti oli vielä alkamaisillaan. Shepardin hahmo itsessään yllättää positiivisesti: tummaihoisia pääsankareita peleissä on nähty hyvin harvoin. Lyhyen ja nopeasti väännetyn oloisen harjoitusleirivaiheen jälkeen päästään tositoimiin taistelemaan pohjoisen kommunisteja vastaan. Sen kummempaa suurta juonta pelissä ei ole, vaan siinä käydään läpi erilaisia, osittain aitoihin tapahtumiin pohjautuvia tehtäviä.

Tekijät ovat valinneet järkevästi kopioidessaan kerrontaan osasen Half-Lifesta. Shepardin hahmoa ei nimittäin nähdä Gordon Freemanin tyyliin edes tehtäviä eteenpäin kuljettavissa välianimaatiopätkissä. Ratkaisu syventää samaistumista pelihahmoon onnistuneesti. Tehtäväkokonaisuuksien välissä Shepardin ääntä kuullaan kirjeenvaihdossa kotijoukkojen kanssa. Tekstiä kirjeissä on välillä ehkä liiaksi, mutta päähahmon ja tämän vanhempien välinen kirjoittelu tuo inhimillisen kosketuksen verisen toiminnan keskelle.

Liikuntarajoitteista toimintaa

Sotiminen on toteutettu Medal of Honor –pelien tapaan. Tapahtumat on käsikirjoitettu erittäin pitkälle ja kenttäsuunnittelu on yksioikoista. Vaihtoehtoisia reittejä ei ole. Raiteita kuljetaan tiukasti viidakossa, kaupungissa ja veneen kyydissä, ainoa ero jälkimmäisellä on, että pelaaja ei voi vaikuttaa edes liikuttuun suuntaan. Tiukasti määritellyn suunnittelun pelastaa vahva toiminta ja tyylikäs tekninen toteutus. Hyvän osan ajasta ratkaisu toimii, mutta yhtäkkiä huomaa jälleen ihmettelevänsä miksi mitään ei tapahdu. Syy? Pelihahmo ei seiso oikealla kohdalla, jotta seuraava käsikirjoitettu tapahtumaketju lähtisi käyntiin.

Ohjaus on tuttua fps-peleistä, mutta yksi puute nousee ylitse muiden: Dean Shepard ei osaa hypätä. Yleisesti ottaen tätä ei kaipaa, mutta epärealistisuus nostaa päätään, kun esimerkiksi riisipellolla ei voi hypätä pienen mutakukkulan yli, vaan alue pitää kulkea kuin labyrintti. Vastaavasti laatikot ja muut esteet ovat ylitsepääsemättömiä.

Aseet puhuvat

Aseiden käyttö sen sijaan toimii mallikkaasti. Men of Valor käyttää tarkkuustähtäysjärjestelmää, jolloin oikeaa hiirennappia painamalla kuva zoomaa lähemmäksi ja osumistarkkuus moninkertaistuu. Polvillaan ollessa tarkkuus nousee vielä entisestään ja makuulla osumismahdollisuudet ovat parhaimmillaan. Vaihtoehtoja asevalikoimassa on runsaasti kivääreistä automaattiaseisiin ja kranaatinheittimeen. Jälkimmäisessä voi käyttää ammuksina kranaattien lisäksi hauleja lähitilanteita varten. Pistinkin kuuluu valikoimaan, jos viholliset pääsevät kontaktietäisyydelle. Aseiden äänet kuulostavat miehekkäiltä kuten pitääkin ja automaattiaseet ovat kerrankin sarjatulikäytössä realistisen epätarkkoja.

Automaattinen tallennusjärjestelmä on aina mielipiteitä jakava ratkaisu. Hyvin toteutettuna se on huomaamaton ja kätevä, huonosti toteutettuna se tallentaa juuri väärissä kohdissa ja saa sapen kiehumaan. Men of Valor on näiden kahden vaihtoehdon puolessa välissä. Välillä on hienoa, kun ei tarvitse olla jatkuvasti itse tallentamassa ja voi keskittyä toimintaan. Toisaalta hupi on kaukana kun huomaa tehtäväryppään loppupuolella panosten loppuvan, eikä näitä saa mistään lisää. Ainoa ratkaisu on tällöin aloittaa koko osuus uudestaan. Paikoin peli onkin huonosti tasapainotettu.

Taistelutoverien tekoäly toimii kelvollisesti, vaikka mistään vallankumouksellisesta tiimityöskentelystä tuskin voi puhua. Sotilaat pyörivät ympärillä luoden illuusion hektisestä sotatantereesta, mutta pelaajan ei tarvitse käskeä tai kantaa huolta näiden kunnosta. Välillä omalla puolella joku saa luodista, mutta pienen valitustuokion jälkeen mies on taas kentällä avustamassa. Illuusio onkin muiden sotilaiden kohdalla avainsana, sillä näiden tarkoitus on luoda tunnelmaa, eikä toimia funktionaalisessa merkityksessä.

Korkeat tuotantoarvot

Moni Vietnamin sotaa kuvannut peli on onnistunut mainiosti virtuaaliviidakon luomisessa, mutta Men of Valor vetää tässä kohtaa pisimmän korren. Unreal-pelimoottorin esiin taikoma kasvisto on todella vaikuttavaa katseltavaa, eikä Vietkongin edustajia ole helppoa löytää tiheän lehvistön keskeltä. Grafiikka on muutenkin hienosti toteutettua kaupungeista öisiin jokimaisemiin. Erikoisefektit ansaitsevat myös maininnan: tulen lähellä lämmön tuottama ilmanväreily, räjähdysten aiheuttama kuvaruudun sumentuminen ja monet muut yksityiskohdat nostavat tunnelman uudelle tasolle. Valitettavasti menut ja yleinen visuaalinen suunnittelu eivät kulje käsi kädessä 3d-grafiikan kanssa.

Jos Men of Valorin peligrafiikka toimii hyvin, on äänipuoli kerrassaan mestarillisesti toteutettu. Aidoilla instrumenteilla ja isolla orkesterilla toteutettu Inon Zurin säveltämä musiikki pelastaa paljon ja lisää pelin elokuvamaisuutta. Ääninäyttelijät hoitavat työnsä hienosti ja onpa mukana jopa Taru sormusten herrasta -elokuvista tunnettu Sean Astin.

Men of Valor on kuin interaktiivinen elokuva. Tunnelma tempaisee mukaansa paremmin kuin suurimmassa osassa aikaisemmista Vietnamin sotaa kuvaavista peleistä. Kiitos tästä kuuluu mahtaville tuotantoarvoille. Elokuvamaisuus tuo mukanaan myös haittapuolet: suoraviivainen kenttäsuunnittelu ja valinnan vapauden täydellinen puute katkovat kerrontaa. Medal of Honor –pelien tyylisestä historiallisesti tarkasta, mutta toimintaa painottavasta yksioikoisesta pelistä pitäville Men of Valor on erinomainen valinta. Pelkästään Vietnamin sodasta kiinnostuneille pelillä on myös omat meriittinsä. Kaikesta tästä huolimatta pelimaailman oma Ilmestyskirja Nyt! odottaa edelleen tekijäänsä.