Men of War: Assault Squad (PC)

14.06.2011 15:30 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Digitalmindsoft
Julkaisija: 1C Company
Testattu: Q6600, 4 Gt muistia, Radeon HD 6870 1 Gt, Windows 7 64bit
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Pentium 4 3Ghz/AMD Athlon 64 3000+, 1 Gt muistia (XP 2 Gt muistia (Vista/7), 128 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-4 (skirmish) 2-16 (moninpeli)
Pelin kotisivu: http://www.menofwargame.com/assault/
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Reaaliaikaiset strategiapelit ovat koko historiansa ajan kärsineet jonkinasteisesta uskottavuusongelmasta. Dune II:n, Command & Conquerin ja Star/Warcraftien viitoittamana lajityyppiä pidetään niinsanottujen rushaajien ja zergaajien leikkikenttänä.

Digitalmindsoftin Men of War -sarja pyrkii kuitenkin omalta osaltaan pois tästä muotista. Sen brutaalin realistinen ja armoton ote joukkopohjaiseen sodankäyntiin onkin saavuttanut arvostusta myös perinteisissä strategiapiireissä, ja nyt julkaistu Assault Squad -lisäosa jatkaa samalla toimivaksi havaitulla linjalla.

Idealtaan ja komennoiltaan Men of War: Assault Squad on suorastaan naurettavan yksinkertainen: pelaaja aloittaa kartan alalaidasta, ja tavoitteena on edetä kohti määränpäätä. Ei kommervenkkejä, ei monimutkaisia juonikuvioita. Taktisia pisteitä kaappaamalla saadaan yksikköpisteitä, joilla voi tilata uusia, tehokkaampia yksiköitä.

Se mikä paperilla kuulostaa yksinkertaiselta on käytännössä kuitenkin jotain aivan muuta. Perinteiset RTS-taktiikat eivät nimittäin Men of Warissa vie kuin nopeaan uudelleenlataukseen. Kivi-paperi-sakset-mekaniikka toimii poikkeuksellisen brutaalisti, sillä esimerkiksi mikä tahansa jalkaväkiyksikkö on käytännössä vakava uhka kovimmillekin panssareille, ja muutenkin eteneminen on täysin kiinni sijoittumisesta ja yksiköiden saumattomasta yhteispelistä.

Näin jopa niinkin pitkälle, että pelatessa tulee väistämättä kovan luokan Commandos-viboja: tehtävien vaikeustaso on rakennettu niin, että usein tulee tunne siitä että pelaisi enemmänkin kierosti rakennettua puzzlea kuin varsinaista strategiapeliä.

Joukkoja ruudun molemmin puolin

Assault Squad jakautuu kahteen, varsin erilaiseen pelitilaan. Skirmish on niin sanottu yksinpelitila, jossa pelaaja pääsee sotimaan jokaisen sodan merkittävän osapuolen riveissä aste asteelta vaikeutuvissa tehtävissä. Perinteisen voittajien propagandan, eli Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Kansanyhteisön lisäksi maailmaa pääsee parantamaan myös suomalaisten näkökulmasta oikeissa riveissä: saksalaisina ja yllätys yllätys, harvoin nähtyinä japanilaisina.

Vaikka Skirmish onkin varsin mukavaa viihdettä myös yksinpelinä, on sekin parhaimmillaan moninpelinä. Normaalisti yhden miehen johtaman taisteluoperaation voi nimittäin jakaa maksimissaan kaikkiaan neljälle pelaajalle, jolloin pelin idea eli erilaisten yksiköiden vahvuuksien ja heikkouksien yhdistäminen pääsee tosissaan oikeuksiinsa. Tämän hienouden rinnalla varsinainen keskinäiseen sotimiseen keskittyvä moninpeli on melko perinteistä viihdettä.

Men of War: Assault Squad on kaiken kaikkiaan varsin vaikuttava paketti. Uusi skirmish-pelitila vie peli-idean hyödyntämisen äärimmilleen, ja Digitalmindsoft on osoittanut intonsa pelin kehityksen tukemiseen, sillä ensimmäinen muun muassa uusia yksiköitä ja karttoja tarjoileva DLC-paketti on jo ulkona.

Näyttävää, yksityiskohtaista mutta silti haastavaa strategiapeliä kaipaavalle Men of War: Assault Squad on varsin mainio hankinta, etenkin mikäli sattuu omaamaan samanlaisista peleistä kiinnostuneita kavereita. Yksinpelinä Assault Squadin anti nimittäin jää laihanlaiseksi moninpelitiloihin verrattuna.

Toinen mielipide

Ihastuin aikanaan Soldiers: Heroes of World War II:ssa siihen, että tehtävät olivat kuin isoja hiekkalaatikkoja, joissa pelaajalle annettiin tavoitteet ja kourallinen miehiä. Ratkaisu oli omasta mielikuvituksesta kiinni.

Omaan makuuni Men of Warin tehtävät ovat turhan kaavamaisia. Vaikka teoriassa nytkin olisi useampi tapa saavuttaa tavoitteet, tuntuvat tehtävät liian ennaltamääritellyiltä. Sama ”vika” oli kyllä myös itse Men of Warissa, joten jos pidit siitä, tuskin petyt nytkään.

Something of Something –sarjan eräänlainen tavaramerkki on kaunis ja pikkutarkka grafiikka. Vuonna 2004 ilmestynyt Soldiers: Heroes of World War II on ikäisekseen yhä mukavaa katseltavaa, eikä Assault Squad ole ainakaan tässä suhteessa perheen musta lammas.

Ympäristö tuhoutuu sodan melskeessä, kauniisti animoidut ukkelit kirmaavat ja loikkivat suojaan tulituksen alta. Panssarit möyrivät maastossa jyräten kaiken tieltään. Visuaalisesti pelissä ei ole valittamista, eikä ainakaan omalla koneellani mitään nykimistä esiintynyt. Tunnelma tästä tuskin paranee.

Äänet ovat aika bassovoittoiset, minkä sain kantapään kautta huomata naapurin koputtaessa asuntoni seinään, kun itse fiilistelin sotamiesten parissa. Niin musiikissa kuin efekteissäkin on mielestäni mukavasti munaa.

Assault Squad on moninpeliksi tehty ja se myös näkyy. Nojatuolikenraalit voivat ottaa mittaa toisistaan sujuvasti verkon välityksellä. Sodan kaikki viisi osapuolta ovat käytettävissä ja leikkikenttänä huimaavat lähes neljäkymmentä eri karttaa neljässä eri pelimoodissa, jotka ovat nimeltään combat, assault zone, frontlines ja skirmish.

Combat on pelimuodoista perinteisin, pakollinen ”viimeiseen mieheen” deathmatch, Assault zones taas keskittyy strategisesti tärkeiden alueiden hallintaan kartalla, ehkä hieman Battlefield-sarjan tyylisesti. Frontlines-tilassa toinen osapuoli hyökkää ja toinen puolustaa. Skirmish on niille, jotka taistelevat mieluummin ystävänsä rinnalla kuin häntä vastaan.

Moninpeli toimii, mutta pelikaveriksi kannattaa valkata oma kaveri, ellei ole aivan varma taidoistaan. Kuten nettipeleissä yleensä, lurkkii julkisilla palvelimilla huomattavan paljon elämättömiä olmeja, joiden olemassaolon tarkoitus on olla jossain pelissä mielettömän hyvä ja murskata kaikki satunnaiset harrastelijat.

Tämän lähemmäksi ei lapsuuden hiekkalaatikkosotia pääse ilman, että saa hiekkaa pöksyihinsä. Mikäli Men of War ei ole aivan täysin puhkipelattu, tarjoaa Assault Squad lisää mannaa seuraavaa Vietnamiin sijoittuvaa osaa odotellessa.

Henri Heikkinen