Mini Ninjas (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

08.10.2009 17:50 Antti Mutta

Tähän mennessä tapahtunut: menestyneen toimintapeliserjan tekijä yrittää pitkästä aikaa uutta. Kallis hanke floppaa täydellisesti. Moniosaiseksi suunniteltu konsepti jäädytetään. Hieman aikaa kuluu. Yhtäkkiä tekijä ilmoittaa uudeksi projektikseen ninjaseikkailun nuorempaan makuun.

Tarina on kyyniselle kuin mannaa taivaalta. Ettei vain olisi kassavajeen korjausyritys kyseessä? Ehkä. Mutta sillä ei ole merkitystä uuden pelin kannalta. Ja siksi tässä arvostelussa ei tekijän edellisiä meriittejä mainita. Nyt valokeilassa ovat minikokoiset salamurhaajat.

Maksimaalinen pettymys

Mini Ninjas on söpö saaga Hirosta ja tämän viidestä ninjakaverista. Se on hauska ja oivaltava. Se on upeasti piirretty. Siinä on riittävästi toimintaa ja jännitystä. On huumoria ja yllätyksiäkin. Eikä kukaan kuole, oikeasti. Miten rohkeaa ja sopivaa nuorten peliin.

Mini Ninjas on myös hämmästyttävän hengetön tuotos, kuin liukuhihnalta pudonnut sarjavalmiste. Kaikki on mainitun mukaisesti kohdallaan ja puitteiltaan prameaa. Mikään ei vain oikein tunnu niin kivalta ja kiinnostavalta kuin pitäisi. Jotain puuttuu.

Syykin löytyy. Ideoita ei ole toteutettu loppuun saakka. Ammattitaitoisesti tekijät ovat kuitenkin puurtaneet keskeneräisistä kehitelmistä valmiin pelin. Narunpäät on sidottu ja pohja tilkitty. Valheesta jää vain aina kiinni, niin nytkin. Tässä tulee totuus.

Minimaalinen seikkailu

Tarina on tuttu, mutta maailman pelastaminen pahalta ei ole ennenkään peliä pilannut. Stoorissa ninjamestari on lähettänyt yksi kerrallaan oppipoikansa selvittämään maata vaivaavan synkän sään syytä. Minininjat ovat jääneet tien päälle, vangiksi. Lopulta on vain kaksi, pikku Hiro ja iso Futo, ja näiden harteilla kaiken kohtalo.

Alku on oikeastaan lupaava. Hiro opettelee ninjataidot ja hakee Futon matkaansa. Ensiksi käy ilmi, että pahan voimat ovat muuttaneet metsäneläimet samuraisotureiksi. Väkivalta on ratkaisu, mutta lopputulos on sentään lohduttava: puput ja pandat luikkivat kiitollisina karkuun.

Parin tunnin pelaamisen jälkeen kertoja väsähtää. Pelaaminen rutinoituu. On seikkailtava iso alue läpi linnalle saakka, kohdattava ikävä pomovihollinen. Sama toistuu, kunnes vihonviimeinen ilkiö ilmestyy kaikessa komeudessaan. Enkä valehtele, sillä kokoa on talokaupalla.

Toinen puoli

Pomotaistot ovat helppoja, mutta myös hauskoja ja ovelia. Samaa ei voi sanoa rivi-ilkiöistä, joita riittää koko pelin ajaksi vain pari erilaista. Budjetti on tiukalla eläinvalikoimallakin. Vaikka maisema vaihtuu, lajit pysyvät samoina. Tosin tämä ei ole suurin pettymys mitä eläimiin tulee.

Tekijät ovat keksineet loistavan ajatuksen sielunvaeltamisesta. Hiro kykenee siirtymään eläimeen ja ottamaan tämän valtaansa. Mutta voi itku ja hampaiden kiristys, idean kehitys on jäänyt pahan kerran kesken. Eläinasussa voi hiippailla vastustajien ohi, teilata näitä ja haistaa maastosta keräiltävät esineet.

Kovin on mielikuvituksetonta. Eri eläimillä pitäisi olla omat kykynsä, tai edes erikokoisille olennoille kehiteltyjä pulmia. Miksei vaikka kalana voisi sukeltaa tai pikkujyrsijänä ryömiä pikku koloista? Rajoittuneisuus on sitä luokkaa, että lopulta eläimiksi ei ole mitään syytä muuttua.

Ja toinen puoli

Hiro ja Futo ovat aluksi ainoat ninjaryhmän jäsenet. Mukaan tarttuu myöhemmin kadonneita kavereita. Yhteensä ohjattavia hahmoja on lopulta kuusi, joista ruutua hallitsee kerrallaan yksi. Moninpeli samalla koneella olisi hauska juttu, muttei varsinaisesti pahin puute.

Ninjafrendeistä ei nimittäin ole lopulta suurta apua, siksi hahmojen esittelykierros jääköön. Päähahmo Hiron Kuji-taiat, erikoisliikkeet ja muut avut riittävät täysin. Poikkeuksena sääntöön Futon väkivahvaa apua tarvitaan yhtä vihollistyyppiä vastaan.

Yhtä tarpeettomia ovat suurin osa taikavoimista tai reseptit, joita valmistetaan kerätyistä yrteistä ja kasveista. Ninjan iso hattu on hassu, mutta aika turha väline muuhun kuin satunnaiseen kelkkailuun ja soutamiseen. Eikä ninja ole tässä pelissä kummoinen hiippailija, paremminkin suoran toiminnan ystävä. Paljon pisteitä kuitenkin linnaosioista, jotka voi ratkaista hiljaa tai mellakalla.

Vaaditaan mielikuvitusta

Haukkusanat kirpaisevat, mutta tässä tapauksessa suurin osa menee rakentavan kritiikin piikkiin. Mini Ninjas on mainio nuorten peli, mutta niin on myös viimeisin Spyro tai jonkin uuden piirretyn elokuvan oheisteos. Mediaa ninjapeli on kiinnostanut esimerkkejä enemmän ainoastaan tekijän maineen vuoksi.

Mini Ninjasin pelillisten ideoiden ja ominaisuuksien puutteellisuus saattaa kuitenkin häiritä enemmän aikuisempaa tarkastelijaa. Nuoremmille pelkkä eläimen ohjaaminen voi olla huikea kokemus, puhumattakaan vaikka mahdollisuudesta kalastaa ja muuttaa saalis suoraan sushiksi.

Kuten aina tietyn kohdeyleisön pelin kohdalla, Mini Ninjasia pitäisi katsella varsinaisen kuluttajakunnan vinkkelistä. Vaikka nuoret varmasti saavat seikkailusta enemmän irti, on sisältö lopulta toispuoleista ja lopulta samaa kaavaa kierrättävää. Karismaattinen piirrosjälkikään ei pelasta.

Tekijä: IO Interactive
Julkaisija: Eidos Interactive
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: DS, PC, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivut: http://www.minininjas.com
Antti Mutta