NHL 2K9 (PS2, PS3, Wii, 360)

12.10.2008 14:25 Mikko Rekola

Pienen ja pippurisen fanijoukon kerännyt NHL 2K-pelisarja lähtee uusin eväin alkavaan kiekkotalveen. Tänä vuonna yksityiskohdat on viimeistelty piirun verran paremmin. Isommista muutoksista vastaavat jämäkämpi pelattavuus ja terävöitetty ulkoasu. Onnistuneet muutokset nostavat pelin Electronic Artsin NHL 09:n ykköshaastajaksi, mutta takkiin tulee lopulta jo ottelun puolivälissä.

Visual Concepts on vihdoin malttanut luopua monista vanhentuneista elementeistä ja kiinnittänyt huomiota aloittelijaystävällisyyteen. Muun muassa päänsärkyä aiheuttaneet valikot on korjattu hitusen toimivammiksi. Pelillisiä muutoksia löytyy taktiikoista ja tekoälyn käyttäytymisestä. Muutosten seurauksena pelattavuus on parantunut ja kokonaisuus yksinkertaistunut.

Oman joukkueen tekoälyn käytöstä on viilattu askel ennalta asetettua taktiikkaa lähemmäs. Samalla pelikavereiden turhat paitsiot ja paniikkiavaukset on saatu kitkettyä pois. Tekoäly reagoi kiekon liikkeisiin entistä nopeammin, mikä puolestaan mahdollistaa kiekottoman pelaajan vapaamman liikkumisen. Kiekolliseen pelaajaan kohdistetaan useamman miehen paine, joten lyhytsyöttöpeli kannattaa.

Hyökkääminen ja puolustaminen ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta säilyneet ennallaan. Taklaaminen on vaikeutunut ja onnistuneiden iskujen tehoa on laskettu. Näin ollen puolustuspelaaminen vaatii enemmän laukausten peittämistä ja oikea-aikaisia kiekonriistoja. Hyökkääminen puolestaan on helpompaa kun tietää, että kiekonriistoon vaaditaan muutakin kuin kevyt painallus taklauspainikkeesta. Hyökkäämistä monipuolistavat uudet ammattilaisilta tutut kikat, kuten kiekon pyöräyttäminen oman luistimen ympäri.

Piinkovaa menoa

Taitopelaamista suosivat pelilliset uudistukset vaikuttavat pieniltä, kun niitä verrataan ulkoasun muodonmuutokseen. Esimerkiksi luisteluanimaatiot on laitettu kerralla uusiksi. Alkuintroihin on lisätty jään pintaan heijastuvaa videokuvaa joukkueen aiemmista otteista jäällä. Playoffeissa nähdään käsitteeksi muodostuneet pleijariparrat. Graafiset uudistukset ovat onnistuneita ja peliä kehtaa viimein esitellä kavereille. Erityismaininta on annettava retroilijoita ihastuttavasta sivukuvakulmasta, joka toimii poikkeuksellisesti myös käytännössä.

Parantunut ulkoasu jättää kuitenkin toivomisen varaa. Pelaajien mittasuhteet ovat edelleen pielessä. Kiekkoilijat vaikuttavat elehdinnällään lähinnä puolikuolleilta ja kukaan heistä ei näytä edes hengittävän. Kohentuneen luistelun ohella muutoksia kaivattaisiin myös mailan ja kiekon välisiin kosketuksiin, sillä nyt hidastuksista huomaa kuinka kiekko ei missään vaiheessa kosketa ruoskan lailla viuhuvaa hiilikuitulapaa.

Kontrollivaihtoehtojen tarjontaa on selkiytetty aloittelijaystävällisemmäksi. Vaihtoehdoista löytyvät vanhat peruskontrollit ja syvällisemmät hybridikontrollit. Perinteinen ohjausvaihtoehto toimii edelleen hyvin, joskaan laukomisongelmaa ei ole vieläkään ratkaistu. Lyhyt painallus aiheuttaa tahmean rannelaukauksen ja pidempi painallus lataa voimaa lämäriin. Hybridikontrollit toimivat puolestaan ideatasolla, mutta konkreettisesti tilanne on kehnompi. Esimerkiksi kiekonhallinnasta vastaava taitotikku ei yllä lähellekään EA:n vastaavaa. Näin ollen loogisin vaihtoehto aloittelijoille on valita suosiolla klassiset painikeasetukset.

Selostuskoppiin on ahdettu uusi parivaljakko. Puheliaiden herrojen nimet ovat Randy Hahn ja Drew Remenda. Tiimi hoitaa työnsä tunnollisesti, joskin osa kommenteista on epäolennaisia ja turhauttavalla tavalla amerikkalaisia. Yli rajojen pursuavan siirapin lisäksi ottelun väliajoilla kuultavat jäätason haastattelut jättävät toivomisen varaa, sillä niiden sisällöllinen anti on niukkaa ja täynnä itsestäänselvyyksiä.

Yleisö reagoi pelin tapahtumiin hyvin ja auttaa kotijoukkuetta entistä hanakammin. Ihmismassa on myös fyysiseltä olemukseltaan vaihtelevaa, eikä joka riviltä löydä edellisosien tavoin sitä punapaitaista lippispäätä. Pelikatkoilla ja valikoissa kuultavat taustakappaleet jatkavat intensiivistä rocklinjaa linjaa punk-vaikuttein. Tunnetuin mukana tykittävä artisti on The Offspring ja sitä seuraa joukko keskinkertaisia pikkubändejä.

Parempi kuin viimeksi, muttei sen enempää

Pelimuotojen puolelta uudistuksia löytyy vain niukasti. Valikoissa silmiin pistävät perinteisten otteluiden lisäksi pikkukaukalon matsit ja pelit ulkojäillä. Uutena pelimuotona saapuu etukäteen hehkutettu minipeli Zamboni, jossa pelaaja ajaa jäädytyskonetta. Hauskasta ideasta huolimatta se on sisällöltään tuttua kauraa heti ensimmäisen ajelun jälkeen.

2K9:n vahvuudet ovat sarjan edeltäjien tavoin verkossa pelattavissa liigoissa, jotka toimivat erinomaisesti. Liigojen ohella tänä vuonna on mahdollista pelata otteluita 12 ihmispelaajan kesken verkon välityksellä, jolloin kaikki kentällä viillettävät pelaajat ovat kavereiden hallussa. Julkaisun jälkeen moninpelikokeilua haittasivat niukat pelaajamäärät, mutta tilanne helpottunee tulevaisuudessa.

NHL 2K9 on hyvä jääkiekkopeli, joka on kehittynyt huomattavasti viime vuoden versioon nähden. Pelin turmaksi koituvat usean osa-alueen keskinkertaisuus ja Electronic Artsin täydellisyyttä hipova kilpailija. Kokonaisuus on kuitenkin tasapainoinen ja peli on mielenkiintoinen vaihtoehto, mikäli NHL 09 ei jostain syystä miellytä. Uskottavaksi kiekkokunkun haastajiksi siitä ei kuitenkaan ole nykyisellä ketjukoostumuksellaan.

Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Tekijä: Visual Concepts
Julkaisija: 2K Sports
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 2, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-2, moninpeli 2-12
Pelin kotisivu: http://www.2ksports.com/games/nhl2k9