Outland (PS3, Xbox 360)
Tekijä: Housemarque
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-2 (internet)
Muuta: ladattava peli PlayStation Network 7,95 euroa / Xbox Live Arcade 800 MS-pistettä
Pelin kotisivu: Outland
Arvostelija: Tero Lehtiniemi
Hyvien ideoiden lainaaminen ei yleensä ole pahasta, etenkään jos puhtaan kopioimisen lisäksi lainaaja myös kehittää ideaa eteenpäin. Uusien peligenrejen ja jopa ideoiden kehittäminen on pelialalla melko haastavaa puuhaa, mutta yksi keino pyrkiä omaperäisyyteen on yhdistellä useampien eri pelien parhaita puolia.
Kotimaisen pitkän linjan pelifirma Housemarquen uusin peli Outland tekee juuri tätä. Se ammentaa pelimekaniikkansa, tarinankerrontansa ja muiden elementtien suhteen useista lähteistä, ja käärii koko komeuden omaperäiseen ulkoasuun. Lopputulos on kokemus, joka todistaa että kotimainen peliteollisuus pystyy muuhunkin kuin Scorched Earthin kopioimiseen.
Housemarquen edellinen, viime vuoden puolella julkaistu Dead Nation oli viihdyttävä, Alien Breed -henkinen zombieräiskintä. Toimivan kaksinpelin ja toisinaan lähes puzzlemaisten taisteluidensa ansiosta se oli ihan mainiota viihdettä, mutta kovin omaperäiseksi tai tajunnanräjäyttäväksi sitä ei kyllä voinut sanoa.
Outland on kuitenkin jotain muuta. Jos se pitäisi suoranaisesti niputtaa johonkin genreen, olisi se todennäköisesti tasoloikka. Tämä on kuitenkin vain pieni osa totuutta, mikä se sitten koskaan onkaan.
PlayStation 2:n viimeisten klassikkopelien joukkoon jäänyt Shadow of the Colossus teki vaikutuksen paitsi hienoilla taisteluilla, myös äärimmäisen minimalistisella mutta silti tunnelmaa kutkuttavasti rakentavalla tarinankerronnalla.
Housemarque on Outlandin suhteen ottanut melkoisen riskin juuri tarinankerronnan osalta, koska sen asteittain avautuva, epämääräinen ja uskomattoman minimalistinen tapa rakentaa juonta voisi olla joko hyvä tai huono juttu.
Onneksi homma toimii. Meille tarkemmin esittelemätön mies lähtee viisaan tietäjän tavattuaan seuraamaan 30 000 vuotta sitten vaikuttaneen, pimeyden ja valon voimat valjastaneen sankarin jalanjälkiä. Luvassa on Pimeyden ja Valon jumalia, näille selkänsä kääntäneitä massiivisia vartijoita ja tarina, jossa ei tunnu olevan oikein yhtään mitään järkeä pitkään aikaan. Tästä
huolimatta kerronta toimii, enkä oikein voisi kuvitella sitä millään muulla tavalla toteutetuksi.
Koska kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan tasoloikka, pelkkä tarinankerronta ei vielä tee peliä. Pelimekaniikallisesti Outlandia voisi luonnehtia yhdistelmäksi Flashbackia ja Ikarugaa. Kyllä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Pimeässä kaunis mies
Outlandin laajahko pelimaailma on siinä mielessä avoin, että aikaisemmin valloitetuilla alueille voi melko vapaasti palata, myöhemmin myös teleporttien avulla. Tämä onkin tarpeen, sillä iso osa kentistä pitää sisällään salaisuuksia jotka avautuvat vasta myöhemmin saatavilla erikoisominaisuuksilla.
Laajojen, toisinaan jopa sokkelomaisten kenttien tutkiminen ja niille palaaminen on yllättävän addiktiivista, kenttien ollessa pullollaan piilotettuja salaisuuksia ja päivitysten ostamiseen käytettyjä kolikoita. Laajoissakaan kentissä eksyminen ei ole vaarana, sillä apuna ovat sekä kätevä automaattikartta että juonen kannalta oikean suunnan ystävällisesti näyttävät kiiltomatoparvet.
Taattuun TV-Shop-tyyliin tekisi mieli sanoa, että ei tässä vielä kaikki. Oman mausteensa tutkimiseen, toimintaan ja erityisesti massiivisiin pomotaisteluihin tuo pelin valon ja pimeyden polarisaatio. Alun stressittömän suvantovaiheen jälkeen sankarimme voi nimittäin yhdellä napin painalluksella vaihtaa elementikseen joko valon tai pimeyden.
Valotilassa pelaaja voi vahingoittaa pimeyden hirviöitä, mutta on toisaalta suojattu valon energioilta ja voi käyttää valoa vaativia apuvälineitä. Pimeystilassa luonnollisesti sama toistepäin. Paperilla yksinkertainen homma muuttuu yllättävän monimutkaiseksi siinä vaiheessa, kun ruutu on täynnä sekä sinisiä että punaisia energiapalleroita, ja samalla kimppuun hyökkää molempien elementtien vihollisia.
Erilaisten ansojen lisäksi sankarimme matkaa hidastavat myös viholliset, ja pääasiallisena työkaluna urhollamme on miekka ja sille suoritettavat erilaiset lyönnit. Erilaisia vihollisia on varsin mukavasti, ja niistä jokaiselle on oma, muurinvarmasti toimiva taktiikkansa. Haaste tuleekin yleensä siitä, että eri elementin vihollisia on niputettu keskenään, jolloin taktikointi saa aivan uuden ulottuvuuden.
Hyvät ideat itsessään ovat kiva homma, mutta Outland toimii myös kokonaisuutena. Kentät ovat mielenkiintoisia, ongelmanratkaisu palkitsevaa ja jatkopisteitä ripoteltu sen verran tiheästi ettei pahimmillekaan poropeukaloille (lue: allekirjoittaneelle) kerkeä tulla edes tippaa linssiin eikä yleensä edes ärräpäätä kielen päälle. Oma osansa tähän onnelliseen tilanteeseen antaa tietysti se tosiasia, että kontrollit toimivat just eikä melkein.
Hämmentävä kokemus
Hämmentynyt on hyvä tila kuvastamaan olotilaa Outlandin jälkeen. En yleensä ole mikään tasoloikkien suurin ystävä, mutta Housemarquen konsepti ja ja vanhojen ideoiden jalostaminen ovat johtaneet siihen lopputulokseen, etten oikein osaa enkä halua sanoa Outlandista mitään negatiivista.
Minimalistinen tarinankerronta, eteerinen musiikki ja mosaiikkihenkinen, voimakkaiden sävyjen hallitsema graafinen ulkoasu ovat kaikki osatekijöitä, jotka tukevat kokonaisuutta entisestään.
Outland tuntuu samalla kovin tutulta, mutta samalla se on jotain mitä pelaajat eivät vielä ennen tätä päivää ole koskaan nähneet. Lievästi sanottuna happoisen tarinansa ja ulkoasunsa vuoksi voisi kuvitella että peli olisi Fumito Uedan tai Hideki Kamiyan käsialaa, mutta ei, tällainen teos on tehty ihan meidän omassa kotimaassamme.
Kaikkein parasta Outlandissa on tietenkin se, että se on naurettavan halpa. PS3-versio maksaa 7,95 euroa ja Xbox 360 -versio 800 MS-pojoa, joten ei tätä voi sanoa miksikään muuksi kuin loistodiiliksi.
Vakava taidepeliallergia on suurin piirtein ainoa kuviteltava syy sille, ettei Outlandista voisi nauttia. Se kosiskelee sekä tasoloikka- että shooterporukkaa, mutta samalla koko paketti on niin toimiva, että se vetoaa myös niihin jotka eivät normaalisti syty kummastakaan genrestä. Tämän voin sanoa ihan omasta puolestani.
Outland onkin allekirjoittaneelle tämän konsolisukupolven suomipelien ykkösnimi. Alan Wake, Trials HD, Stardust HD…. Mikään näistä ei pysty samaan. Tämän jälkeen minulla ei ole oikeastaan sanottavana kuin kolme sanaa: Kokeilkaa. Tukekaa. Nauttikaa.
Lisää aiheesta
Outland-ennakko (PS3, Xbox 360)
Vaikka kyseessä oli vain ennakkoversio, jota pääsi pelaamaan noin 20 minuuttia, tunnelma on jo katossa. Outland on ensimmäinen peli tänä vuonna, joka on herättänyt minussa aitoja hämmästyksen tunteita. Peli on upean näköinen ja toimii kuin junan vessa.
Lue myös
Alien Breed Trilogy (PC, Xbox 360)
Dissidia 012 Final Fantasy (PSP)
Portal 2 (Mac, PC, PS3, Xbox 360)
