Pixeljunk Shooter 2 (PS3)

04.03.2011 14:27 | Petteri Kaakinen

Tekijä: Q-Games
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1-2 (offline & online)
Pelin kotisivu: Pixeljunk Shooter 2
Arvostelija: Petteri Kaakinen

Q-Gamesilla on ollut hieno taito tehdä retromaisia pelejä, jotka tarjoavat silti omaperäisiä ideoita ja karkkia niin silmille kuin korvillekin. Pixeljunk Shooter tarjosi oman näkemyksensä etenkin PC:n freeware-skenelle tutulle 2d-luolastolentely -genrelle ja se onnistuikin tarjoamaan yhden parhaista PSN-peleistä.

Nyt tämä eri litkuilla pelleily saa jatko-osan, joka ei petä ensimmäisen osan faneja.

Ensimmäinen Shooter päättyi cliffhangeriin, jossa pelaajan ohjastama lentävä alus joutui jättiläismadon syömäksi. Peli jatkaa suoraan siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Matka alkaa ruoansulatusjärjestelmän alkupäästä ja päätyy hieman synkemmille seuduille viimeiseen episodiin mennessä. Tavoite ei ole niinkään kaivautua syvemmälle planeetan uumeniin niin kuin ensimmäisessä pelissä, vaan päinvastoin paeta ulkoilmaan.

Läpi tulen ja jään ja suolistojen

Pixeljunk Shooter 2 ei muuta peruskaavaa merkittävästi. Pelaajan tehtävänä on edelleen pelastaa henkiinjääneitä tutkijoita vaaroista edetäkseen kentän tasosta toiseen. Episodista toiseen etenemiseen vaaditaan myös ympäristöön piilotettujen timanttien löytämistä. Osa niistä on varsin näkyvillä paikoilla, mutta löytääkseen jotkut saattaa joutua menemään kentän läpi yhden jos toisenkin ylimääräisen kerran. Pelin ”todellista” loppua ei näe ellei ole kerännyt kaikkia aarteita, joten siinä mielessä niitä kannattaa etsiskellä aktiivisesti.

Pelaaminen itsessää on edelleen sekoitus nesteiden ja kaasujen fysiikoihin nojaavaa puzzlen-ratkontaa ja räiskinnäntäyteistä lentelyä ahtaissa luolastoissa. Vesi ja laava sekä niiden eri olomuodot ovat edelleen kaiken keskipisteessä. Yksinkertaisimmillaan laava sulattaa jään ja vedellä jäähdytetään laavaa vähemmän vaaralliseen muotoon. Tämänkaltaisilla periaatteilla luodaan mukavia puzzleja, jotka vaativat usein nopeita toimintoja, ettei oma tai tutkimusmiehen henki olisi vaarassa.

Pixeljunk Shooter 2:a ei voisi kutsua jatko-osaksi, ellei se lisäisi uusiakin jippoja peliin. Esimerkiksi jättimadon sisäosissa saa varoa ruumiin eri kaasuja ja syövyttäviä happoja. Kentistä löytyy myös uudenlaista dynaamisuutta, kun suolistojen seinät eivät pysy paikallaan. Uutena härvelinä on muun muassa aluksen Pac-man-tyyliseksi psyöpöksi muuttava ”asu”, jolla voi syödä ammuksille liian vahvaa maata. Uudistukset keskittyvät ensimmäiseen ja kolmanteen episodiin, niiden väliin jäävässä jaksossa on enemmän ensimmäisen osan luolastoja muistuttavia kenttiä.

Kolmannen jakson pimeydellä kikkailu kääntää kaiken taas päälaelleen. Pimeys kätkee sisälleen pahoja henkiä ja pelaajan täytyy navigoida valoisasta nurkkauksesta toiseen selvitäkseen. Laavakin saa uuden merkityksen, kun se ei ole pelkkä alusta ylikuumentavaa ja sulattavaa kuolettavaa ainetta, vaan se tarjoaa myös pelastuksen pimeydessä odottelevilta vaaroilta.

Niin erinomainen kuin ensimmäinen Pixeljunk Shooter olikin, siinä oli pieni ongelma siinä mielessä, että se esitteli paljon erilaisia pelimekaniikkoja, mutta harvoista niistä otettiin täysin ilo irti ennen kuin siirryttiin seuraavan uuden vempeleen pariin. Jatko-osa korjaa tätä vanhojen pelimekaanikoiden suhteen, sillä ensimmäisen osan oletetaan olevan tuttu ennestään. Vanhojen mekaniikkojen suhteen mennään siis suoraan asiaan eikä tarvitse kuluttaa hetkeäkään tutoriaalimaisten osioiden läpikäymiseen. Toisaalta osa uusista lisäyksistä kärsii hieman samasta ongelmasta. Ne esitellään yhdessä kentässä ja joitain niistä käytetään ehkä vain pariin otteeseen koko pelin aikana. Tämä ei lopulta vaikuta kokemuksen viihdyttävyyteen hirveän negatiivisesti, mutta ehkä muutama lisäkenttä olisi auttanut tuomaan lisää lihaa uusien luiden päälle.

Kerta se on ensimmäinenkin

Edellisestä osasta tuttuun tapaan koko pelin voi mennä läpi yhteistyössä kaverin kanssa, joskaan peli ei tarjoa edelleenkään mahdollisuutta tähän netin välityksellä, mikä voi olla joillekin pettymys. Se tarjoaa kuitenkin Pixeljunk-sarjalle ensimmäisen kerran nettimoninpelin, jossa kaksi pelaajaa pistetään vastakkain. Valittavissa on pelaaminen tuntemattomia vastaan tai kutsun lähettäminen kaverille. Kaveripeleissä ei saa tienattua rahaa eikä siten myöskään etene muille planeetoille uusien kenttien pariin tai saa ostettua uusia aseita. Moninpeliin oli näin ennen julkaisua vaikea löytää peliseuraa. Muutaman kierroksen perusteella siitä jäi kuitenkin ihan positiiviset ensivaikutelmat.

Moninpelin ideana on se, että vuorotellen pitää joko etsiä ja tuhota toinen näkymätön pelaaja tutkan avulla tai vastavuoroisesti yrittää viedä kenttään ripoteltuja tutkimusmiehiä omaan tukikohtaan ennen kuin tulee vastustajan löytämäksi ja tuhoamaksi. Moninpelin rajoittuminen kaksintaisteluun ei häiritse, sillä kenttien pienuuden ansiosta mittelöt tuntuvat sopivan intensiivisiltä. Aluksille voi ennen otteluita valita erilaisia ostettavissa olevia erikoisaseita, joilla voi esimerkiksi sekoittaa vastustajan kontrollit. Näiden käyttö on tietenkin rajattua. Ainut asia, mikä moninpelissä häiritsi lyhyen testauksen jälkeen oli otteluiden lyhyys ja se, että peli heittää pelaajan suoraan takaisin peliseuran hakuun voiton tai häviön jälkeen, eikä anna jatkaa niin halutessa saman vastustajan kanssa.

Yksinkertaisen sarjakuvamaiset grafiikat ja High Frequency Bandwidthin soundtrack luovat Pixeljunk-sarjan peleille ominaisen yhtenäisen audiovisuaalisen kokonaisuuden, jota on ilo katsella ja kuunnella. Vaikka grafiikat ovat värikkään yksinkertaiset, peli on silti varsin näyttävän näköinen realististen nestefysiikoiden ja lukuisten pienten yksityiskohtiensa ansiosta.

Sony on tehnyt monia virheitä tämän konsolisukupolven aikana, mutta yhdestä asiasta heille täytyy nostaa hattua: Sony on tukenut upeasti Q-Gamesin ja Thatgamecompanyn kaltaisia omaperäisiä ideoita pursuavien kehittäjiä. Vaikkei Shooter 2 olekaan ensimmäisenä kunnon Pixeljunk-sarjan jatko-osana täysin uudenlainen kokemus, kuten kaikki aikaisemmat uudet Pixeljunk-julkaisut, se on siitä huolimatta erittäin tervetullut ja laadukas lisä sarjaan. Toivoa saattaa, että Pixeljunkit säilyttäisivät tulevaisuudessakin yhtä korkean tason.

 

 

Lisää aiheesta

PlayStation 3:n ladattavat pelit testissä – PlayStation Storen parhaat

PlayStation 3:n ladattavat pelit testissä osa 2

Lue myös

Bulletstorm (PC, PS3, Xbox 360)

Dead Space 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Killzone 3 (PS3)

Mindjack (PS3, Xbox 360)

Zeit2 (PC, Xbox 360)

Muropaketin uusimmat