Poly Bridge – siltainsinöörin elämä on täynnä hauskoja haasteita (Linux, Mac, PC)
Tekijä: Dry Cactus
Julkaisija: Dry Cactus
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, 1 GHz prosessori, 2 Gt muistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 11,99 euroa (Steam , Humble Store)
Pelin kotisivu: http://polybridge.drycactus.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Insinööreillä ei ole helppoa. Täytyisi osata rakentaa ja suunnitella kaikenlaisia rakennelmia ja laitteita, joiden varassa ihmisten henki sitten usein riippuu, kuten vaikka siltoja.
Voisi kuvitella, että tästä aihepiiristä ei saa aikaan kovin kiinnostavaa peliä, mutta Poly Bridge osoittaa moiset kuvitelmat vääriksi. Ja sitten lyö ympäri korvia.
Poly Bridge on älypeli, jonka perusidea on simppeli: ruudun keskellä on joki. Sen haluaisi ylittää pino erilaisia autoja, mutta mitään ylityskeinoa ei ole. Niinpä pelaajan tehtävänä on rakentaa silta. Niin helppoa paperilla, mutta kuten päästä revityt vähät hiukset todistavat, käytännössä hyvin, hyvin haastavaa.
Varrella virran
Poly Bridge on fysiikkapohjainen rakentelupeli, jossa tarkoituksena on rakentaa siltoja. Tarjolla on vino pino erilaisia tehtäviä, jotka kaikki tuovat mukaan omia haasteitaan ja sekoittavat soppaa mukavasti. Pelin alussa kannattaa pelata läpi kattava tutoriaali, joka opettaa perusideat ja -mekaniikat, sekä kädestä pitäen opastaa ja selittää, miten ja miksi hyvät sillat ovat sellaisia kuin ovat.
Kun tutoriaali on ohi, on aika sukeltaa itse peliin ja huomata, että eihän sitä lopulta oppinutkaan ihan hirveästi. Peli on voimakkaan fysiikkapohjainen, joten ei suinkaan riitä, että rakentaa vain asfaltista tien joen yli. Moinen silta ei tietenkään kestä edes omaa painoaan, saati sitten sen yli ajavia autoja, vaan romahtaa heti kättelyssä jokeen. Niinpä siltaa pitäisi pönkittää erilaisilla tukirakennelmilla ja jakaa näin sen kuormaa tasaisemmin.
Tässä kohtaa mennäänkin sitten videopelimäisempään suuntaan, sillä esimerkiksi puista tehtyjä tukipalkkeja ei voi noin vain kytkeä joen rantapenkkoihin, vaan kytkennät tapahtuvat vain erikseen merkittyihin pisteisiin, ja sitten rakennelmaan itse suunniteltuihin solmukohtiin. Tämä voi tuntua aluksi rajoittavalta, mutta jahka sen kanssa oppii elämään, ratkaisu on itse asiassa hyvä. Kun oppii pelin säännöt ja logiikat, siltojen rakentelu on mukavaa puuhaa, joskin hyvin haastavaa.
Perustason jokia ei nimittäin ole ylitettäväksi kuin aivan muutama, ennen kuin pitäisi sitten kyhätä siltoja, jotka kulkevat ylä- tai alamäkeen, nousevat keskipisteestään tarjoamaan tilaa vaikka alitse haluavalle laivalle, tai sisältävät hydrauliikan avulla toteutettavia saranakohtia.
Vaikeustaso nousee tasaisesti ja näin peli pysyy jatkuvasti haastavana. Alkupuolella uusia elementtejä heitetään mukaan tasaiseen tahtiin, joten työkalupakki kasvaa jatkuvasti. Tämäkin voi tuntua rajoittavalta, mutta käytännössä ratkaisu on erinomaisen hyvä. Jos heti ensimmäisissä kentissä lyötäisiin käteen kaikki mahdolliset työkalut, hulluksihan sitä tulisi. Nyt täytyy opetella kävelemään ennen kuin voi juosta.
Yksinkertaisen ”saata autot vastarannalle” -ohjeen lisäksi joissain tehtävissä on erityisiä checkpointeja, joiden kautta autot täytyy saattaa maaliin ja jotka saattavat esimerkiksi kääntää auton kulkusuunnan kertaalleen ympäri. Näiden lisäksi rajoituksia ei ole, vaan luovuutensa voi antaa lentää kunnolla.
Näin on myös tapahtunut, sillä netistä löytyy mitä mielikuvituksellisempia rakennelmia ja ratkaisuita pelin tarjoamiin ongelmiin. Poly Bridge myös kannustaa hyvin tähän, sillä jo tutoriaalivaiheessa pääsee esimerkiksi ohjatusti rakentamaan hyppyrin sillan sijaan. Näin pelaajaa tökitään jatkuvasti ajattelemaan niin sanotusti laatikon ulkopuolella ja keksimään hämäriä ideoita.
Tekemistä riittää
Poly Bridge tarjoaa mukavasti vastinetta rahoille, sillä se sisältää jo lähtökohtaisesti toista sataa valmista skenaariota, joita voi tietenkin pelata läpi uudelleen ja uudelleen. Kussakin tehtävässä on kohdebudjetti, joka pitäisi alittaa. Mitä enemmän rahaa säästää, sitä korkeammalle sijoittuu leaderboardeissa. Näin ainakin itse halusin uuden oppimani avulla palata takaisin alkupään tehtäviin yrittämään tehokkaampia ja lennokkaampia ratkaisuja.
Tämäkään ei vielä riitä, sillä pelistä löytyy myös mainio kenttäeditori ja täysi tuki Steam Workshop -jakelukanavalle. Kirjoitushetkellä tarjolla on jo useampi sata kenttää, jotka on jaettu mukavasti vaikeustasojen ja avainsanojen avulla eri kategorioihin.
Poly Bridge onkin erinomaisen mukava tuttavuus. Se ei varmastikaan ole ihan joka jätkän peli, sillä se vaatii paljon intoa virittelyyn ja tietynlaista insinööriluonnetta. On syytä totuttautua siihen, että alkutuntien aikana sillat romahtelevat, eikä aina aivan täysin ymmärrä, miksi. On myös syytä asennoitua siihen, että vaikka peli pyrkii opettamaan salansa kattavasti ja käyttäjäystävällisesti, apuohjeita, näppäinkarttoja ja wiki-tiedostoja saa katsella alkuvaiheissa urakalla. Kun käyttöliittymän logiikkaan pääsee sisään, se toimii ihan hyvin, mutta kaikki ei aina valkene aivan helpolla.
Näistä pienistä nipotuksista huolimatta Poly Bridge niin sanotusti omistaa. Se on erinomaisen hauska, kiehtova ja karmean haastava peli, josta riittää pelattavaa ja viihdettä pitkiksi ajoiksi. Jos suotte anteeksi, minun täytyy nyt lähteä pohtimaan, miten saan tehtyä sillan, joka osaa väistellä laivoja ja lentokoneita ja maksaa alle 20 000 taalaa.
Lisää aiheesta
Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter saa mestarietsivän aivot kipinöimään (PC, PS4, Xbox One)
