Pure (PC, PS3, 360)

20.09.2008 13:00 Miikka Lehtonen

Pure on peli, joka lyö korttinsa pöytään heti alussa. Jo latausruudun aikana se kertoo, että pelissä nähtävät temput ovat puhdasta fantasiaa, jollaisia ei kannata kotona yrittää ellei halua lievää kuolemantapausta niskaansa.

Myös pelin nimi kertoo paljon: Pure, puhdasta. Puhdasta mitä? Adrenaliinia, ajamisen iloa, pelaamisen riemua. Internetiä lainatakseni kenties myös puhdasta voittoa.

Paperilla Pure kuulostaa niin tuhanteen kertaan nähdyltä, etten itse jaksanut ottaa pelistä ennakkoon minkäänlaista huumaa. Voi pojat, taas yksi mönkijäpeli, jossa ajetaan lujaa, ollaan äärimmäisiä ja tehdään temppuja. Whii, tätä ei olekaan nähty kuin tänä vuonna vasta 65 kertaa!

Väärässä olin. Pure jättää alkuasetelmansa, odotukset ja vanhat, väsyneemmät pelit taakseen jo ensimmäisessä startissaan. Kirjaimellisesti, sillä kun lensin tuuli korvissa ujeltaen alas satametrisen hyppyrin nokalta, tehden temppuja alla vilistävän katukivetyksen lähestyessä ja katsoessani sen pintaan iskeytyviä, taidottomia kilpakumppaneitani tunsin jotain, mitä muut mönkijäpelit eivät ole saaneet minussa aikaan: puhdasta pelaamisen iloa.

Minähän lennän!

Puren nerous on kaksijakoinen. Näistä ensimmäinen on temppujen tekemisen ja pelille elintärkeän boostimittarin sitominen yhteen. Voidaan yksinkertaisesti todeta, että pelaaja ei tule voittamaan ainuttakaan kilpailua ilman avokätistä boostin hankkimista. Boostia taas hankitaan tekemällä aina vain kovempia ja hullumpia temppuja, jotka on jaettu kolmeen kategoriaan. Kuningasidea on viimeistelty, kun kerrotaan, että kovemmat temppukategoriat avataan tekemällä muita temppuja ja boostin käyttö kuluttaa sitä.

Näin pelaaja on ajettu nurkkaan, jossa hänen on pakko tehdä temppuja. Koko ajan, hullunrohkeasti ja vasten parempaa tietoaan. Varovainen kytistely ja arkinen ajelu jäävät taakse, kun vaikkapa syöksyy Kiinan muurin laelta pyöränsä peräpuskurista roikkuen, kääntäen sitten temppunsa helikopteriksi ja viimeistellen täydellisellä laskeutumisella kaverin päälle.

Se toinen neronleimaus on myös esiintynyt tekstissä jo välillisesti – kenttäsuunnittelu. Tylsien areenoiden ja pölyisten puistoteiden sijaan Purea ajetaan vuoristossa, lasketteluradoilla, Kiinan muurilla ja hiekkadyyneillä. Jokaisen kulman takana odottaa uusi, entistä hullumpi hyppy, joka suorastaan herjaa pelaajaa: paina kaasua, pistä boostia, lennä kuin Teräsmies. Se, mistä peli ei kerro, on hyppyrin alla odottava neulansilmämutka. Sadistista ja niin älyttömän huikeaa.

Joku mopo saattaa edelleen pyöritellä koneensa ääressä päätään ja kuvitella, että Pure tarjoaa jotain, mitä on nähty jo aiemminkin. Väärässä olet sinäkin. Pure ja vaikkapa ATV Offroad Fury muistuttavat toisiaan vain samalla tavalla kuin vanha UAZ ja upouusi Pagani Zonda toisiaan. Neljä pyörää ja moottori löytyy kyllä molemmista, mutta Zonda on puhdasta luksusta ja yliampuvaa rietastelua.

Herkkua silmille ja korville

Pelattavuus on siis täyttä rautaa, eikä teknisellä puolella jäädä heikommaksi. Pure näyttää huikealta. Upeat valoefektit, hienot kentät ja silkkisen pehmeä ruudunpäivitys pitävät huolen siitä, että peliä voi käyttää huoletta uuden televisionsa tai videotykkinsä esittelyyn. Peli näyttää yhtä hyvältä kuin tuntuu ja se on paljon se.

Ilmiömäisen viihdyttävää huristelua tuetaan erilaisilla oheistoiminnoilla. Mopoaan pääsee virittelemään sadoista erilaisista osista – tai sitten painamaan toisen kahdesta napista pohjaan, jolloin peli kasaa joko vauhti- tai temppukoneen automaattisesti. Pelaaminen sujuu yksin tai kaverien kanssa. Yksinpelin pääasiallinen pelitila on maailmankiertue, jossa voitetaan kisoja ja näin avataan uusia ratoja, vaikeampia luokkia ja uusia komponentteja mönkijän virittelyyn. Pelitila tarjoaa kyllä kelvolliset puitteet rällästykselle, mutta ei yllä loistossaan muun pelisuunnittelun tasolle. Onneksi se itse sisältö kuitenkin maistuu hunajalle.

Moninpeli sen sijaan maistuu joltain aivan muulta. Minkä tilaisuuden tässä menetämmekään, kun näin loistava peli tarjoaa vain mahdollisuuden ajaa yksittäisiä kisoja 15 muun pelaajan kanssa. Online on kyllä hauskaa ja toimii hyvin, mutta kun muu peli suorastaan huutaa mantraa ”korkeammalle, kovempaa, enemmän!”, vaisu moninpeli tuntuu pahalta pettymykseltä.

Kuten jo aluksi totesin, en ole perinteisesti ollut offroad-pelien ystävä, vaikka olenkin niitä joutunut työni puolesta pelaamaan. Pure osoitti kuitenkin nopeasti, että kun pelattavuus ja ulkoasu viilataan prikulleen kohdalleen ja hölmö extreme-pullistelu ammutaan niin korkealta yli, että muuttuu miltei itseparodiaksi, homma toimii. Se toimii jättimäisellä T-kirjaimella ja sen verran hyvin, että arvostelun tehtyänikään en pysty jättämään peliä rauhaan. Se on tällä alalla harvinaista ja todellisen huippupelin merkki.

Tekijä: Black Rock Studio
Julkaisija: Disney Interactive
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, Xbox 360, PlayStation 3
Laitevaatimukset: ei tiedossa
Pelaajia: 1-16 (internet)
Pelin kotisivu: Pure