Saints Row 4 (PC, PS3, Xbox 360)
Tekijä: Volition Inc
Julkaisija: Deep Silver
Testattu: Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: PlayStation 3, PC, Xbox 360
Tulossa: –
Laitevaatimukset: Windows Vista 32, Intel E5700, GeForce GT 530, 4 Gt keskusmuistia, DirectX 10
Pelaajia: 1-2 (Internet)
Pelin kotisivu:http://www.saintsrow.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Saints Row the Third oli puhdasta älyttömyyttä. Se oli 15 tunnin mittainen tissivitsi, jota huudettiin niin kovaa, kuin keuhkoista ääntä lähti. Koska jatko-osa oli väistämätön, moni ihmetteli jo ennakkoon, mihin sarja enää voisi tästä mennä. Miten olisi vaikka The Matrix?
Kyllä. Herran vuonna 2013, 14 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen, joku on tehnyt The Matrix –parodian. Vielä uskomattomampaa on se, että se toimii niin pirun hyvin.
Saints Row –pelisarja on hakenut alusta saakka omaa paikkaansa maailmassa. Alkuperäinen peli oli kehnolla huumorilla varustettu GTA-kopio, joka jäi vähälle huomiolle. Jatko-osa onnistui paljon paremmin ja oli – kuten itse aikanaan arvostelussa totesin – parempi GTA kuin GTA IV. Se oli hauska, sisälsi kekseliäitä tehtäviä ja pahuksen paljon GTA-sarjan kartalle nostanutta open world –kohellusta.
Saints Row the Third sitten väänsikin älyttömyyden huippuunsa. Jättimäisiä dildoja, dubstepiä, gimpien vetämillä hevoskärryillä tehtyjä takaa-ajoja ja ties mitä muuta. Joskus riemastuttavan tyhmää, toisinaan uuvuttavan. Saints Row 2 oli mielestäni yhä se parempi peli, mutta toisaalta tämä ei ole sinänsä kovin paha tuomio. Se kun on mielestäni ehkä edelleen se paras GTA-tyylinen peli.
Nelososa ei tule muuttamaan tätä asetelmaa. Ei sen takia, että se olisi huono peli. Ei suinkaan. Syynä on enemmänkin se, että GTA:n sijaan nyt esikuvana ovat toimneet Crackdownit ja Prototypet.
Kun muukalaiset hyökkäävät
Saints Row 4 ei ole paljon vakavampi peli kuin edeltäjänsä. Peli alkaa taktisella iskulla terroristien piilopaikkaan, tavoitteena pysäyttää ydinisku Yhdysvaltoihin. Pelastuskeikka menee reisille ja ohjus laukaistaan, mutta Saintsien pomo ehtii hyppäämään kyytiin. Alkaa riemastuttava kohtaus, jossa ydinohjusta puretaan lennossa lyömällä sitä samalla kun taustalla soi Armageddon-elokuvasta tuttu Aerosmith-ralli ”Don’t wanna close my eyes”. Amerikka pelastuu, Saintsien pomosta tulee presidentti ja sitten se älyttömyys vasta alkaa.
Herra (tai rouva, Saints Row 4 ei edelleenkään ole sukupuoliroolien kanssa kovin kranttu) presidentti on tuskin ehtinyt virkaan allekirjoittamaan ensimmäisiä päätöksiään kun muukalaiset hyökkäävät ja orjuuttavat maailmamme parhaimmiston The Matrix –henkiseen simulaatioon omia hämäriä tarkoitusperiään varten.
Tämä ei tietenkään Third Street Saintseja kauheasti hidasta, vaan matriisista murtaudutaan ulos jo alkuhetkillä ja tämän jälkeen se toimii lähinnä tekosyynä entistä suuremmalle tyhmäilylle. Miksi ajaa autolla, kun itselleen voi hakkeroida kyvyn juosta formula-autoa nopeammin tai lentää kaupungin katoilla? Miksi heitellä kranaatteja, kun voi paiskoa käsistään tulipalloja tai polkaista maata niin kovaa, että koko kortteli lentää taivaan tuuliin? Miksi istua helikopterissa, kun voi syöksyä taivaalta alas meteoriitin tavoin ja aiheuttaa ydiniskemän kadulle?
Jos Saints Row the Third oli yliampuvaa voimafantasiaa, Saints Row 4 saa sen pudistelemaan surullisena päätään ja nilkuttamaan häpeillen luolaansa. Touhu on aivan älytöntä ja peli jakelee jo alkumetreiltä asti kykyjä, jotka muissa peleissä olisivat parhaimmillaan läpäisyn jälkeisiä huijauskoodeja.
Kykyjen ansiosta peli ei myöskään enää muistuta pelattavuudeltaan GTA:ta, vaan pikemminkin Crackdownia tai Prototypeä. Tämä on huomattu myös Volitionilla ja pelin runkoa on muutettu sen mukaisesti. Sivutehtäviä on entistä enemmän ja mukavasti ne eivät ole vain vanhojen toistoa. Mukana on toki klassisia vakuutuspetoksia ynnä muita (ja supervoimat tekevät niistä entistä riemukkaampia), mutta myös paljon muuta hauskaa.
Huomattava osa pelistä kuluu myös puhtaasti kaupunkia tutkien. Kerättävää on valtavasti. Crackdownin tyyliin katoille ja muihin hankaliin paikkoihin on pudoteltu kykypalluroita, joita keräämällä voi parannella supervoimiaan. Niiden ohella voi etsiä hahmojen taustoja paljastavia audiologeja, moduuleita pelin sisäiseen tekstiseikkailuun ja ties mitä muuta.
Koska vain murto-osa pelistä kuluu ajoneuvojen sisällä, mainiona oivalluksena radiokanavat kuuluvat pomon pään sisällä niiden ulkopuolellakin. Ja miksipä ei? Olemmehan simulaatiossa. Näin voi nauttia pelin mainiosta soundtrackista ilman, että joutuu kitkuttelemaan hitaasti ajoneuvoilla.
Omasta yli 20 tunnin peliajastani valtaosa menikin sivutehtävien ja avoimen maailman kohelluksen parissa. Se kun ei ole ikinä ollut niin hauskaa kuin nyt – ja tiedän, että tämä on suuri kehu. On kuin joku olisi vihdoin tehnyt sen hyvän Crackdown 2:n.
Yksi asia PC:lläkään ei toimi niin hyvin kuin soisi: kamera. Kun pelissä juostaan kiitävän luodin vauhdilla tai lennetään pitkin taivaita, olisi ihan kiva, jos kamera ei leijailisi aivan näin lähellä hahmon persposkien välissä. Tarkat hypyt korkeuksissa ovat tuskallisia, kun kamera näyttää liian pienen kaistaleen pelimaailmasta. Koita siinä sitten tehdä tiukkoja ja tarkkoja tasohyppelysuorituksia!
Varoituksen sanana moisesta ärsyyntyville: Saints Row 4 tulee saamaan DLC:tä. Kattavasti. Peliin on julkaistu jo nyt season pass ja paketteja on tiedossa ensi kesään saakka. Toisaalta kun tarjolla on GAT V:n tai Saints Save XMASin tasoisia projektinimiä, itse lähinnä odotan innolla, mitä Volitionin väki saa aikaan.
Kokonaisuutena Saints Row 4 yllätti. Odotin itse ennakkoon hieman huolestuneena ja jopa uupuneena sitä Saints Row the Thirdin loogista seuraajaa. Pelkäsin, että Volition yrittäisi liian kovaa ammentaa lisää vettä edellisen pelin kaivosta ja epäonnistuisi. Odotin, että peli olisi ollut 20 tuntia pelkkiä tissi- ja dildovitsejä, mutta toisin kävi. Saints Row 4:n huumori on edeltäjäänsä monipuolisempaa ja vitsailee nyt sarjan historian ohella myös yleisesti pelikulttuurin ja pelaajien odotusten kustannuksella. Pelattavuuskin on monipuolisempaa. Sivutehtävät ovat kauttaaltaan hauskoja ja niitä on aivan järkyttävät määrät. Jopa pienoiseksi yllätyksekseni joudun toteamaan, että Saints Row 4 on erinomainen peli.
